Viime päivinä on tuntunut, etten jaksa tehdä kertakaikkiaan mitään!
Olen kuin nurkissa liikkuva haamu joka vain odottaa ajan kuluvan.
Tänään havahduin ajatukseen, että ehkä tällä tavoin vaistonvaraisesti valmistaudun laikkaukseen.
Kerään voimia.
Minkään uuden aloittaminen ei innosta,
ei ennen kuin pikkuneidin elämä on saatu taas raiteilleen.
Päätin siis ihan luvan kanssa heittää hanskat tiskiin ja pikkuisen syyllinen olo puserossa olen vain ollut.
Tekemättä yhtään mitään!
Olematta yhtään luova taikka ahkera.
Olen vain surffaillut teidän blogeissanne ja ihastellut mitä kaikkea kaunista olette saaneet aikaan.
Välillä istunut sohvalle ja uppoutunut Bloomingvillen tulevan kevään ja kesän tunnelmiin.
Näissä on jotain sellaista karua kauneutta, jota en vain kertakaikkiaan voi lakata ihastelemasta!
<3 Viivu