24. lokakuuta 2009

Kyllä kaikki sitten on toisin!

Karua... Olen vasta (jo) kolmekymmentä, ja meillä on iltatähti!
Vaikka lapsiluku oli kahden pojan jälkeen täynnä, haaveilin joskus salaa vielä yhdestä vauvasta.
Pojat syntyivät molemmat "pula-aikaan" kaskelle opiskelijakämppää,
eikä suuriin, tai ainakaan hinnakkaisiin hankintoihin ollut varaa.
Vaikka arki oli onnellista
unelmoin joskus vauvasta sitten, kun oltaisiin aikuisten oikeasti töissä.
Ei rahahuolia, vain tilaa ja aikaa!
Ostaisin hienot vaunut, syöttötuolit ja pelit!

Oikeastaan nuo vaunut ja syöttötuoli olivatkin ne, joista halusin viimeiseen asti pitää kiinni
kun sitten kuulin, että olin raskaana.
Mieleeni nimittäin oli hiipinyt aavistus siitä, etteivät ne aikuisten
oikeat työtkään mahdollistaisi ihan kaikkia mielihalujani.

Vaunut sain...
Melkein sellaiset kuin halusin.
Vanha väri vain, koska se oli 200 € halvempi.
Kuvitelkaa, 200 € halvemmalla se melkein paras vaihtoehto!

Syöttötuolista en kuitenkaan tinkisi!
Sen pitää olla tietysti se TripTrap.
Se kun on kuulema niin mahdottoman ihmeellinen.
Tyttö oppi kuitenkin istumaan ennen kuin sellaista ehdittiin hankkia.
Mistä minä olisin voinut muistaa että ne näin nopeaan?
Ei siis auttanut muu kuin kaivaa mummolan vintistä taas pöydänpähän se vanha hyvin palvellut
isin syöttötuoli.



Nyt olen katsellut vanhaa tuolia tuossa jo kuukauden.
Välillä keuhkonnut, että se uusi pitää kyllä saada!
Vai pitääkö?
Itseasiassa voisihan iltatähti istua sen pienen hetken mitä se syöttötuolia tarvitsee tuossa...
Kohta se istuu kanssamme tavallisella tuolilla kuitenkin.

TripTrap on oikeasti varmasti tosi hyvä!
Mutta ehkä me ei sitä tarvita.

:)Viivu