Täydellinen ilta

Minulla on tapana järjestää yöretkiä olohuoneeseen.

Kyllä!
Se on vähän kuin yökylään lähtisi.
Etenkin jouluisin meillä nukutaan aina olohuoneessa.
Haluan herätä kuusen ja hyasintin tuoksuun.
Nauttia pitkistä pimeistä kynttiläilloista sängyssä puhtaissa petivaatteissa loikoillen.
Ihastella kaikkea kaunista.

Peiton alla maatessa on kiva katsella elokuvia.
Viime jouluna pääsin kuitenkin ihan sattumalta törmäämään Täydellisiin naisiin.
Ostin ensimmäisen boxin jostain alennuksen alennuksesta, ja jäin totaalisen koukkuun!
Koko joulunajan ahmin sarjaa.
Olinhan raskaanakin, enkä paljon muuta jaksanut.
Lisäksi vielä viikot yksin.


Tänään kauppareissulla en voinut vastustaa kiusausta!
Kauan odottamani 5. tuotantokausi oli ilmestynyt hyllylle.
Niinpä päätin kantaa petini olohuoneeseen,
vaihdoin puhtaat joululakanat
ja kohta aion sujahtaa peitonalle nautiskelemaan
uusista jaksoista.

Terkuin, Viivu

Sikalunssaa

Se jyllää täällä nyt sitte oikein kunnolla.
Mekin olemme saaneet osamme, ja elämä on pyörinyt koko viikon neljän seinän sisällä.
Ei sille mitään voi, että jatkuva sairastelu vetää mielen hieman matalaksi.
Onneksi meillä on ainakin tähän asti sairastettu ihan tavallisen
kausi-influenssan kaltaisesti.
Ensimmäinen porsas on jo saatu takaisin koulutielle.
Sen kunniaksi tänään on herkuteltu possunpunaisilla Dominokekseillä.

Monet teistä kyselivät kuvia uudesta tukasta, mutta en saanut yhtään onnistumaan.
Ainoa uutuus kun on se, että vaaleaa raitaa lisättiin niin,
että vaikutelma on kauttaaltaan taas astetta vaaleampi.
Tässä meidän "kellarivalaistuksessa" tuota eroa ei vain saa millään oikein näkyviin.
Tähän loukkuun kun ei päivä juurikaan paista.
Sekin meinaa välillä painaa mielen pohjamutiin.
Tuntuu ettei noita sälekaihtimia kannata edes avata, kun eroa ei juurikaan huomaa.

Hieman valoa harmauteen toi eilinen ilta.
Ensimmäistä kertaa Vean syntymän jälkeen pääsimme kahdestaan ulos.

Kiitos mummon!

Olinkin jo kovasti sen tarpeessa!