31. maaliskuuta 2010

Päin pääsiäistä

Nyt on aika heittää talohuolet ja muut murheet hetkeksi ja keskittyä odottamaan kevään suurta juhlaa sekä valtavaa sukulaisryntäystä. Viimeistään pääsiäinen aloittaa meillä  kevään ja on varmasti joulun jälkeen se suurin sukujuhla. Etelän vetelätkin  pakkaavat pilkkinsä pakkeihin ja suuntaavat aurinkoisille keväthangille sankoin joukoin. Perinteisesti pitkäperjantai vietetään koko suvun voimin kotitaloni kyläseuran pilkkikilpailuissa. Kaikki saavat palkinnon! Yleensä meidän perheeseen on tullut se perinteinen Paltamon Osuuspankin pipo, tupsulla.

Valmistautuminen alkaa tästä:


Seuraavat munat sitten rikotaankin kulhoon ja pääsiäisenä viimeistään saadaan suut makiaksi :)


30. maaliskuuta 2010

Vesperä

Vedettiin sitten taas vesperä talon suhteen.  Täytyy myöntää, että pikkuisen pahan mielenhän siitä taas sai. Talossa oli nimittäin ainesta. Aivan ihastuttava pohjaratkaisu ja hulppeat tilat! Olis ollu lääniä missä elellä, MUTTA:

En voi ymmärtää miksi joku menee bisnesmielessä pilaamaan loistavan talovanhuksen! Asukas on ostanut talon itse kaksi vuotta sitten ilmeisestikkin sijoitusmielessä, koska sitä on alettu heti remontoida. Kun remppa alkaa olla viittä vaille valmis (ta noh, viittätoista vaille valmis tässä tapauksessa...) myydään talo pois triplahinnalla. Remontoidahan voi, mutta miten? Itseasiassa joka kelpo talovanhuksen valmiiksi remontoituna löytää, on aikalailla onnellinen, MUTTA:

Aluksi päällisin puolin kaikki näytti suhteellisen hyvältä Kun kuitenkin ihan vain pikkaisen tarkensi katsettaan huomasi, että remontti oli tehty juuri, vain ja ainoastaan myyntihinnan korottamiseksi. Aivan uskomattoman huonoa jälkeä! Jopa MINULLE, joka yleensä en osaa pelata varman päälle tuli sellainen olo, että "mitähän tuolta alta mahtaa löytyä". Maalia ja seinäpinnoitteita oli roiskittu vähän sinne ja tänne suojaamatta paikkoja . Kaikki oli tehty "vähän sinne päin" joko hirveässä kiireessä tai sitten vain muuten puolihuolimattomasti. Ottaen huomioon, että talolla oli hintaa yli 200 tuhatta euroa, en tahtoisi alkaa laittamaan koko remonttia heti uusiksi.

Noin pikaisesti arvioiden olisi helpostikkin saanut 100 t kulumaan ihan vain remontin jälkien korjaamiseen. Tämä tuntuu aika uskomattomalta jos ottaa huomioon, että taloa myyvä mies omistaa oman remonttifirman. Itse en ainakaan tämän käynnin jälkeen uskaltaisi kyseistä firmaa palkata rempparemmiin :)

Ehkä huvittavin seikka koko talossa oli se, ettei makuuhuoneisiin oltu vedetty lainkaan paikkoja kattovalaisimelle. Katot ja pelit oli kyllä uusittu, ja katkaisijakin löytyi, mutta ei sitä paikkaa, mihin lamppu laitetaan. Ei ollut taas ihan loppuun asti mietitty ratkaisu ostajan kannalta. Noh, kesää kohtihan tässä mennään ja valon määrä lisääntyy, että mitäpä noista lampuista!

Et sellasii tällä(kin) kertaa. Ja nyt, totuuden nimissä alakaa hiipiä mieliin se rakentaminen...

Sitä ennen taidan pakata taas itseni ja pienimmäisen autoon ja hurauttaa Pohjois-Karjalaan :)


29. maaliskuuta 2010

Moottoritie oli kuuma

Takana 1000 ajokilometriä ja roima annos vauvahöyryjä.  Järjestettiin porukalla vauvakutsut rakkaalle ystävälle Kotkassa, joten kiirettä on piisannut. Valehdeltu on korvat punasina ja synninpäästökin saatiin, joten kylläpä kannatti! Kutsut tulivat kuin tulivatkin sankarille täytenä yllätyksenä vaikka pyöriteltävänä tuntui olevan välillä melkoinen paletti. Monien mutkien kautta saatiin rantamökkiin lopulta seitsemän ystävystä ympäri Suomea ja sellaisella porukalla ei voi kuin onnistua.

*Syötiin, saunottiin, kipsattiin maha sen varalle, että joskus tulisi vielä vauvakuume. Kipsatun mahan voi tiukan paikan tullen täyttää 10 kg:n hiekkasäkillä, kannella sitä viikon ja miettiä uudestaan.

*Maisteltiin pilttisoseita silmät sidottuina ja todettiin, että ennen niihin kyllä varmasti lisättiin sokeria ja mustikan makua ei tunnistanut kukaan.

*Lahjottiin,  pidettiin "puheita"ja hoidettiin äidin kynnet synnytyskuntoon.

Sekä äiti että vauva saivat mukaansa monenmoista mukavaa, ja vaipat tulevalle pikkuiselle lahjoitettiin tällaisen vaippakakun muodossa :) 

Nyt sitten odotellaan maha kuralla asuntoesittelyä... Jotenkin mulla vaan on semmonen paha aavistus, että siitä tulee vain paha mieli... Mutta ei auta, mentävä on!


26. maaliskuuta 2010

Pieni toivonkipinä

Pikapikapäivitys...


Tällaisen ihanan tunnustuksen olen tällä viikolla saanut VIIDESTÄ eri ilmansuunnasta!!!
Olen aivan sanaton, oikeesti! 
Niin kauniita sanoja on taas lausuttu ja kyllä vaan ne on nuhaisen ihmisen mieltä lämmittäneet ja antaneet voimaa tähän viikkoon. 
Mieli palaa jo viikonlopun viettoon, mutta:

Pakko kuitenkin vielä kertoa, että välittäjä soitti! (asunnon siis...)
EKAA kertaa koko meidän asunnonhakuaikana!!!
Jokohan me nyt oltais niiden "listoilla" ostovuorossa?
Toimistolle oli tullu myyntiin rintsikka, 150 neliötä ja rempattu.
Tarjosivat sitä sitten MEILLE.
Ennen kuin asunto on edes tullut julkiseen myyntiin.
Maanantaina mennään katsomaan...

Voihan se olla, ettei se ole sinnepäinkään, mutta alue on meidän suosikki
ja onpahan taas pikkusen toivoa ilmassa!

Rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!
Maanantaina palataan, nyt on kiirusta tiedossa ;)


24. maaliskuuta 2010

Koukussa, taas!

Joku varmaan muistaakin, että kesällä jäin koukkuun virkkuukoukkuun ja tein urakalla siivousrättejä sekä itselle että muutaman myöskin myyntiin. Lienenkö virkannut sellaisella innolla, että langat loppuivat syksyyn mennessä kaikista kaupoista ja niin pikkuhiljaa pääsin irti myös virkkuukoukusta. Aina sillointällöin rättejä on kyselty sähköpostitse, ja viimeksi kauppareissullani päätin poiketa lankahyllylle. Siellä ne taas olivat! Bambulangat uusissa ihanissa kevätväreissään!!! ... ja hinnoissaan...

Noh, värit veivät voiton hinnoista ja mukaan tarttui sylillinen lankoja. Nyt olenkin sitten taas viritellyt koukkuni oikeaan vireeseen ja ahkeroinut. Tuloksena ihanan keväsisiä, ja mikä parasta ekologisia ja toimivia bamburättejä. 


Lankana käytän Novitan Bambulankaa, joka sisältää 68% bambua ja 32% puuvillaa. Rätin voi pestä 60 asteessa ja se vain paranee vanhetessaan. Uuden rätin imuteho ei olekkaan vielä ennen pesua parhaimmillaan. Rätti on juuri sopivan "karhea" kuivaneenkin lian hankaamiseen. Se on virkattu ilmavaksi, jotta kuivaminen nopeutuisi. Itse käytän keittiössä kuivauskaapin alapuolella Ikeasta ostettuja S-koukkuja, joihin rätti on helppo ripustaa kuivamaan ilmavasti käyttökertojen välillä. Suosittelen!


23. maaliskuuta 2010

Tittididiiiiii!

Arvonta on päättynyt ja voittaja on selvitetty virallisin, vaikkakaan ei kovin juhlallisin menoin. Osanottajia oli tasan 111 joista osa linkityksen kanssa
Tällä kertaa linkittäminen kannatti! 
Voittaja on:

Nanna

Näin Nanna kertoili itsestään:

Ihana palkinto :)
Täällä kirjoittelee 24-vuotias kahden pikku palleroisen kotiäiti, iltatöinään naisten jumppia ohjailee. Eli tykkää liikunnasta mahottomasti :) Sisustaa ja remontoi kotiaan kun ehtii/jaksaa.
Blogissasi vierailen aina kun uutta luettavaa löytyy :)
niin ja linkityksen taidonkin oon oppinut eli linkitän :)

ONNEA!!! 

Ja kiitos ihan jokaiselle osallistujalle <3

 

22. maaliskuuta 2010

Räkäpäivää

Kiitos kaikille onnitteluista!!! En ole jokaiselle jaksanut henkilökohtaisesti kirjoitella, koska täällä vain edelleen sairastetaan! Olen silti käynyt aina kommenttinne lukemassa, ja ne on kyllä piristäneet tämän räkätaudin keskellä. Olo ei meinaa helpottua millään. Joka ilta toivon, että ehkä huomenna on jo helpompi päivä, mutta sitä päivää ei ole vielä tullut. Jospa taas huomenna?

Mulla on ihan käsittämättömän huono tapa kylvää nenäliinoja ympäriinsä. Niistän kerran pari, ja jätän pöydille lojumaan. Kun sitten seuraavan kerran (noin puolen minuutin päästä) tarvitsen paperia, joudun ottamaan uuden, koska se esellinen onkin jo jossain lojumassa. Plussaa tässä tavassa sairastaa on se, että joku räkäliinoista on yleensä aina käden ulottuvilla. Miinuksena tuskastuneet kanssaeläjät... Positiivista on myös, että suht helposti ja pienellä vaivalla saa sairastelun jälkeen siistin oloista, kun keräilee vain suurimmat paperikasat roskikseen. Heti näyttää paremmalta kun silmä on viikon aikana tottunut epämääräisiin paperipinoihin siellä täällä!

Mukavaa viikkoa teille, ja kärsivällisyyttä sairastamiseen mulle!

20. maaliskuuta 2010

Leipuri Laiskimus

Olen ollut tässä kämpässä oikea leipuri Laiskimus. Toki haluaisin olla se pullantuoksuinen äiti joka pyöräyttää  niin piirakan kuin tortunkin kädenkäänteessä, mutta tämä keittiö ei todellakaan tue leipomista. Kyllä, uskon todellakin, että se johtuu keittiöstä...ei minusta... (voisikohan keittiötä syyttää muistakin tekemättömistä asioista???) Ainakin muistelen, että olin ennen innokkaampi leipomaan. Myös lasten kommentit tukevat sitä:

"Äiti, miks sä et enää leivo?"

Enää??? Olen siis leiponut? Pakko kai sen on vielä olla jossain syvällä selkäytimessä...

Niinpä päätän, että enhän minä voisi antaa ainoan tyttäreni viimeisten yksivuotissynttäreiden valua ohi edes yrittämättä parastani. Nuhaa, kurkkukipua, väsymystä ja hyvä on, myönnetään, pientä pahaa tuultakin uhmaten päätän järjestää syntymäpäivät tähän pieneen ja ahtaaseen loukkuun. Leivon koko päivän. Aamupäivän aikana vedän uunista ulos

*18 muffinssia
*2 kääretorttua
*50 nakkikääröä ja
*tonnikalapiirakan

Olen niin innoissani, etten edes muista millaisessa ympäristössä työskentelen. Tämän täytyy olla sitä taikinaterapiaa!!!

Sankari odottelee herkkuja kieli pitkällä.

Herkkupeppu ja herkut
 Täytyy kokeilla onko se tuore.

 Yhteistyössä on voimaa!

Kiitos kaikille ihanille vieraille ja lepposaa lepopäivää huomiselle!

(Nuo muffinssit on muuten Mallan blogista bongattu.
Ihanan näkösiä ja hyviä ja helppojakin vielä!)



 

18. maaliskuuta 2010

Yövuoro

Niinhän siinä taas kävi ettei uni tullut vaikka lupasi. Tilanne on käynyt jopa niinkin epätoivoiseksi, että yritin katsella Yle Areenasta Poliisi-TV :n uusimman jakson. Edellisestä lienee vierähtänytkin jo kymmenen vuotta, enkä ihmettele miksi. Ensimmäinen blogi, johon alkuaikoinani blogistaniassa rakastuin oli ruotsalainen. Hannas-form. Kaunein ja inspiroivin blogi ikinä! Sen jälkeen olen vieraillut lukuisissa ruotsalaisissa blogeissa ja vaikken ymmärrä juuri mitään niiden sanankäänteistä, olen kuitenkin ihastunut niiden kauniiseen kuvamaailmaan.

Tämä "wannabe bättre folk" teki ilmeisesti tepposensa, kun yrityksistä huolimatta en saanut edes Poliisi-TV :tä näkymään. (Mikä takaisku!) Ruutuun paukahti vain kerta toisensa jälkeen teksti:

TALLENTEEN KATSELUOIKEUS RAJATTU
Kyseisen tallenteen voit avata vain suomessa.

Eipä se aina satu tuo oleskelumaa kohdilleen ;) Olo on kuitenkin ihmeen kotoisa.

Postimieskin osasi ihan oikeaan osoitteeseen. Olin perinteisessä päivän asussani, kalsareissa, kun ovikello soi ja oven takana odotteli kukkalähetti. 
Toi prinsessalle syntymäpäiväruusun Kotkan serkkupojilta. 
IHANA AJATUS <3

Ruusu on yhtä tuore ja hento kuin päivänsankari.

Ja minusta tuossa tyvessä on ihan selvästi sydän.

Leppoisaa perjantaipäivää SINULLE!


Oma tyttö onneni

Viime yönä se sitten tapahtui: meillä ei enää ole virallisesti vauvaa! Vuosi sitten noin kahden tunnin köllöttelyn (kyllä, luit oikein) jälkeen syliini laskettiin maailman täydellisin tyttö. Vielä vähän ennen kahtatoista yöllä olin lähettämässä Assea kotiin nukkumaan, kunnes kahdeltatoista supistukset alkoivat oikeasti RÄJÄHDYSMÄISESTI!  Koko oleminen oli yhtä suurta supistusta. Ei minkään valtakunnan välejä! Kirjaimellisesti konttasin ja syöksyilin seiniä pitkin osastolta synnytyssaliin. Elämäni pisin selviytymismatka! Ystävällinen anestesialääkäri odotti jo minua suunnitellusti spinaalipiikkinsä kanssa, ja sen jälkeen sitten vain köllöteltiin.

 Ensimmäistä kertaa äidin sylissä. Ikää 2 min.

Siitä lähtien synnytys oli käytännössä täysin kivuton. Siunattu spinaali! Tunnin päästä sainkin jo ponnistaa ja 3min kestäneen ponnistusvaiheen jälkeen minulla oli tytär! Lääkärin ja kätilön ennakkosuunnitelmien ansiosta synnytys oli niin helppo kuin se ylipäätään olla voi. Aikaisempien traumaattisten kokemusten jälkeen tämä tuntui ihan käsittämättömältä.

 Syömäharjoituksia ensimmäisen vuorokauden aikana.
Siitä alkoi Vean matka.

Kotona äidin tekemän peiton alla ikää 3 vrk.

Ikää hurjat 1 viikkoa.
1 kk

2 kk

Ja tähän on tultu: Meillä asustaa reipas yksivuotias, joka nauraa, laulaa, tanssii, hoitaa nukkeja ja tekee mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Kahden poikalapsen jälkeen äitinä olen sitä mieltä, ettei tytön mieleen juolahda lähellekkään niin paljon kuin poikien. Ainakaan se ei näy yhtä voimakkaasti ulkoisina merkkeinä, kuten pitkin kylppäriä levinneinä pesuaineina ja mustina kuhmuina otsassa. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti kaikkien näiden vuosien aikana oppinut sulkemaan ovet perässäni ja kopin ottamisen jalon taidon. Tiedä häntä.

Synttärikuvia saatte vasta viikonloppuna, koska loppu viikko meillä keskitytään köhimiseen, räkimiseen ja kiukutteluun. Perinteinen juhlapäivä ;)

 

16. maaliskuuta 2010

Fiilistelyä

TASAN vuosi sitten tämä möhömaha lähti osastolle käynnisteltäväksi. Mielessä myllersi ja olin yhtä helpottunut kuin kauhuissani. Minä näet pelkään synnytystä yli kaiken! Käynnistyskin aloitettiin siksi, että homma saataisiin kerrankin hoidettua mahdollisimman hallitusti. Minun ainoa tavoitteeni oli selvitä hengissä. Pikku prinsessamme näki sitten lopulta päivänvalon 18.3. joten voi olla, että jonkinmoista vuodatusta ja fiilistelyä joudutte vielä parin päivän kuluttua kuulemaan.

Nyt tuosta kaikesta on kulunut sitten jo vuosi. Ei voi muuta kuin miettiä mihin aika katoaa... Minne ne pienet, taikinavauvat oikein katoavat? Ja miksi taas sitten toisaalta mahanahka on ikuista...

Aamupäivän olen ihastellut reipasta yksivuotiasta, joka ojentaa kätensä ja leväyttää valloittavan hymyn kun näkee äidin tulevan kohti. Voiko suurempaa rakkautta olla! Ostin Joensuun reissulta tällaisen perinnemekon, kun sattui olemaan alennuksessa. Pikkuisen reilu vielä, mutta eiköhän tuo sankarikin ole kasvamaan päin.


Ai niin ja hei, se ARVONTA tuolla alempana... Käykäähän osallistumassa!

Vean levyvinkki

Aivan loistava löytö niille, jotka mielellään soittavat lapselleen myös hengellistä lastenmusiikkia!
Ostin ihan "sian säkissä" silloin kun Vea vietti paljon aikaa sairaalassa ja tämä on kyllä vienyt mukanaan niin neidin kuin äidin :)

Päivä osakeyhtiön Lasten Levy, jossa vanhoja tuttuja hengellisiä lastenlauluja kuten: Siunaa koko maailmaa, Maan korvessa kulkevi ja Jumalan kämmenellä ihan uusina pop, groove ja rock sovituksina. 

Tämä saa kyllä pyllyt heilumaan!


14. maaliskuuta 2010

Alice in Wonderland

Nyt lähtee lumisateet ruudulta vaikka itseasiassa ulkona vielä tupruttaakin. Tehdään sitä kevättä vaikka sitten pikkuhiljaa näin blogin kautta. On ihan huippua, että niinä päivinä kun talvi antaa auringolle tilaa, se jo oikeasti lämmittää näilläkin korkeuksilla! 

Tulipahan sitten taas aloitettua säällä :) Perinteinen suomalainen aasinsilta, joka ei millään lailla liity viime päivinä miettimääni aiheeseen. Olen p i i i i i i i tkästä aikaa ehtinyt taas lueskelemaan toisten blogeja, ja yllättynyt siitä, miten moni lopettaa tai ainakin ahdistuneena suunnittelee lopettavansa. Olo on ollut kuin Liisalla Ihmemaassa. Onko tämä blogistania oikeasti niin paha paikka elää?  Ihan aluksi jo haluan tehdä selväksi, että en kritisoi näitä blogin lopettamista miettiviä blogisteja. Ymmärrän kyllä heidän tunteensa, ja jokaisen pitää toimia juuri niinkuin itse kokee ja parhaaksi näkee. Haluan vain tuoda esiin oman kokemukseni, ja kuulla myös teidän mielipiteitänne asiasta.


Omat kokemukseni blogimaailmasta ovat nimittäin täysin päinvastaiset. Minun onneni on ollut se, että mulla on vain ja ainoastaan ihania lukijoita! Kaikki kommentointi on ollut positiivista (koputtaa puuta). Koko vuoden varrelta muistan vain yhden kommentin, josta ihan vain ikkuvikkupikkusen pahoitin mieleni... Blogit, jotka lopettamisen edessä kamppailevat, ovat minun blogiini verrattuna supersuosittuja. Olenkin miettinyt, mahtaisiko minulle tulla jossain vaiheessa rimakauhua? Olen nimittäin tähän mennessä vain ja ainoastaa iloinnut jokaisesta uudesta lukijasta, ja minusta on ihan huippua tietää, että parhaina päivinä täällä käy jopa yli 500 lukijaa. 

Itse ajattelen asiaa ainakin vielä positiivisesti. Kyllähän pohjimmainen syy blogin kirjoittamiselle on se, että sitä toivotaan jonkun lukevan. Muutenhan voisin kirjoitella vaikka vain päiväkirjamaisesti omiin kansioihin ja kirjoihin. Olenko sitten julkisuuden kipeä? No en :) En usko, että blogin kirjoittamisella sitten loppupelissä voi tulla kovinkaan tunnetuksi. Loppujen lopuksi hyvin harva lukee ylipäätään blogeja säännöllisesti. Tämä on tällainen oma pieni suljettu maailmansa, jossa hetkellisesti voi tulla tunne, että lukijapiiri on valtava, mutta suhteutetaanpa sama Suomen asukaslukuun... Pisara meressä, sanon ma!
Itse olen hirvittävän sosiaalinen ihminen. Avoin lörppä ihan joka mielessä muutenkin, joten näen tämän blogaamisen vain yhtenä tapana olla kontaktissa erilaisten ihmisen kanssa. Se on rikkautta se! Perään tuijottelijoita ja seläntakana kuiskuttelijoita riittää aina. Kirjoitin sitten blogia tai en.

Pijetään hännät korkeella! Juukosta!



Niin, ja sitten se virallinen aasinsilta (jos joku tänne asti jakso tätä vuodatusta lukea). Tuo Liisa Ihmemaassa olisi ihan pakko päästä katsomaan! Harmi vaan, että viikko taitaa olla jo niin täynnä ohjelmaa, ettei taida tulla tilaisuutta... Oletteko muut käyneet? Mitä tykkäsitte?


12. maaliskuuta 2010

Varoituksen sana: Vaatepostaus

Säännöllisesti seuraamassani "Kalastajan vaimo" -blogissa Johanna kyseli vastikään miksi ihmiset blogaavat mielummin kodistaan kuin vaatteistaan. Jäin miettimään kysymystä, koska kuulun niihin joilla riittää mielenkiintoa molempia aihepiirejä kohtaan aikalailla tasapuolisesti. Jostain syystä olen kuitenkin kirjoitellut voittopuolisesti siitä kodista. En keksinyt muuta selitystä (kokovartalopeilin puuttumisen lisäksi), kuin että ehkä koti on sitten kuitenkin se vähemmän henkilökohtainen. Okei, voisin kuvata teille vaatekaappiani, sitä kuinka kaikki rytkyt lojuvat villeissä pinoissa pitkin poikin, ja niistä kuvista olisi henkilökohtaisuus kaukana! Melestäni vaatepostauksista kuitenkin  häviää jotain olennaista, jos vaatteella ei ole kantajaa. 

Oman itsensä ylenmääräinen esittely ei sitten ollenkaan kuulu suomalaisen peruspiirteisiin., saati niihin piirteisiin, joita suuresti ihastellaan. On totuttu olemaan "No enhän mää mittään oo" ja "Elä nyt vaan minua siihen kuvaan..." Mielummin ei edes ystävän kuva-albumiin. Saati sitten julkisesti Blogiin nähtäväksi. Suurin pelko on häpeä ja arvostelluksi tulemisen pelko. Pitäisi olla täydellinen vartalo, että sitä viitsisi kuvata. Ne rohkeat sitten jotka kameran kanssa leikkiin uskaltautuvat  tulevat helposti leimatuksi pinnalliseksi tai muuten itsekkäiksi ihmisiksi, jotka vain "itseään esittelevät".

Silläkin uhalla lupasin Johannalle ottaa härkää sarvista ja kokeilla vaatepostausta. Nou hätä! Tämä blogi ei muutu muoti taikka tyyliblogiksi, koska en ole muodikas tai tyylikäs sanan varsinaisessa merkityksessä. Ehkä olen jo liian vanha siihen. Vaatteissa mukavuusaspekti sanelee sen viimeisen sanan. Siispä kodista ja arjesta postataan edelleen, mutta vaatteet jos jotkin (vaatehuollosta puhumattakaan) ovat osa sitä arkea. Ainakin meidän perheessä :)

Näissä vaatteissa kävin eilen ulkona (tosin ihan ihmisten aikaan...) kuuntelemassa entisen työkaverin bändiä ja juomassa pai kuppia kuumaa kaakaota. Äidin herkkuhetki!

harmaat leggarit Kappahl
farkkutunika Sokokselta
huivi Indiska
rannekoru Kappahl
kengät Sokos


Olen aivan innoissani noista leggareista ja saappaista!!! Saappaat nimittäin löysin nyt Joensuun reissulla PUOLEEN HINTAAN! Huipun tuntoset jalassa ja ihana, vähän erilainen väri. Liian usein kun tulee kengiksi valittua musta tai ruskea.

Hiuksissa höyryrullat ilman höyryä :) Mulle käy aina niin, että jos laitan höyryn kanssa, niin kiharoista tulee liian isot ja hiukset lyhenee puolella. Ehkä sitten joskus jos saan nämä vielä pitkiksi kasvamaan...

Loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuva meidän "Pikku-Viivusta" ;) Silläkin alkaa muutama haituva olla sen pitunen, että ponnari saatiin syntymään. Se jopa pysy päässä päiväuniin asti niin, että piti sitten ihan irrotella ettei vahingossa nielaise renksua unissaan.

Että tällasta Minä-minä-minä juttua tällä kertaa... 
Kodista onkin hankala postata jos on kylässä :)


9. maaliskuuta 2010

Pellavapää

Arvonta on pärähtänyt ihanasti käyntiin! Huippua on ollu aina välillä käydä katsomassa ketä täällä oikein vieraileekaan. Jatkakaahan samaan malliin :) Aikaa on vielä runsaasti jäljellä! (Arvonta siis tuolla alemmassa postauksessa)
Pikkuhiljaa alkaa taas silmä tottua tähän pellavapäähän. Ollaan edelleen lasten kanssa hiihtolomalla ja toisten nurkissa, ja näissä nurkissa on se mukava puoli (lukemattomien muiden lisäksi), että yhdestä löytyy valtava kokovartalopeili! Loistava kapistus sellaiselle, joka ei moista omista. Se kun kertoo enemmän kuin pelkkä vaakalukema ja on armoton. Taas olen saanut ylimääräistä potkua keventää ruokailua, ja se on aina plussaa. Nytkin ensimmäistä kertaa varmaan kuukauteen mulla on NÄLKÄ! Ja olen päättänyt vastustaa kiusausta aamuun asti. Kello kun on jo kymmenen illalla.


Voitte kuvitella, etten ollut hirvittävän innoissani tänne kokovartalokuvia laittamassa, mutta kun kerran peili kerrankin oli tarjolla ja kuvaa uudesta tukasta on pyydetty, niin uhrauduin! Vartalo on tietysti käännetty sen verran korkkiruuville, että pahimmat makkarat kiertyvät navan ympäri ;)


Hiukset ovat tosiaan vaatineet totuttelua... Toisaalta pidän näistä ja toisaalta kaipaan tummaa. Uusien hiuksien kanssa oli kuitenkin pakko saada uudet kengät...ja farkkumekko. Tekee mieli vaalentaa ja keventää muutenkin kevättä kohden. Jospa vaikka huomenna saisin pari kuvaa räpsäistyä noista uusista ostoksistani :)
Siihen saakka, Hyvää yötä!


Viivu