10. helmikuuta 2011

Paras laihis ikinä!

Huhhuijjaa... Täällä on ollut ilmassa ihan ylivoimaista väsymystä. En ole jaksanut mitään! En edes blogata. Tulee vaan vetelehdittyä illat, eikä oikein mitään saa aikaiseksi. Ennen kun sammaloidun tänne kokonaan, päätin tarttua vielä viimeiseen oljenkorteen, ja kokeilla karppausta.

Kaikki siitä puhuu, ja ainakin puolet tuntuu itsekin kokeilleen. Kuuluu siitä tulevan hyvä ja energinen olokin, vaikka sitä suurempi motivaatio minulle syntyy toiveesta menettää muutama, ehkä useampikin kilo. Vihdoin! Tuntuu, ettei mikään poppaskonsti auta, ja niinpä päätin nyt sit sortua äärimmäisyyksiin. Kun karppaus-sivuja netistä lueskelee, tulee vakuuttuneeksi siitä, että vähintää kymmenen kiloa pitäisi lähteä ihan hujauksessa. Kaikesta hehkutuksesta ja kavereiden kokemuksistakin huolimatta olen hiukka skeptinen tulosten suhteen... Vielä ei ainakaan näy. Ainakaan vaa'assa.

Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta, ja niinpä tänään on kolmas päivä hyvin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Vähä tarkoittaa mulle tässä vaiheessa 20g vuorokaudessa (no okei, tänään meni vähän yli...). Ruokavalion muuttaminen on ollut yllättävän helppoa. Syödä saa niin paljon kuin  haluaa, ja vieläpä kaikkea hyvää! Lihaa, kalaa, kasviksia, munaa, pekonia...nam! Tosin epäilen vahvasti, että tän dietin teho perustuu pitkälti siihen, että kahden päivän muna-pekoni-kuurin jälkeen alkaa tursuta pekonia korvista ja silmistä, ja ruokahalu katoaa lähes olemattomiin. Positiivinen puoli on se, ettei tee mieli makeaakaan. Eilen oikein yritin sortua Runebergin torttuun, mutten saanut itseäni lankeamaan.

Tällä hetkellä ruokalautaseni siis näyttää tältä:


Nälkää ei tarvitse nähdä :)

Mielenkiinnolla ainakin itse seuraan tilanteen kehittymistä, ja odotan sitä energistä oloa!