25. helmikuuta 2010

Ei, juu, vaarinhousut

Tässä kohtaa pitäisi nyt sitten olla se arvontapostaus, mutta eipäs olekkaan. Nimittäin mikään ei ole taas mennyt ihan niinkuin suunniteltiin. Maanantaina eräs ystäväni soitti: Moi, tuutteko meidän kanssa Katinkultaan? Itseasiassa me varattiin ja maksettiin jo teille huone. Että ei muuta kun tulette vaan. Mennään laskemaan ja kylpylään" 

Arvatkaa mietinkö hetkeäkään. No en! Nämä ovat niitä tarjouksia, joista ei kieltäydytä. Niinpä teimme pikalähdön Katinkultaan ja otimme varaslähdön hiihtolomaan miniloman muodossa keskellä kiireistä viikkoa. Mukavaa oli! Kiitos H&M! (eikä tää nyt sit oo se Henkkamaukka) Loma sujui ongelmitta, mutta paluumatkalla oltiinkin sitten jo pussit kädessä. Veeti aloitti oksentamisen heti hotellilta lähtiessä. Niinpä minä olen ollut kotona jumissa enkä ole päässyt minkään valtakunnan arvontapalkintoa etsimään! Blääh! Malttakaahan odottaa :) Tulossa on... jahka tästä taas pystyyn kammetaan.

 
Ulkoillessa tuolla kylmässä tuiskussa on muutaman kerran käynyt mielessä että josko sitä joskus sijoittaisi oikein kunnon villahousuihin. Kuin tilauksesta löysinkin Odd Mollyn mallistosta  ehkä maailman söpöimmät <3


Ihanat minusta! Noissa kelpaisi kevättä odotella... ei haittais vaikka olis viikon myöhässä...


22. helmikuuta 2010

Mistä kaikki sai alkunsa

Kevät saa ihmiset kaivautumaan ulos kuorestaan...niin myös täällä blogistaniassa. Yhdessä jos toisessakin blogissa on viimeaikoina juhlittu yksivuotissynttäreitä. Kevät lienee siis vilkkainta aikaa myös blogin aloituksen saralla.  Keväällä mieli palaa aloittamaan puhtaalta pöydältä. Aloin sitten toisten synttäreiden innoittaana  tarkastelemaan omia alkuajan postauksia ja huomasin, että hyvänen aika! Täälläkin mennään jo hyvää vauhtia toisella vuodella! Minullahan meinasi mennä tämä ensimmäinen suuri merkkipaalu ihan kerrassaan ohi! Mitään synttäriarvontaa en siis vielä tähän hätään ehtinyt järjestää, mutta sellainen on kyllä tulossa!

 

Kaikki alkois siis suunnilleen tasan vuosi sitten 15. helmikuuta. Jäin äitiyslomalle erityisluokanopettajan töistä ja asuin pientä omakotitaloa Joensuussa kahden reippaan pojanviikarin kanssa. Olin viikot kotona yksin, koska mies kulki jo Kajaanissa  töissä. Illat olivat pitkiä, pimeitä ja yksinäisiä.  Koska olin kotona jumissa niin lasten kuin mahani puolesta, kaivoin vaatehuoneen perältä ompelukoneeni ja päätin viritellä tulille vanhaa ompelutaitoani. KERRANKIN siihen oli aikaa, koska en juuri muuhun pystynyt kuin istumaan. Untakaan en saanut, joten istuin yöt pitkät keittiössä ommellen. Olin loppuraskaudesta tosi kipeä! 

Silloin keksin myös blogaamisen. En oikeastaan muista mistä ja miksi. Jostain syystä vain aloin kerätä nettiin omaksi ilokseni kuvia tekemistäni askarteluista. En todellakaan kuvitellut saavani lukijoita! Enkä saanutkaan :) Piiiitkään aikaan! Eihän blogissani oikeastaan ollutkaan mitään lukemista, kuvia vain. Itseasiassa en lukijoita osannut aluksi edes kaivata. Ei minulla ollut aavistustakaan millainen yhteisö täällä blogimaailmassa oikein pyörii. Siskoni kävi joskus sivujani lukemassa (hän muuten ei koskaan kommentoi, eli ette voi häntä täältä bongata) ja kannusti jatkamaan. Se riitti minulle. Hän oli sitä mieltä, että tämä oli juuri sitä, mitä minun oli aina pitänytkin tehdä. 

Ensimmäinen lukijani olikin sitten Malla Honkasalosta. Voi sitä riemun päivää ja määrää :)S en jälkeen teitä lukijoita on tullut ihan uskomaton määrä! En oikeasti voi uskoa, miten paljon ihania ihmisiä ja hauskoja juttuja tähän vuoteen on mahtunut!!! Kiitos niistä teille! Enää ei ole ihan sama onko lukijoita vai ei... Kaipailen teitä ihan oikeasti! On niin parasta lukea teidän kuulumisianne!

Edellisenä päivänä ennen kun aloitin blogin ja käsitöiden värkkäämisen, sain ystävältäni ystävänpäivälahjaksi nuo turkoosit sakset tuossa yläkuvassa. Hän oli nähnyt haluni luoda jotain uutta, omin käsin. Kortissa oli teksti: Tulevaisuus alkaa tänään.
 Silloin se tosiaan kohdallani alkoi. Katselin noita saksia ja pohdin elämääni. Leikkaisinko katki vanhat siteet ja lähtisin rohkeasti kokeilemaan jotain ihan muuta.  Käsityö, blogin perustaminen ja äitiysloma olivat lähtölaukaus sille, että lähdin pois Joensuusta ja päätin, etten  ehkä enää koskaan palaa opettajan töihin, vaan  alan  rohkeasti kurotella kohti omia haaveitani ja unelmiani. Aika näyttää, mitkä niistä toteutuvat ja missä muodossa...

Sydämellinen kiitos ihan jokaiselle täällä vierailleelle tästä vuodesta! Jatketaan yhdessä kohti unelmien toteutumista toinen toistamme tukien ja kannustaen! Pysykäähän kuulolla, arvontalaulu kajahtaa pikapuoliin ;)




20. helmikuuta 2010

Kevätkynttilät

Olenkin blogissani aikaisemmin tunnustanut, että olen varsinainen ketjupolttaja. Kynttilöitä palaa aivan järkyttäviä määriä ja lauhalla ilmalla pienet liekit riittäisivät lämmittämään pienen omakotitalon. Mies sitten puhaltelee enimpiä hien alkaessa valua ohimoilta ja minä kuljen perässä tikkuaskini kanssa tuikkien tuikkusia uusille tulille. Tulitikut ovat muuten se ihan ehdoton kynttilöitä sytytellessä! Niistä tulee niin ihana tuoksu (=käry), oih! Sytkäreissä ei ole ollenkaan sitä jotain. Pienenä muuten jopa söin poltetut tulitikut. Yäks! En tee niin enää, vaikka tuo ruoka maistuukin (että äiti, ei tertte olla huolissaan)


Mutta siis jokatapauksessa, tästä tulee nyt sitten kynttiläpostaus vaikka suurin osa ihmisistä varmaan on kerännyt kynttilänsä ja nauttii auringon ensisäteistä. Meillä kyllä myös nautitaan auringosta, sen valosta ja lämmöstä, mutta kynttilöistä ei luovuta kesähelteelläkään! Ne vain muuttuvat eri värisiksi, eikä niitä ihan niin aktiivisesti polteta. 


Viimeaikoina olen ollut varsin maltillinen sisustusostosten suhteen. Olen tarkoituksella jättänyt ostokset väliin ja tyytynyt vain selailemaan kuvastoja. Perjantaina tuli kuitenkin olo, että jotain "ihkua" olisi pakko saada tätä kevään tuloa juhlistamaan. Niinpä lähdettiin kiinalaisen lounaan jälkeen vähän "osteleen". Lompakossa rahaa vain muutama euro. Halvalla oli siis selvittävä.



Helppo ratkaisu keväisen tunnelman saavuttamiseksi olivat nämä ihanat keväiset kynttilät! Toivat ihanasti hempeää kevättä kotiin. Parasta on, että kauppaan (Pentik) jäi vielä monta ihanaa karkkiväriä, joita aion sieltä noutaa aina kevään edistyessä.

 

Kynttilöiden kaveriksi ostin kaksi minimini kuppia, joihin mahtuu joko tuikkukynttilä taikka sitten ihania pieniä karkkeja... Kuvaushetkellä ammottavat vielä tyhjillään. Nyt niissä on kynttilät. Karkit kun eivät mahtuneet niihin alkuunkaan :) Vetelen niitä tästä kilon pussista vierestä...


Koko viikon olin etsinyt myös sipulikukkaa. Toivelistalla helmihyasintti. Mistään en löytänyt! Kerkesin jo kirota kaupungin, kunnes perjantaina sitten löysin kuin löysinkin Prismasta ruokaostoksilla krookuksia!!! Nyt ne sulostuttavat viikonloppuamme ja odotan innolla niiden puhkeamista kukkaan! Eikö oo ihanat kiharat?

 

 

19. helmikuuta 2010

Kevät keikkuen tulevi

Tämä kevät aurinko tekee kyllä ihmeitä. Aivan kuin alkasin pikkuhiljaa herätä jostain koomasta joka on pitänyt otteessaan muutaman kuukauden. Vielä kun ilmat tuosta pikkuisen lämpenevät niin pääsee oikein oikeasti nauttimaan ulkoelämän ihanuuksista! 

Siihen saakka nautin enemmän sisätiloissa...


 Kevääseen ja kesään kuuluvat mielestäni ehdottomasti helpot, huolettomat ja kodikkaat räsymatot, ja tämän aamun olenkin tunnelmoinut "mummolatunnelmissa". Virittelin viime kesänä  kirppikseltä kahdella eurolla ostamani räsymaton eteiseen toivottamaan kevään tervetulleeksi. 


Jokunen aika sitten voitin Paperisilppuri -blogista nipun ihania maalaistunnelmaan viritettyjä kortteja, jotka kyllä osuivat minun makuuni aivan täysillä! Kiitos Pau! Eihän näitä raski edes käyttää!

 
  

Näiden kuvien myötä hyvää viikonloppua ihan jokaiselle!

 

 
ps. tää lähtis nyt syömään...


18. helmikuuta 2010

Kuulumisia

Tämä painon hallinta on minun osaltani mennyt nyt kyllä viimeaikoina ihan p*****iilleen! Alusta innostuneena päätin jatkaa samaa linjaa, koska "eihän pari pullaa näköjään missään näy"! No nyt näkyy, ainakin vaa'assa! Tulosta on siis tullut. Vahinko vain, että väärään suuntaan! Paino vain nousee ja pitäsi taas ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa syöminen. Se ruoka vaan on niin turkasen hyvää! Maha on taas tottunu lihaviin vuosiin ja pitäs nähdä pari päivää nälkää, että sais sen totutettua vähemmälle. Muutaman viikon jälkeenhän se taas helpottaisi... Blääh!

Blogeissa on haastettu viimeaikoina kertomaan aamiaisesta ja kuvaamaan se. Ihaillen olen katsellu puurolautasia runsailla marjoilla, hedelmillä ja appelsiinimehuilla. Päivän tärkein ateria, tiedän! Itselläni se vaan niin usein tuppaa jäämään väliin ja sitten tuleekin illalla oikein sudennälkä johon ahdan kaikkea mahdollista epäterveellistä. Niinä aamuina kun saan aamiaisen väsättyä (joskus puolenpäivän aikoihin...) se on sitten varsin yksipuolinen. Kahvi ja leipä, päällä yleensä jotain levitettävää juustoa.


Masentava näky! Ajattelin silti olla rehellinen :) Harvoin mulla on jaksuja väsätä itselleni malliateria, vaikka sellaista tietenkin toivoisin. Tuo juusto kyllä on ihan sairaan hyvää! TainaSusanna tarjosi sitä kun olin ekaa kertaa heidän kotonaan käymässä, ja pakko oli heti ostaa itsellekin.

Tänään ja huomenna en kuitenkaan murehdi tätä kasvavaa reppua tämän enempää, nimittäin huomenna me Vean kanssa lähdetään Kiinalaiseen viehättävässä herraseurassa ;) TainaSusannan kanssa sovittiin lounastreffit (kyllä me muutakin tehdään kuin syödään...oikeesti... shoppaillaan välillä, ja juodaan kahvia), ja mikään ei voita hyvää ruokaa vielä paremmassa seurassa. Täällä on kiva Kiinalainen jossa saa kohtuullisen edullisesti lounasta seisovasta pöydästä. Jotain hyvää Kajaanissakin.


Toinen ihan huippu juttu on se, että viime kuussa peruttu yrityskurssi on vihdoin pyörähtänyt käyntiin.  Muutama ilta jo istuttu ja innostus vain kasvaa kasvamistaan. Jokohan parin kuukauden päästä pääsisin tositoimiin... Jänskää!

Terkut teille kaikille uusille ja vanhoille lukijoille! 
Olette olleet mielessä vaikken viimeaikoina ihan hirviän tiheeseen ole ehtinyt kommentoimaan. 


17. helmikuuta 2010

Oi maani Suomi...

Hanna Mimon menoa blogista haastoi minut jokunen aika sitten kurkistamaan albumeihini ja kaivamaan sieltä neljännen kansion ja sen kansion neljännen kuvan sekä sitten tietysti esittelemään sen teille. Tässäpä se sitten tuleepi:

Se kesä oli poikkeuksellisen kaunis (2006). 
Saimme PIITIIKÄÄN Suomesta poissa olleet rakkaat ystävämme ja sukulaisemme Suomilomalle keskelle kauneinta Heinäkuuta ja vietimme monta ikimuistoista, lämmintä, kaunista ja ennenkaikkea SUOMALAISTA hetkeä uiden, syöden ja saunoen.

 
4. kuva, Viljami kelluu

Ihan pakko laittaa muutama lisäkuva myös, niin ihanat muistot näistä tulee!!!


Sukulaissuhteet voivat olla joskus mutkikkaita, nimittäin vieraisilla olivat meidän tuplaserkut.
Minun serkkuni, joka on lapsuudesta asti ollut se "paras kaveri" (vaikken enää aikuisiällä ystäviä rankkaakkaan) on nimittäin naimisissa mieheni veljen kanssa. Eli siis meidän lapset ovatkin sitten keskenään sekä serkkuja, että pikkuserkkuja.
Tuplasukulaisia siis...

 

 Sekä isän, että äidin puolelta.


Suomen kesä on kyllä parasta mitä tiedän!


15. helmikuuta 2010

Jäähyväiset

Vasta vähänaikaa sitten esittelin teille Einarin, perheen pitkäkorvaisimman... Ja nyt joudun sitten heti kertomaan, että Einari muutti tänään Kuopioon. Kaikki kävi tosi nopeasti. Kaiken hässäkän keskellä olen siis käynyt kanikauppaa ja tänään Einari lopulta jätti meidät, vai pitäisikö sanoa me Eikku. Itkuhan siitä tuli, kaikille muille paitsi perheen kovahermoisimmalle, mutta toisaalta olen helpottunut. Näyttää pahasti siltä, ettei se oikea talo löytänyt meitä vieläkään, ja meitä nyt vain on kertakaikkiaan liikaa tähän asuntoon. Jostain päin on helpotusta saatava ja ratkaisu oli kuitenkin aika yksinkertainen. Koirista en luovu!


Eikku on asustellut häkissään tuossa olohuoneen ikkunan alla ja potkinut hiekkaa (kissanhiekkaa) ympärillensä. Siinä häkillä ovat sitten seisomaharjoituksiaan tehneet niin koirat kuin pikkuinen prinsessakin. Välillä olen ollut ihan raunioina siisteyden kanssa. En ole mikään hygieenisyyden huippu, mutta näin pienissä olosuhteissa kanin kakka on tullut vähän liiankin läheiseksi. Kaiken huippu oli viime viikolla kun makoilin sohvalla, joka sijoittuu kuvaa katsoessa vasemmalle, ja yritin katsoa Pakoa. Kaksi kertaa tuon katselun aikana sain suoraan sanottuna sitä itseänsä naamalleni! Siitä se lopullinen ajatus sitten lähti... Lisäksi kani on ollut Viljamin, ja käytännössä häkin siivoaminen on kuitenkin jäänyt Assen vastuulle, mikä mielestäni on ollut kohtuutonta. Asse kun ei tuota kania olisi suin surminkaan halunnut. Joten näin siis parempi... Vaikka ikävä jäi.


Ostin itselleni lohdutukseksi kimpun tulppaaneja ja onneksi olen vakuttunut siitä, että Eikku sai Kuopiosta hyvän kodin lapsettoman nuoren pariskunnan luota, joilla varmasti on aikaa pikkuiselle enemmän kuin meillä. Lupasivat laittaa kuulumisiakin...


14. helmikuuta 2010

Dam, didi dam, didi dam, didi dam dam dam dam dam...

Ihanaa ystävänpäivän yötä myös teille rakkaille blogiystäville!

Koko päivän olen huurottanut ja vasta nyt ehdin koneen ääreen. Hirviästi olis vastailtavaa edellisessä postauksessa mutta olen NIIN poikki, että taidan tehdä vain kierroksen teidän muiden blogeihin, nostaa jalat pöydälle ja nauttia kuorosodan ensimmäisen suoran lähetyksen antimista. 


Hyvä piirakka, hyvä verkkarit, hyvä JOENSUUUUU!!!!

Ps. Alanko kyllä kiteytti NIIN osuvasti Pohjois-Karjalalaisen identiteetin...
Palailen huomenna ehkä kirkkaammalla ajatuksella asiaan :)

13. helmikuuta 2010

Neljä ehdokasta

Tämä päivän olen juossut kieli vyön alla ja tirskinyt minkä nenästä lähtee! Menin sitten saamaan flunssan justiinsa tähän saumaan. Huominen on vähintään yhtä kiireinen kuin tämä päivä, eikä se juurikaan helpota oloani!

Keskiviikon lehti-ilmoitus tuotti satoa ja sitä on korjattu urakalla. Tarjouksia tuli yhteensä neljä. Ei kuulosta paljolta, mutta kyllä niidenkin kartoittaminen ja tapaamisten sopiminen parin päivän aikana on vaatinut aikansa. On soiteltu, vastailtu, sähköpostattu, katseltu, mietitty ja pähkäilty. Ihania ihmisiä tavattu ja saatu kurkistaa heidän koteihinsa. Tässä seuraa pieni yhteenveto tarjokeista:

1. Omakotitalo
valkoinen tiili+ruskea lauta
4 h+k+s+khh+th+bar+2xwc
rakennettu 1980
280 neliöä
hintapyyntö 268 000

Reaktio: Ei missään tapauksessa! Talo on ollut netissä myynnissä jo ainakin vuoden, ja olemme sen todellakin huomanneet. Ei ole sitten pätkääkään meidän makuun ja hintakin on sitä luokkaa, että melkoinen unelmatalo saisi olla jos siitä noin paljon maksaisin.

2. Omakotitalo
puu, vihreä, salmiakit ikkunoiden päällä
3mh+oh+k+th+khh+s
neliöitä 145
hintapyyntö 228 000

Reaktio: Siisti ja hyvin pidetty talo. Ei ihan meidän makuun joka kohta, mutta viihtyisä perusratkaisu. Helppoa asumista valmiissa kodissa...Halutaanko me sitä? Avarat oleskelutilat ja isot ikkunat sekä koiran häkki pihalla ehdottomasti plussaa!!! Alue mieleinen.

3. Omakotitalo
Valkoinen tiili/lauta
Oh+k+4mh+th+kh+s
rakennettu 1994
130 ja risat neliöitä
Hintapyyntö: 225 000

Reaktio: Remppaa, remppaa... Niin paljon remppaa, että tuo hinta kipuaa jonnekkin ihan pilviin... Miten ihmeessä joku välittäjä on voinu arvioida tän hinnan suunnilleen samaksi kuin kohde nro kakkosen? Ero on kuin yöllä ja päivällä! Molemmissa sitäpaitsi vuokratontti.

4. Omakotitalo

Reaktio: Vastaan puhelimeen. Miesääni kysyy, kuinka isoon meillä on varaa. Vastaan naurahtaen, että sehän riippuu täysin hinnasta, ei suinkaan neliöistä. Seuraavaksi mies kertoo anteeksipyydellen tarjolla olevan talon, jonka hinta on 350 000... 

Joo...Kiitos, mutta ei kiitos!

Näistä siis ainoa harkittava on tuo nro 2... Sitä mennään vielä uudestaan katsomaan...

Hyvä mieli siitä, että tarjouksia tuli, mutta pikkuisen pettynyt olo kun sitä oikeaa ei vieläkään tunnu löytyvän.
Aamulla muuten luin lehdestä, että tämä



on tulossa myyntiin. Paikallinen Eino Leino talo, josta tein viime kesänä postauksenkin.
Hitsi kun en muistanut lotota!


10. helmikuuta 2010

Uneton Kajaanissa

Kukahan se on vienyt taas mun unet? En kertakaikkiaan saa nukuttua. En yöllä, ja mikä vieläkin huolestuttavanpaa, en päivälläkään! Viime yönä kun lopulta kolmen aikaan puolipakotin pääni tyynyyn heräilin vähän väliä ja kun pojat aamulla lähtivät kouluun, tuli unelle mittaa kokonaiset neljä tuntia. Olin varma, että kun saan neidin päiväunille vaivun itsekin koomaan saman tien, mutta tässä sitä vaan keikutaan.  Nukuta ei, mutta väsyttää kyllä. Tiedättekö tunteen? On meillä onneksi toinenkin yhtä väsynyt:

Yhdessä on kulutettu öitä valvoen ja katsellen kun nämä pojat

kaivavat itselleen ja toisille käytävää. Ei hullumpaa :) 

Yhtään jaksoa en ollut aikaisemmin katsonut, kunnes ostaa täräytin sitten taas koko ensimmäisen tuotantokauden kerralla. Olen totaalisesti koukussa! Tän kanssa taisi käydä samalla lailla kuin täydellisten naisten. Tosin nämä kaksi ovat niitä täydellisiä miehiä...



Tästälähtien katson pakoni yksin, nimittäin väsynyt ja kuolemankielissä kituva kasviraukka saa tänään armahduksen ja pääsee tuskistaan. Tiskipöydälle sen jo nostin lojumasta odottamaan jäteastiaan kippaamista. Se on taas meidän perheessä viimeinenkin kukka kuollut. Minä vain en kertakaikkiaan tule toimeen niiden kanssa!

Kiitti muuten ihanista ja kannustavista myötäelämiskommenteista edelliseen postaukseen! Yksi tarjous tulikin jo. Se sama tasakattoinen tiilitalo, joka on keikkunut asuntonetin sivuilla jo vuodenpäivät ja maksaa meille aivan liikaa. Täytyykin tästä lähteä päivystämään puhelinta... jos vaikka vielä joku muukin soittaisi... Kuka tässä edes joutaa nukkumaan?



9. helmikuuta 2010

Tähän on tultu

Koska minä en löydä kotia, olen päättänyt, että koti saa löytää minut! Niinpä tein sen, mitä en koskaan uskonut tekeväni: laitoin ilmoituksen lehteen!



Kun muutimme, ehdotettiin meille kodin etsimistä lehti-ilmoituksella. Lähinnä nauroin ajatukselle. Ei kai nyt kukaan etsi kotiaan lehti-ilmoituksella! Kyllähän se niin menee, että asunnon välittäjät ilmoittavat ja minä sitten kyselen perään jos joku kohde kiinnostaa. Mutta Kainuussapa se ei mennytkään niin. Monta kertaa olen asunnonvälittäjien perään soitellut...TURHAAN! Niinpä päätin ottaa ohjat käsiini, ja laitoin rivi-ilmoituksen paikallislehteen. Onhan sitä lehdistä suurempiakin asioita etsitty...kuten nyt vaikka sitä elämänkumppania. (Omani tosin löysin jo alakoulussa, joten ei tarvinnut siinä turvautua näin äärimmäiseen keinoon.)

Huomenna se sitten tulee jakeluun ja minä varaudun istumalla kahvikuppi kourassa toinen käsi puhelimella. Pikkuisen pelottaa se, ettei ilmotukseni erotu viiden muun taloa samalla palstalla etsivän joukosta. Olisiko sittenkin pitänyt laittaa isompi? Värikuvan kanssa etusivulle? Mielenkiinnolla jään odottamaan saanko yhtään tarjousta. Jotenkin en jaksa uskoa, että kukaan meille sitä unelmataloa tarjoaisi, mutta saadaanpahan vähän säpinää tähän arkeen!


Kaikille Kajaanista kiinnostuneille (joita siis luultavasti on tosi paljon)
TÄSSÄ
(Itseasiassa kannattaa vilkaista vaikkei kiinnostaisikaan!)
Ihan oiva linkki tämän ihmeellisen kaupungin ja paikallislehtemme saloihin blogimuodossa.


8. helmikuuta 2010

Viikkoraportti

Totuuden hetki...
Painon pudotukseen liittyy tietysti aina se ihanakamala säännöllinen punnitus. 
Mulla se on vakiintunut maanantaiaamuun. Silloin aina ensimmäiseksi vaatteet nurkkaan ja vaa'alle!

Tässä kohtaa myös blogissani siis seuraa jatkossa se kohta:
julkinen häpeä :)
Mitään suuria miinusmerkkisiä ei ole odotettavissa, koska aion edelleen ottaa 
tän painonpudotuksen aika maltillisesti ja välillä jopa herkutellen.
Tämänpäivän lukeman voi jokainen käydä tarkistamassa tuolta sivupalkista.
Tittididiii!
Olen ihan tyytyväinen, nimittäin viime viikolla tuli kyllä herkuteltuakin oikein olan takaa!
Kiellettyjen aineiden listalta löytyy jos jonkinlaista!


Tässäpä viimeviikon saldo:

- *piip*suukko
- 3 runebergin torttua
-3 pullaa (apua! Enhän mä ikinä syö pullaa)
-sipsipussi
-mättämisreissu kiinalaisessa

Jos näillä eväillä tämä -400g vauhti jatkuu, niin tästä laihduttamisestahan vois alkaa pitämään :D
Taidan ottaa pullan ;)
(no en oikeesti!)




7. helmikuuta 2010

Vaihdan farkut verkkarihousuuuuun!

 

Edellinen kausi meni täysin ohi. 
Tämäkin kausi meinasi mennä, kunnes tänään, ihan sattumalta satuin vilkaisemaan Joensuun kuoron kuvia ja huomasin, että siellähän oli pitkä liuta vanahoja tuttuja! 
Ystäviä, työkavereita ja olenpa yhden kuorolaisen johtamassa kuorossa itse laulanutkin :)
Eihän siinä sitten auttanut muu kuin vaihtaa ne farkut verkkarihousuun ja linnoittautua sohvalle seuraamaan,
kuinka Karjalasta kajahtaa!
Vielä ei päästy kunnolla irrottelemaan, mutta oman suosikkini olen jo valinnut.
HYVÄ JOENSUUUUU!!!!
 


6. helmikuuta 2010

Kuuminta hottia

Meillä käydään vääntöä poikien kanssa lähes päivittäin siitä, mitä laitetaan aamulla päälle ja millä tavalla. Etenkin vanhin on aina ollut varsin tietoinen siitä miten haluaa pukeutua ja hiuksensa tuunata. Jo pienenä meillä "raitaraitapaidat" , joiksi esikoinen Marimekon tasaraita -paidat oli ristinyt, lensivät nurkkaan koska eivät käyneet nuoren herran vaatemakuun. 

Noh, sen jälkeen on sitten lippiksen lippaa välillä taivuteltu hurjalle kaarelle ja välillä sen on pitänyt sojottaa täysin suorana ja miten milloinkin...

Perjantaina pojat olivat taas lähdössä kaverin synttäreille, ja kaiken hässäkän keskellä molemmat ilmoittivat laittavansa jalkaan lökärit. Minä tietysti ojentamaan, että eihän nyt synttärijuhliin lähdetä lökäreissä, vaan farkut tai muut "siistit" housut on ehdottomasti laitettava! Vastaukseksi sain kummastuneen ilmeen ja vielä kummastuneemman kommentin, tiedättekö, "SILLÄ" äänellä:

"Siis luuletko sä äiti, että sä voit päättää mikä millonkin on muotia?"

Okei, joku viestissä ei ollu menny perille...
En nimittäin luullut...

Salaa naureskelen meidän tomerille miehenaluille ja olen ylpeä siitä, että pojat kuitenkin miettivät pukeutumista, vaikka sukupolvien välinen kuilu alkaakin jo näkyä :) Esimerkiksi tiesittekö, että nyt on kuuminta HOTTIA laittaa farkunlahkeet sukan sisään? Ainakin näillä leveyksillä ja 10-vuotiaiden keskuudessa :D
Järkyttävän näköstä!

Onneksi meillä on vielä yksi, jota äiti saa pukea!
 

Tänään löysin suloisen ponchon kirpparilta.


...ja kokeiltiin vähän "isojen tyttöjen juttuja"
pinniä ja nallekorua (H&M) 

 




Jänis

Viimepäivät on olleet melkoista huisketta, eikä oikeastaan ole ollut mitään kummempaa kirjoittamista joten olen sitten toteuttanut lukijoiden toiveita ja julkaissut muunmuassa nuo mittani :)

Toinen asia jota on toivottu, ovat jutut eläimistä. Tästä ei suinkaan tule eläintenhoitoblogia, mutta haluan esitellä teille vielä yhden perheenjäsenen, jota en ole tainnut vielä blogissa esitelläkkään. Joten pidemmittä puheitta:

Einari Keskipörhölä, ystävien kesken Eikku:
(Nimi on muuten poikien suusta, EI minun!)

 
-Käy porkkanoilla.


-Rakastaa porkkanoita.


-Tavaa porkkanoita.


-Haaveilee porkkanoista.



Sekä näkee unta porkkanoista.


Lisäksi se on taitava hävittämään tärkeää todistusaineistoa...
Loistokaveri, kertakaikkiaan!

Monessa blogissa on peräänkuulutettu suosikkiaiheiden perään, ja heitänpä minäkin kysymyksen ilmoille.
Mistä sinä haluaisit lukea postauksen?
Nyt mielikuvitus kehiin ja ideoita ilmoille, taikka alakaa tulemaan eukoista juttua! Hehe :D
Täällon hattu ihan tyhjä!

Vai oliko se takki?