9. kesäkuuta 2010

Memories

Käyn vieläkin säännöllisesti Etuovessa katsastamassa Kajaanin asuntotarjonnan, vaikka tiedän, ettei ehkä kannattaisi... Niinpä olin heti kärkkymässä, kun se  tänään tuli myyntiin, lapsuuden kotini! (Minun vanhemmat siis möi tän pois joskus vuonna -97)  Luojan kiitos se on 80-luvun rivitalopätkä eikä ihana, vanha hirsirunkoinen omakotitalo. Muuten saattaisi nyt pikkasen harmittaa. Miten sitä voikin yhtäkkiä olla näin kiitollinen siitä, että tulee keskiluokaisesta , pienituloisesta perheestä.

Siinä minä olen lapsuudestani aika ison palasen asunut (kuvat Etuovesta). Pihalla on juhlittu niin ylioppilasjuhlat kuin kihlajaiset. Puutarhatuolitkin näkyy olevan samaa mallia kuin 80-luvulla. Ulko-ovi vain on vaihdettu. Syntynyt ja kasvanut olen alunperin Helsingissä, mutta kouluiässä muutettiin tänne Kainuuseen. Lukion jälkeen muutin Kajaanista heti pois, ja vannoin, etten koskaan palaa...ja loput te jo tiedättekin...

Tässä oli minun huone. Sänky ja pöytäkin ihan samoilla paikoilla :) Seinät vain olivat silloin valkoisiksi maalatut ja täynnä julisteita, hyvällä maulla valittuja tietenkin. Tästä huoneesta itseasiassa alkoi rakkaus sisustamiseen. Ompelin itse verhot ja päiväpeiton kuudennella luokalla. Oliskohan ne vielä tallessa? Tein tauluista ja julisteista asetelmia ja sipistelin kuivakukkia joka paikkaan. Ah mikä tyyli!

Tässä huoneessa asui sisko. Laitan senkin tähän, koska tiedän siskon aina silloin tällöin blogissani vierailevan. Muistatko, kun pidettiin sisarusiltaa ja sait kysellä isosiskolta ihan mitä vain, murrosiästä, pojista, kuukautisista ja kaikesta muusta jännittävästä?
Pianokin on paikallaan. Omani, se sama vanha jota jo tuolloin soittelin odottaa nyt Sotkamossa pääsyä uuteen kotiin. Jospa sitä siellä taas joku soittelisi. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, Hyvää yötä!



Lopun edellä

Vähäks käy ennen kuin loppuu... enää kolme yötä tässä luukussa!!! Täytyy vielä joku päivä ihan muuton kunniaksi kuvata teille nämä nurkat missä me on yli vuosi pyöritty. Koirat ja Veeti on jo evakuoitu mummolaan. Viljami korkkasi leirikesän lähtemällä seikkailuleirille, eli meitä on täällä enää kolme. Pojat ja koirat tulevat sitten vasta lauantaina uuteen kotiin.

Mulla on täys työ äitiyslomalaisen aivoilla muistaa millon ja mihin kellonaikaan piti olla missäkin. Nyt on nimittäin ne päivät kun vain yhden lapsen kanssa juostaan pankeissa, posteissa ja asunnon välittäjän toimistossa. Kirjoitellaan nimiä papereihin ja samalla joka välissä yritetään lyödä tavaroita laatikoihin (joita siis ennen tätä on juostu keräilemässä kaikista kaupan näköisistä...)

Kiireen keskeltä vinkkinä maailman helpoin tapa laittaa hiukset niin, että muut luulee, että olet "laittautunut" ja itseasiassa olet vain pessyt ja mennyt.


Tähän tarvitaan siis hiuksiin pikkaisen pituutta. Sitten vain otetaan kerroksittain pieni määrä hiuksia molemmilta sivuilta, nostetaan ylös takaraivolle (jossa kiepautan hiukset ristiin) ja tämä "tuppo" vain kiinni parilla pinnillä alapuolelta (pinnit jäävät piiloon). Sitten vain kerros kerrokselta hiukset nostellaan samaan pisteeseen samalla periaatteella. Aikaa menee ehkä minuutti, ja lopputulos on huoleton mutta huoliteltu. Paras ja helpoin kesäkampaus ikinä!


Juhlavan tästä saa siten., että laittaa hiuksiin ensin rullat. Mulla ei vain arkena ole aikaa moisiin hienouksiin.


Kesäsäät on menneet, mutta uskollisesti ulkoilutan varpaita, niin ihanat nilkkurit löysin pari viikkoa sitten :)


Nää tosiaan on nilkkurit, mutta näillä säillä en nilkkojani vilauttele ;)
Alakaa vielä suonta vetämään...

Mukavaa keskiviikkoa! Tää lähtis pankkiin!

ps. mä olen muuten sitten nykyään meillä "Äihhi"