2. helmikuuta 2010

Humppaa pumppaa kuningasjumppaa

 Allekirjoittaisitko sinä lauseen:

"Renkaat vyötäröllä ovat onnellisten hetkien kertymää..."

Minä en.
Väitän, että lause ei pidä lainkaan paikkaansa! Ainakaan minun kohdallani.

Olen huippuhyvä syömään suruuni, yksinäisyyteen ja tekemisen puutteeseen. Jos minulla on mielekästä puuhaa ja seuraa, voin olla pitkiäkin aikoja syömättä, tai ainakin muistan syödä kevyemmin. Säännöllinen tasapainoinen elämä tekee painonhallinnastakin helpompaa. Jotka minua yhtään tuntevat, tietävät, että kolmannen lapsen syntymän jälkeen minun on ollut erityisen vaikeaa päästä eroon raskaudenaikaisista liikakiloista (vai pitäisikö sitten sanoa liikailoista?).

Laihisblogin innostamana pudotin loppuvuodesta nelisen kiloa ja olen onnistunut saavutetun painon pitämään. Siihen kai voisi olla tyytyväinen, mutta vielä monta kiloa olisi pudotettavana. Päätin laittaa laihisblogin jäihin siellä ilmenneiden ongelmien vuoksi ja siirtyä tälle puolelle kaikkine kiloineni :) Koittakaa kestää!
Nyt olis sitten viimeistään aika ottaa itseään niskasta kiinni ja rutistaa taas muutama kilo alaspäin ennen kevättä.

Koska inhoan kylmää ja märkää, tein sisäsiistin investoinnin ja ostin Nintendo Wii:n.
Tähtäimessä terveempi tulevaisuus ja kiinteä keskivartalo ;)
Olinkohan ihan tyhmä ja mainoksen uhri?
Onko kellään kokemusta?
(Tätähän olisi tietysti kannattanut kysyä ennen kuin ostaa...)

Jokatapauksessa motivaatio on taas nousussa ja te saatte toimia tsemppareina.  (soriiiii....)
Aion tästlähtien raportoida kiloistani sivupalkissa. 
En siksi, että se jotakuta kiinnostaisi, vaan siksi, että julkinen häpeä on paras motivaattori ;)

Kiitos kärsivällisyydestä!




Keittiössä

Viimeaikoina blogiin on tupsahdellut sillointällöin uusia lukijoita. Kertauksen vuoksi siis vielä kerron, että olemme viisihenkinen perhe joka muutti olosuhteiden (=miehen työ) pakosta Kainuuseen, vaikka viimeiseen asti olin tänne muuttoa vastaan.  Lohduttauduin ajatuksella, että ehkäpä me täältä löytäisimme sen unelmiemme vanhan talon, jota voisimme alkaa kunnostamaan mieleiseksemme, kodiksemme. Noh, toisin kävi!

Yhdeksäs kuukausi pyörähti käyntiin tässä 64 neliön vuokraloukussamme, jossa on kakanruskeat kaakelit ja muovimatto. Tila käy päivä päivältä ahtaammaksi (meitä on siis viiden ihmisen lisäksi vielä kaksi koiraa ja pupu) mutta noista kaakeleista en jaksa enää edes välittää. Talotarjonta on olematonta!

Keittiössä näyttää tältä.


Kaikki seinät ovat täynnä tuota ruskeaa kaappia vielä ruskeammilla vetimillä. Tilaa ei ole edes pakastimelle, saati sitten kauniimmalle astiakaapille.


Arvatkaa montako kertaa olen miettinyt kuinka paljon enemmän näistäkin astioista olisi iloa jos ne saisi kauniiseen kaappiin kauniisti esille.


Pitkään olen haaveillut näistä:



  
mutta saavat odottaa aikaa parempaa.