Käyn vieläkin säännöllisesti Etuovessa katsastamassa Kajaanin asuntotarjonnan, vaikka tiedän, ettei ehkä kannattaisi... Niinpä olin heti kärkkymässä, kun se tänään tuli myyntiin, lapsuuden kotini! (Minun vanhemmat siis möi tän pois joskus vuonna -97) Luojan kiitos se on 80-luvun rivitalopätkä eikä ihana, vanha hirsirunkoinen omakotitalo. Muuten saattaisi nyt pikkasen harmittaa. Miten sitä voikin yhtäkkiä olla näin kiitollinen siitä, että tulee keskiluokaisesta , pienituloisesta perheestä.
Siinä minä olen lapsuudestani aika ison palasen asunut (kuvat Etuovesta). Pihalla on juhlittu niin ylioppilasjuhlat kuin kihlajaiset. Puutarhatuolitkin näkyy olevan samaa mallia kuin 80-luvulla. Ulko-ovi vain on vaihdettu. Syntynyt ja kasvanut olen alunperin Helsingissä, mutta kouluiässä muutettiin tänne Kainuuseen. Lukion jälkeen muutin Kajaanista heti pois, ja vannoin, etten koskaan palaa...ja loput te jo tiedättekin...
Tässä oli minun huone. Sänky ja pöytäkin ihan samoilla paikoilla :) Seinät vain olivat silloin valkoisiksi maalatut ja täynnä julisteita, hyvällä maulla valittuja tietenkin. Tästä huoneesta itseasiassa alkoi rakkaus sisustamiseen. Ompelin itse verhot ja päiväpeiton kuudennella luokalla. Oliskohan ne vielä tallessa? Tein tauluista ja julisteista asetelmia ja sipistelin kuivakukkia joka paikkaan. Ah mikä tyyli!
Tässä huoneessa asui sisko. Laitan senkin tähän, koska tiedän siskon aina silloin tällöin blogissani vierailevan. Muistatko, kun pidettiin sisarusiltaa ja sait kysellä isosiskolta ihan mitä vain, murrosiästä, pojista, kuukautisista ja kaikesta muusta jännittävästä?
Pianokin on paikallaan. Omani, se sama vanha jota jo tuolloin soittelin odottaa nyt Sotkamossa pääsyä uuteen kotiin. Jospa sitä siellä taas joku soittelisi. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Hyvää yötä!