Kutsuja pukkaa

No nyt se sitten alkoi, uusi harrastus!

Kohta kaksi vuotta olen Party Liten kynttilöitä poltellut. Aluksi kauhistuin hintaa, mutta päätin kuitenkin kokeilla olisivatko ne sitten oikeasti niin hyviä kuin luvattiin. Täytyy sanoa, että yllätys on ollut aikamoinen, kuinka kovasti olen näihin kynttilöihin tykästynyt. Suuri pilarikynttilä esimerkiksi kesti viime talvena koko pimeän kauden yli, eikä se valuttanut kertaakaan! Minun mielestäni se kyllä haukkui hintansa!

Tämän joulun uutuuksista tuo piparminttukynttilä kyllä sulatti minun sydämeni!



Niinpä päätin aloittaa konsulttina nyt, kun aikaa tuntuisi olevan ja töiden puolesta kotona köllöttelen. Katsotaan kuinka homma pyörähtää käyntiin, mutta aion suhtautua asiaan harrastuksena.Ja mikä parasta, pääsen ulos tästä mökistä tapaamaan ihania ihmisiä kauniiden asioiden äärelle!




Lämpöisin terkuin,
Viivu

Senkki tuli kotiin

Tämän rassukka raasulaisen hyvästelin toukokuun lopussa kun muuttoauto nielaisi sen suureen kitaansa ja ajoi väliaikaisvarastoon kauas pois. Nyt kuitenkin ilmojen viiletessä (okei, suorastaan jäätyessä) päätimme pelastaa tämän pikkuisen säiden armoilta ja tuoda sen kaiken ahtauden uhallakin jouluksi kotiin. Pikkuisen muita huonekaluja vielä enemmän sumppuun ja avot, juuri senkin kokoinen kolo saatiin olohuoneeseen syntymään!

Siinä se nyt saa hoitaa adventtikynttelikön kannattelijan virkaa. Kynttelikkökin löytyi ihan sattumalta laatikoita penkoessa. Itseasiassa se ei varsinaisesti ole adventtia varten, mutta saa nyt paremman puutteessa kelvata. Jonkunlaiset numerot siihen olisi kyllä kiva saada... Hmmm... Ehkä viimeiseen adventtiin mennessä. Minä malttamaton höyrypää tuikkasin jo tulenkin kaikkiin kynttilöihin, että mielessä kyllä kävi tartteisinko minä sitä adventtikynttelikköä sitten kuitenkaan kun kaikki kynttilät ovat tulessa kuitenkin ja oma välillä molemmista päistä.






Joulun tullen ajattelin vielä lisätä kynttilähässäkkään joitain koristeita.



Saman laatikon pääasiallisena sisältönä olikin iso kasa lasten (enimmäkseen poikien, koska melko pian heti prinsessan syntymän jälkeen kaikki tavarat pakattiin) valokuvia. Muuton jälkeen ajattelin, etten edes pura noita laatikoita, vaan vien ne valmiiksi huolella pakattuina siihen OIKEAAN kotiin. Nyt jouduin kuitenkin luovuttamaan...

Enhän minä koskaan voinut kuvitella, että vielä joulunakin täällä asutaan!

(Ja miksi ihmeessä tämä laatikko ei anna minun enää muokata tätä tekstiä??? Rivintasaukset sun muut kommervenkit on vallan hävinneet??? APUA!!!)

Erilainen joululahja

Äitiys on ihmeellinen asia...
Se laittaa sydämeen koko maailman lapset.
Se kuulee koko maailman itkun ja ikävän,
haluaisi antaa lämpimän ja turvallisen sylin jokaiselle.

Kuka vain näistä pienistä voisi olla minun lapseni.
Jonkun tärkein,
jonkun oma,
mutta ilman äitiä ja isää.


Mitä minä voin antaa?
Tänä iltana minä otan nuo lapset ajatuksiini,
suljen rukouksiini, ja niiden siivin
kannan jokaisen Taivaallisen Isän turvalliseen syliin.

Aamulla sain ystävältäni viestin, joka antaa minulle myös konkreettisen mahdollisuuden helpottaa näiden lasten elämää:

ERILAINEN JOULULAHJA ?

Mitähän sitä keksisi jälleen kerran lahjaksi sukulaisilleen ja ystävilleen, kun heillähän on jo kaikkea? Moni meistä varmasti miettinyt samaa asiaa ja palaa taas samaan ongelmaan viimeistään ensi jouluna…


Olin vapaaehtoistyössä vuosi sitten Keniassa Arap Moin lastenkodilla Nakurussa, kodilla asustaa n. 150 orpoa tai hylättyä 0-18 vuotiasta lasta. Suurin osa lapsista on alle kymmenen vuotiaita. Ruokavalio lastenkodilla on yksipuolista ja annokset ovat säännösteltyjä. Ilmastonmuutos on aiheuttanut sen että sateita ei ole tullut Keniaan, vaikka on ollut sade kausi, ja näin ollen ruoan hinnat ovat taivaissa.

Ruoan lisäksi lastenkodilla tarvitaan lääkkeitä, pyykinpesuainetta, saippuaa jne.


Haluan haastaa kaikki tänä jouluna mukaan antamaan lahjan sellaisille, jotka ihan oikeasti tarvitsevat jotain, voimme yhdessä saada hymyn monen pienen ihmisen kasvoille tänä jouluna ♥ Lähden Keniaan 4.12, ja olen avannut tilin lahjoituksia varten! Lahjoitus menee lyhentämättömänä Arap Moin orpokodin hyväksi, käyn itse ostamassa ruokaa/tavaraa lahjoitetuilla varoilla.
Tilinumero Sampo, Kaijaleena Muchiri, lastenkodin lahjoitukset 802057-10060193


Tiedän sen kuulostavan kliseeltä, mutta suurin lahja, jonka voit antaa, on jonkun toisen auttaminen ♥ - Norma Kamali

Kuvat ovat Kaijaleenan ottamia harjoitteluajalta.

Kiitos Kaijaleena tästä mahdollisuudesta!
Olet rohkea nainen!

Pieni lause voi muuttaa koko päivän

"En muista kiilsikö siinä talossa tiskipöydät,
mutta loistivat lasten silmät"

Huomatkaa miehinen ote <3

Pikku emäntäkin pääsi "leipomaan"...

Meidän poikain makuun hilloa pitää olla reilusti!!!

Ja valmista tuli.

Tänään meillä siis leivottiin lasten ehdoilla. Liian pienessä keittiössä paskanruskeiden kaakeleiden säestyksellä lainapöydän ääressä, mutta hauskaa oli! Äidin selkäkin taipui jo sen verran että saatiin tortut uuniin ja ulos. Pienin leipuri sai ekat maistiaiset luumuhillosta, mutta ei kerrota sitä neuvolan tädille, juukosta?

:)Viivu

Joulukorttirumba

Taas se tuli ja yllätti meikäläisen...

Kuulun niihin jouluihmisiin, joiden on tehtävä joulukorttinsa ehdottomasti itse ja käsin. Mieluiten hyvissäajoin ennen joulua niin, ettei tarvitse sitten kiireessä viimetipassa öitä askarrella. Jostain kumman syystä se viimeinen yö ennen korttien lähetystä menee kuitenkin aina liiman kanssa heiluessa ja kortit ehtivät kuin ehtivätkin vastaanottajilleen ajoissa... tosin sillä kalliimmalla ykkösluokan postimerkillä varustettuna, koska minä en taaskaan ehtinyt ajoissa!

Nettiaikana minun ei kuitenkaan tarvinnut itse edes yrittää muistaa startata korttirumbaa, vaan ystävällinen valokuvafirma muistutteli minua tulevasta urakasta suoraan sähköpostiini jo hyvissä ajoin ennen marraskuuta. Mielessä alkoi kyteä houkutus päästä tänä jouluna helpolla ja tilata kortit valmiina. Nykyisin kun se on niin turkasen helppoa...ja persoonatonta!

Perinteisesti meillä lapset on istutettu jouluiseen maisemaan, ja sitten on räpsitty rullallinen sillä paremmalla järkkärillä joka ei vielä ole siirtynyt digiaikaan. Katseltu kuvat läpi, mietitty, pohdittu, mittailtu ja viety lisätilauksia liikkeeseen, kunnes on alkanut varsinainen korttien askartelu. Nyt päätin käyttää kiireisen kotiäidin arkea alibina ja räpsäistä pesueesta mallikelpoisen kuvan digikamerallani ja laittaa sen valokuvaliikkeen sedälle verkossa menemään. Mutta kuinkas ollakkaan: päivänä muutamana avasin sähköpostini:

"Tarjous voimassa enää tämän päivän"

Apua! Nyt tuli kiire! Ei ollut aikaa odottaa perheen miesvoimia koulusta vaan istutin prinsessan hätäpäissäni jouluvalojen alle ja istutin niinikään tonttulakin pieneen päähän (onneksi olin sen sentään ostanut hyvissä ajoin). Muutama räpsäys (montaa en uskaltanut ottaa, koska pelkäsin kuvaussession loppuvan valtavaan räpsäykseen sähkövalojen ollessa hätää kärsimässä) ja viiden minuutin kuluttua kortit olivat jo matkalla painettaviksi.

Kerrankin olin ajoissa!

Valmiit kortit tulivat tänään, ja olen ihan tyytyväinen. Alimmaisena kuva, joka lopulta päätyy kaikkien mummojen ja tätien seinille jouluun mennessä. Toivottavasti joulumerkillä varustettuna!

:)Viivu

Sellaista sattuu

Eilen illalla selkä sanoi lopullisesti sopimuksen irti.
Kaikenlainen liikkuminen on yhtä tuskaa!
Joku on iskenyt puukon alaselän nikamien väliin ja vääntää sitä aina kun yritän liikahtaa.

Sain silti onneksi toteutettua muutaman päivän aijan kyteneen haaveen ompeluhetkestä,
ja illan istumisen tuloksena syntyi soma kasa tällaisia pieniä ripustettavia sydämiä lämpöisillä jouluajatuksilla.

Nämä kuusi etsivät tiensä putiikkiin.
Aika suloisia,
vaikkapa kortin korvikkeeksi :)

<3viivu

Valo ikkunassa

Jouluinen tunnelma on muuttunut mustaksi loskaksi.
Vesisade soittelee ikkunaruutua öisin ja sälekaihtimet tekee mieli pitää kiinni ympäri vuorokauden harmauden torjumiseksi. Tähän asti olen onnistunutkin.
Valo ikkunassa luo sisälle kodikasta lämpöä ja torjuu harmaan hyökkäykset.

Tänään kuitenkin erehdyin astumaan ulos.

Ajattelin piristää itseäni pienellä ostosreissulla miehen pitkäksi venähtäneen työpäivän jälkeen. Koska joudun tekemään ostokseni iltaiseen aikaan, ovat ainoat shoppausparatiisit supermrketit. Täällä kun ei kauppoja pidetä auki kuin pieni hetki päiväsaikaan. Työssä käyvän perheellisen on turha haaveilla rentouttavista ostosreissuista ilta-aikaan.

Prisman pihaan ajaessani (klo oli noin 19.30 tasan) olin lentää pyrstölleni.
Iso parkkipaikka ammotti tyhjyyttään!
Autoja oli omani lisäksi kuusitoista!
OIKEASTI!!!
Kuusitoista!!!

Eikö tässä kaupungissa kukaan liiku enää seitsemän jälkeen?
Vai käynkö mä väärässä marketissa?

Ymmällänsä,
Viivu

En omista

Kuluneen kuukauden aikana minua on heitetty kaksikin kertaa haasteella,
jossa haastetaan kertomaan viisi sellaista asiaa mitä en omista, mutta mitä kaikilla
muilla kuvittelen olevan.

Aivan hirmuisen hankala tehtävä!


Hommaa helpottaakseni sovelsin hieman haastetta ja keräsin viisi asiaa joita minulla ei ole, mutten ole ollenkaan varma onko näitä ihan kaikilla muillakaan :)
Osan näistä haluaisin kovasti omistaa, ja osalla taas ei ole suurtakaan väliä.
Menipä hankalaksi, mutta tääsä tulevat:

1. UGG saappaat

Nämä haluaisin ehdottomasti omistaa!!!
Kerran jo pyörittelin käsissäni mutta ajattelin mieheni mielenterveyttä ja jätin
sillä kertaa ostamatta.
(Kainalossa olivat jo yhdet nahkasaappaat...)

2. Haaremihousut

Nää vois olla tosi kivat jos olis pitkä ja laiha,
tai sitten edes laiha, mutta kun nykyisessä lihassani vedin kerran sovituskopissa
moiset jalkaani, näytin enemmän siltä kuin olisin syönyt sen haaremin...

Joten ei kiitos!

(Ja sitten kun joskus olen laiha ja pitkä, niin kukaan ei varmasti muista että tällaisia housuja on ollut edes olemassa...)


3. Suoristusrauta


Ehdottomasti toivelistalla!

Kuvittelen, että kaikilla on tämmönen...

4. Kissa

Tiedän, ettei kaikilla ole kissaa, mutta kaiken järjen mukaan minulla pitäisi olla.
Olen eläimiin heikkona ja kannan mitä ihmeellisempiä karvapalleroita kotiini.
Kissaa en kuitenkaan omista,
enkä edes halua.

Kukaan ei tiedä miksi.

5. Vihkisormus

Okei, tämän siis omistan, mutten käytä.
Ei ole harmainta hajuakaan missä se mahtaa olla.
Jotenkin en vain osaa käyttää sormuksia.

Ainakaan jatkuvasti.
Pikkujouluaikaan joskus opettelen ihan vain elämää helpottaakseni.

(Tosin aika on korjannut senkin asian)


Hmmm... tästähän voisi jatkaa joululahjatoivelistalla... ;)

:)Viivu

Lapsella on oikeus...

...asua turvassa.

...leikkiä

...tuntea.

...tulla nähdyksi.

..olla rakastettu juuri sellaisena kuin hän on.

Hyvää lasten oikeuksien päivää!!!

Lähtölaskennan lähtölaskenta

... alkoi tänään kun perheeseemme hankittiin (tai no okei, hankin) ensimäinen joulukalenteri.
Äidille tietysti!
Mutta älkää huolestuko, kyllä lapsetkin saavat vielä omansa.
Kunhan suklaan laadusta päästään yksimielisyyteen.

Kuulun niihin aikuisiin jotka odottavat joulua vähintäänkin lapsen innolla,
ja joiden joulun odotukseen kuuluu ehdottomasti myös joulukalenteri.
Se on perinteisesti Martta Wendelinin kuvista koottu.
Nämä nyt yksinkertaisesti ovat vain niin ihania!

Tuskin maltan odottaa että saan alkaa odottaa!!!
Mites teillä?

<3 Viivu

Leivotaan lukijoita

Voi sitä kakkuvuokaa käyttää näinkin päin!

Virallisen valvojan katseen alla Veeti nosti hyvin sekoitetusta taikinasta voittajan:

Maaka!

Kiitos kaikille teille ihanoille lukijoille että sain teitä näin muistaa.
Maaka saa nyt edustaa teitä kaikkia ja vastaanottaa pikkuisen
joulumielen lähettilään.

<3

Kunhan saan lahjan lähetettyä teen teille pienen postauksen siitä,
mitä pussukasta sitten loppujen lopuksi löytyikään.

Ja sitten loppukevennys:

Meidän unelmatalo on TAAS tullut myyntiin!
Johan se viikon olikin poissa "listoilta".
Erehdyin jo luulemaan, että se on vallan myyty.
Hohhoijjaaaaa...

:)Viivu

Sunnuntaipuuhasteluja

Ihan ekaks: HUOMIOTAHOO!

Arvonta lukijaksi kirjautuneille vielä tämän päivän!
Käykeehän kaikki jotka ei sitä ole vielä hoksanneet rustaamassa viestiä aikaisempaan postaukseen johon linkki tuossa sivussa.

Ja sitten sitä asiaa...

Aika menee hurjaa vauhtia, ja nyt kun meidän viimeinenkin vauva on saanut jalat alleen aikaa pikkunäpertelylle ei tunnu jäävän nimeksikään. Tänään neidin päiväunien aikaan kuitenkin sain hetken aikaa askarrella ja tuloksena syntyi kasa jouluisia tulitikkurasioita. Osa näistä menee lahjaksi ystäville, ja osan varmasti laitan tuonne puodinkin puolelle.
Katsotaan nyt kuinka näitä riittää :)

Itse pidän tuosta alemmassa kuvassa olevasta askista,
jossa on aito vanha käsin kirjoitettu teksti: Jouluna.
On hauskaa ajatella, että joku on sen oikeasti joskus kirjoittanut,
ja tänä jouluna se saa tuoda
valoa ja lämpöä jonkun kotiin.

Joulunodotusterkuin,
Viivu

Maan pinnalla

Niinhän siinä kävi,
että rominalla tultiin taas alas haaveista viettää joulua uudessa kodissa.
Tarjous tehtiin eilen, ja tyly vastaus saatiin tänään.
Ei tule kauppoja.

Olihan se odotettavissakin.
Jotenkin olimme kuitenkin odottaneet edes vastatarjousta.

No mutta, kukin päättää omastaan.
Ei voi muuta kuin jatkaa etsintää.
Kelpotalo muuttui siis taas unelmatalosta haaveiluksi ;)

Mieliä lämmittämään joimme äsken lasten kanssa kuumaa glögiä kynttilän valossa.
Kaverina pipari-suklaa kääretorttu jota vihdoinkin ehdin kokeilemaan.
(Ohje uusimmassa Yhteishyvä-lehdessä.)

Suklaakastiketta suupielessä,
Viivu

Sika selätetty tällä erää

Pitkästä aikaa meillä ollaan terveinä!
Ihan niinkuin jo monta päivää putkeen (vautsi!).
Tuntuu hyvältä!

Pitkästä aikaa on ollut aikaa ja voimia juosta talojakin katsomassa.
Kyllä se vain nyt näyttää niin olevan, ettei sitä unelmataloa kuulu ei näy!
Pikkuhiljaa alan taipua ratkaisuun, joka olisi sittenkin väliaikainen,
mutta toisi elämänlaatua ja ennenkaikkea TILAA tähän tavaranpaljouteen
ja lapsiperheen arkeen.

Ehkä sittenkin joudun tyytymään "ihan hyvään",
meidän tarpeisiin sopivaan perusratkaisuun...
Tämä taloprojekti näyttää venyvän niin, että sen oikean löytymiseen voi oikeasti mennä vielä vuosia! Jotain on tehtävä ennen sitä, tai paras aika lasten kanssa menee haikaillessa jostain, mitä ei todellisuudessa vielä ole.

Niinpä olemme nyt käyneet katsomassa "kelpotaloa".
Ymmärrätte, etten ole kovin innostunut,
mutta jollainlailla helpottunut kyllä.
Huomenna ollaan jo viisaanpia!

<3Viivu

Heipat kaikille!

Mukavasti olette löytäneet tuon arvonnan edellisessä postauksessa.
Muutamat ovat uskaltautuneet ilmoittautumaan lukijoiksikin :)
Tervetuloa joukkoon!
(Vaikka aika monen tiedän täällä käyneen jo säännöllisesti aikaisemminkin.)
Tuo lukijaksi ilmoittautuminen tosiaan tahtoo välillä jäädä.
Eikä se nyt tietenkään mikään välttämättömyys olekaan.
Mukava silti nähdä, että joku näitäkin juttuja lueskelee :)

Lähestyvän joulun kunniaksi ajattelin laittaa pienen kynttilävinkin!

Jouluomenoista saa kivoja tuikkukuppeja
kun kannan kohdalle kaivertaa tuikun mentävän kolon.
Omena on helppo kaivertaa, ja kestää hyvänä useita vuorokausia.

Vain mielikuvitus on rajana millaisia ihania asetelmia näistä voi joulun aikaan rakennella :)

Helppoa ja kaunista!

<3 Viivu

Tästä se sitten alkaa...

Nimittäin Viivun blogin virallinen joulun odotus!
Heitetään talohaaveet hetkeksi nurkkaan ja nautitaan tuoksuista, lämmöstä,
tunnelmasta ja läheisten seurasta.

<3

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa joulukausi,
kuin muistamalla jotakuta itselle tärkeää.
Kuten lupasin, haluan muistaa teitä rakkaita lukijoita pienellä arvonnalla.
Tällä kertaa arvonta on siis vain lukijaksi ilmoittautuneille.
(Perusteluja voi lukea edellisestä postauksesta.)
Arvottavana on tuo kuvassa oleva ihana pussukka sisältöineen.
(Jouluun liittyvää tietysti!)

Laitathan tähän postaukseen pienen merkinnän halukkuudestasi osallistua!
Aikaa on viikon verran,
ja voittaja arvotaan ensi maanantaina 16.11.

Ne, jotka täällä käyvät muuten vaan,
eivätkä ole jostain syystä halunneet lukijaksi itseään kirjata,
elekäähän hättäilkö.
Kyl mie pian teitäkin muistan!

<3

Kiitollinen mieli

Eilinen ilta oli ihana!
Silmät ristissä ahmin uusia jaksoja niin kauan, kunnes en enää kertakaikkiaan pysynyt hereillä.
Hyasinttia en sentään ostanut vielä, vaikka meillä niitä meneekin monta jo ennen joulua,
ne kun eivät ole niin kovin pitkäikäisiä.

Kiitos ihanista kommenteistanne tuohon edelliseen postaukseen :)
Lohduttavaa tietää, että meitä on monta tässä samassa koukussa.
Viime jouluna muuten asettelin aina illalla hyasintin pienelle pöydälle sängyn (joka tässä tapauksessa siin oli levitettävä sohva) viereen maksimoidakseni mahdollisuuden herätä hyasintin (jota rakkaudellisesti meillä myös hajusintiksi kutsutaan) tuoksuun.
Oi, se oli ihanaa!!!

Tulin niin hyvälle tuulelle teidän terveisistänne, että päätin käydä lukaisemassa vanhempiakin kommentteja. Melkein tuli tippa silmään, kun tajusin miten paljon teitä ihania ihmisiä on, jotka käytte jakamassa pienen palan itsestänne blogissani!
Haluaisin antaa lämpimän halin teille ihan jokaiselle,
ja istahtaa hetkeksi kahvi (taikka sitten tee) kupposen ääreen ja vaihtaa
ihan oikeastikkin muutaman sanasen.

Koska en sitä kuitenkaan voi tehdä, heräsi ajatus pienistä "pikkujouluarpajaisista".
Koska arvonta on vasta ajatusasteella, ei palkintoa luonnollisestikkaan ole...
Aion kuitenkin hankkia sen lähipäivinä, joten olkaahan tarkkana ;)
Ehkäpä en sitä edes kerro...
Jouluhan on salaisuuksien aikaa :)

Arvontaan on siis tällä kertaa lukijaksi kirjautuneille.
Ei siksi, ettenkö haluaisi pientä yllätystä kaikille antaa, vaan siksi, että
haluan jotenki erityisellä tavalla muistaa teitä, jotka uskollisesti olette mukana.

Laitan "virallisen" arvontapostauksen sitten myöhemmin
kunhan keksin millä teitä haluaisin muistaa.

Terkuin, Viivu

Täydellinen ilta

Minulla on tapana järjestää yöretkiä olohuoneeseen.

Kyllä!
Se on vähän kuin yökylään lähtisi.
Etenkin jouluisin meillä nukutaan aina olohuoneessa.
Haluan herätä kuusen ja hyasintin tuoksuun.
Nauttia pitkistä pimeistä kynttiläilloista sängyssä puhtaissa petivaatteissa loikoillen.
Ihastella kaikkea kaunista.

Peiton alla maatessa on kiva katsella elokuvia.
Viime jouluna pääsin kuitenkin ihan sattumalta törmäämään Täydellisiin naisiin.
Ostin ensimmäisen boxin jostain alennuksen alennuksesta, ja jäin totaalisen koukkuun!
Koko joulunajan ahmin sarjaa.
Olinhan raskaanakin, enkä paljon muuta jaksanut.
Lisäksi vielä viikot yksin.


Tänään kauppareissulla en voinut vastustaa kiusausta!
Kauan odottamani 5. tuotantokausi oli ilmestynyt hyllylle.
Niinpä päätin kantaa petini olohuoneeseen,
vaihdoin puhtaat joululakanat
ja kohta aion sujahtaa peitonalle nautiskelemaan
uusista jaksoista.

Terkuin, Viivu

Sikalunssaa

Se jyllää täällä nyt sitte oikein kunnolla.
Mekin olemme saaneet osamme, ja elämä on pyörinyt koko viikon neljän seinän sisällä.
Ei sille mitään voi, että jatkuva sairastelu vetää mielen hieman matalaksi.
Onneksi meillä on ainakin tähän asti sairastettu ihan tavallisen
kausi-influenssan kaltaisesti.
Ensimmäinen porsas on jo saatu takaisin koulutielle.
Sen kunniaksi tänään on herkuteltu possunpunaisilla Dominokekseillä.

Monet teistä kyselivät kuvia uudesta tukasta, mutta en saanut yhtään onnistumaan.
Ainoa uutuus kun on se, että vaaleaa raitaa lisättiin niin,
että vaikutelma on kauttaaltaan taas astetta vaaleampi.
Tässä meidän "kellarivalaistuksessa" tuota eroa ei vain saa millään oikein näkyviin.
Tähän loukkuun kun ei päivä juurikaan paista.
Sekin meinaa välillä painaa mielen pohjamutiin.
Tuntuu ettei noita sälekaihtimia kannata edes avata, kun eroa ei juurikaan huomaa.

Hieman valoa harmauteen toi eilinen ilta.
Ensimmäistä kertaa Vean syntymän jälkeen pääsimme kahdestaan ulos.

Kiitos mummon!

Olinkin jo kovasti sen tarpeessa!