24. marraskuuta 2009

Joulukorttirumba

Taas se tuli ja yllätti meikäläisen...

Kuulun niihin jouluihmisiin, joiden on tehtävä joulukorttinsa ehdottomasti itse ja käsin. Mieluiten hyvissäajoin ennen joulua niin, ettei tarvitse sitten kiireessä viimetipassa öitä askarrella. Jostain kumman syystä se viimeinen yö ennen korttien lähetystä menee kuitenkin aina liiman kanssa heiluessa ja kortit ehtivät kuin ehtivätkin vastaanottajilleen ajoissa... tosin sillä kalliimmalla ykkösluokan postimerkillä varustettuna, koska minä en taaskaan ehtinyt ajoissa!

Nettiaikana minun ei kuitenkaan tarvinnut itse edes yrittää muistaa startata korttirumbaa, vaan ystävällinen valokuvafirma muistutteli minua tulevasta urakasta suoraan sähköpostiini jo hyvissä ajoin ennen marraskuuta. Mielessä alkoi kyteä houkutus päästä tänä jouluna helpolla ja tilata kortit valmiina. Nykyisin kun se on niin turkasen helppoa...ja persoonatonta!

Perinteisesti meillä lapset on istutettu jouluiseen maisemaan, ja sitten on räpsitty rullallinen sillä paremmalla järkkärillä joka ei vielä ole siirtynyt digiaikaan. Katseltu kuvat läpi, mietitty, pohdittu, mittailtu ja viety lisätilauksia liikkeeseen, kunnes on alkanut varsinainen korttien askartelu. Nyt päätin käyttää kiireisen kotiäidin arkea alibina ja räpsäistä pesueesta mallikelpoisen kuvan digikamerallani ja laittaa sen valokuvaliikkeen sedälle verkossa menemään. Mutta kuinkas ollakkaan: päivänä muutamana avasin sähköpostini:

"Tarjous voimassa enää tämän päivän"

Apua! Nyt tuli kiire! Ei ollut aikaa odottaa perheen miesvoimia koulusta vaan istutin prinsessan hätäpäissäni jouluvalojen alle ja istutin niinikään tonttulakin pieneen päähän (onneksi olin sen sentään ostanut hyvissä ajoin). Muutama räpsäys (montaa en uskaltanut ottaa, koska pelkäsin kuvaussession loppuvan valtavaan räpsäykseen sähkövalojen ollessa hätää kärsimässä) ja viiden minuutin kuluttua kortit olivat jo matkalla painettaviksi.

Kerrankin olin ajoissa!






Valmiit kortit tulivat tänään, ja olen ihan tyytyväinen. Alimmaisena kuva, joka lopulta päätyy kaikkien mummojen ja tätien seinille jouluun mennessä. Toivottavasti joulumerkillä varustettuna!


:)Viivu

Sellaista sattuu

Eilen illalla selkä sanoi lopullisesti sopimuksen irti.
Kaikenlainen liikkuminen on yhtä tuskaa!
Joku on iskenyt puukon alaselän nikamien väliin ja vääntää sitä aina kun yritän liikahtaa.

Sain silti onneksi toteutettua muutaman päivän aijan kyteneen haaveen ompeluhetkestä,
ja illan istumisen tuloksena syntyi soma kasa tällaisia pieniä ripustettavia sydämiä lämpöisillä jouluajatuksilla.



Nämä kuusi etsivät tiensä putiikkiin.
Aika suloisia,
vaikkapa kortin korvikkeeksi :)

<3viivu