Lusikan uudet vaatteet

Löysin pakkauksista lusikkakokoelmani :)

Tällaista innostuin kokeilemaan kun nuorimmainen nukahti.

Totuuden hetki...

Nyt se sitten on koittanut,
totuuden hetki!

Aion esitellä teille nykyisen kotimme, eli kämpän.
Tänään onkin ollut erityisen vaikea päivä sopeutua näihin seiniin.
Uuden kodin löytäminen on tuntunut toivottomalta, miltei mahdottomalta
(no joo...voi olla että hormooneilla on osuutta asiaan...)
Mutta koulujen alkuunkin on enää kolme viikkoa, eikä valmista näytä tulevan.
Täällä on taas tänään asuntoesittelypäivä, muttei yhtään varteenotettavaa vaihtoehtoa tarjolla!

Tämän kaiken keskellä olin lentää pyllylleni onnesta ja ihastuksesta
kun avasin blogini oven ja huomasin saaneeni Vekarukselta
tämän ihanan tunnustuksen!

KIITOS!

Se todella piristi päivääni :)

Hetken aikaa mietiskelen kenelle sen antaisin eteenpäin...
Palataan myöhemmin asiaan.

Mutta nyt:

TERVETULOA MEILLE!

Auton voit jättää parkkiin ihan vaikka kätevästi keittiön tai olohuoneen ikkunan alle,
koska meidän pihahan on kokonansa parkkipaikkaa.
Asumme seurakuntarakennuksen vanhassa talonmiehen asunnossa,
joten varsinaista yksityisyyttähän täällä ei ole...

Mutta samapa tuo,
blogissa kerron meidän asiat kuitenkin.

Se hyvä puoli on pihassa, että pojat saavat skeittailla kyllikseen
ja talon ympäri pääsee pyöräilemällä.

Sisään-
ja uloskäynti

Eteinen on ihanan ahdas ja epäkäytännöllinen.
Seinässä on tuollaisia mielenkiintoisia nappuloita,
joilla on ilmeisesti joskus viritelty hälytysjärjestelmää.

Keittiö
on ruma, mutta toimii onneksi ihan hyvin.
Ruuasta tulee hyvää täälläkin :)

Huomaa ihanat keltaiset koukkukaunistukset!

Tämä on kotimme keskus,
Ahdas aula, josta avautuvat asunnon huoneet.
Ovet on aseteltu niin, että ne suloisesti kolisevat vastakkain :)

Tila toimii paitsi eteisenä, myös kodinhoitohuoneena,
koska kylpyhuoneessa on sen verran pullon tuntua ettei
siellä ilma kierrä niin paljon että pyykit kuivuisivat.

Ja siinä vielä kylppärin kaapit, jotka ovat siis täsmälleen samanlaiset
kuin keittiön kaapit ja lastenhuoneenkaapit ja makuuhuoneen kaapit ja eteisenkaapit.

Täytyy tunnustaaa, ettei ole tullut tehtyä juuri mitään asunnon viihtyvyyden eteen...
Voisihan täällä laitella kauniita esineitä ympärillensä, mutta
jotenkin on kokoajan niin irrallinen olo, ettei osaa asettua.

Joka ilta sitä kuitenkin nukahtaa toiveikkaana,
että jospa se vaikka huomenna jo olisi se oma koti!

Kiva kun kävit!
Kutsun sinut sitten kahville
sinne uuteen pesään...

Viivu

Kotiinpalaamisia

No nyt on taas koko porukka saatu saman katon alle!

Ihanaa saada omat pienet matkalaiset kotiin
viikon eron jälkeen.
Samalla palailimme myös Joensuusta
tänne kotikainuuseen.

Vielä en ehtinyt teille kotikierrosta järjestämään, mutta
tässä muutama kesäkuva poikien
ilmeisen onnistuneilta matkoilta.

Sillä välin kun nuorempi testasi erävarusteiden vedensietokykyä leirillä,

vanhempi paistatteli Espanjan auringossa.

Viljami oli "stailannut" mummollekkin uuden tyylin.

Kyllä jälleennäkemisen riemu (ja ääni!) oli suuri,
vaikka kuvasta sitä ei uskoisikaan...

Joten,

niinkuin ovessamme lukee :)

Viivu

Kesän eka mansikkakakku

...siis itte tehty...
Se maistuu aina yhtä hyvälle,
paitsi että tämä maistui paremmalle kuin koskaan.
Resepti oli uusi, ja maku makean marenkinen.
Paras mansikkakakku ikinä!

Tai ainaski tänä kesänä.

Jos haluat kokeilla, ota esille

75g voita

1 dl sokeria

(vaahdota keskenään)

Lisää joukkoon 4 keltuaista

1,5 dl jauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

ja

2 rkl maitoa

Levitä pellille.

Tulee ihan mahottoman ohut lätty, älä säikähdä :)

Kuuluu asiaan...

Sitten vatkaa marenki:

4 valkuaista

2dl sokeria

Levitä se kakkupohjan päälle.

Ripottele vielä pinnalle mantelirouhetta.

Paista 175 asteessa 20-25 min

Sitten se paistunu pohja laitetaan kahteen osaan.

Irrottele varovasti lastalla leivinpaperista, ja kokoa kakku.

Väliin ja päälle kermaa ja mansikoita.

NAM!

Ei kuitenkaan leipojallakaan niin kiire, ettei ehtisi kaupoille.

Noin kahdessa minuutissa kävin pikapikaa penkomassa uudet ja vanhat

Tilda-kankaat kun kerran Joensuussa ollaan.

Kajaanista en ole moisia vielä löytänyt.

Mukaan tarttui tämä ihanan hempeä

ruusukangas.

Ai niin... tänään minulle esitettiin haaste nykyisen kotimme

esittelystä, koska sitä aina niin morkkailen.

Aion toteuttaa toiveen,

ja jahka täältä kotiin päästään,

näette tekin ne "piip"ruskeat kaakelit

joiden keskellä sitä unelmien tunnelmallista

kotia etsitään.

Hyvää yötä, ja levontäyteistä lepopäivää kaikille!

Viivu

Arvontaa...

Tuhannen kävijän rajan olette rikkoneet,

ihanaiset!

Täällä sataa kaatamalla ja isäntäväkikin on edelleen reissussa,

joten mitäpä sitä arvontaa enää lykkäämään.

Hyvin on aikaa yksi pieni postaus kirjoitella.

1000 kävijää on ehdottomasti juhlan paikka!

Jokohan seuraavaksi saisimme juhlia kodin löytymistä, huokaus!

Tällä kertaa pakettiin sisältyvät nuo ylemmässä kuvassa olevat Joensuun tuliaiset:

kauniin valkoinen tuoksusydän ja nukkuva tyttö -aiheinen kortti

pitsireunalla.

Arvontaan osallistut jättämällä merkin käynnistäsi tähän postaukseen.

Aikaa "arpalipun" jättämiseen on tasan viikko.

Ensi perjantaina sitten katsellaan kenellä oli onnea tällä kertaa :)

Arvottavat esineet tästä ystäväni ihanasta putiikista Joensuussa,

Taitokorttelissa.

Kannattaa pistäytyä kesälomareissulla!

Viivu