Mekkotehtailua

Mummon (äidin siis...) yllärisynttäreille.

Makeaa loppuviikkoa!

:)Viivu

Kotini on mökkini

Viimeaikoina olen miettinyt (sattuneista syistä...) paljon mitä minä
oikein kodiltani haluan. Jatkuvasti törmään kysymykseen:
Miksi ette rakenna?
Miksi uusi nykyaikainen ratkaisu ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta?

En ole keksinyt kuin yhden, itselleni tärkeän seikan, joka loppupelissä ratkaisee talovalinnan.
Minulle koti on paitsi arkiasunto, myös loma-asunto.
Ei sillä ettenkö voisi lomilla matkustella,
mutta en ole koskaan haaveillut esimerkiksi kesämökistä.
Minusta ei yksinkertaisesti olisi kahden huushollin pyörittäjäksi.
Kotini sen sijaan pitäisi olla minun mökkini.
Puusta tehty,
lämminhenkinen ja tunnelmallinen.

Se nariseva pieni paratiisi, jossa saisin hipsutella villasukat jalassa.
Paikat ei saisi olla niin justiinsa.
Pitäisi olla vapaus kantaa uunipuut suoraan vanhalle lautalattialle tuvan nurkkaan.

Vapaus hipsutella yöpukusillaan pihamaalla kesäaamuina keräämässä aamuauringon ensisäteet kahvikupin pohjalle.

Sitä minä toivoisin.

:)Viivu

Vanhassa vara parempi

Selailin taas vanhoja valokuvia, kuten monesti aikaisemminkin.
Olen eräänkin kerran harmitellut, kuinka vähän vanhasta kodista tulikaan otettua kuvia.
Silloin kun en vielä tätä blogiakaan kirjoitellut.
Tämän blogin piti olla uuden alku, ja sitä alkua tässä vieläkin odotellaan :)

Ei uutta asuntorintamalla!

Mutta senhän te jo arvasittekin ;)
(tulipahan taas vaan ihan ääneen mainittua...)

Tänään kuitenkin löysin kokonaan unhoon jääneet kuvat jotka on otettu puhelimella.
( Huomatkaa "talvivalot" ylimmässä kuvassa...
Pihalla taitaa olla kesä?)
Kuvien laatu ei siis ole kummoinen,
mutta eihän tässä blogissa ole ennenkään laadulla brassailtu.
Kuva on otettava sillon kun ehtii ja sillä välineellä mikä milloinkin on saatavissa.

Toki minä järjestelmäkameran (filmi sellaisen) omistajana
haaveilen sellaisesta loistavasta pelistä jolla voisin ihan oikeasti harjoitella valokuvausta,
mutta siitä täytyy varmaankin kirjoittaa pukille.
Voi pukillakin mennä vuosia sen säästämiseen,
mutta siihen saakka:
laadusta viis!

:)Viivu

Löytöjä (taas!)

Tänään oli vuorossa pitkästä aikaa kaupunkikierros yhäisessä yksinäisyydessä.
Ei lapsia,
ei miehiä.
Vain minä ja muutama euro.

Mukaan tarttuivat pitkä kauluspaita ja ihana pörröliivi Vero Modasta.
Kuva ei tee ollenkaan oikeutta kokonaisuudelle, mutta pillifarkkujen ja mustien saappaiden kanssa tämä yhdistelmä toimi tosi hyvin.

Ensimmäistä kertaa löysin tieni myös paikalliseen kierrätyskeskukseen, josta löysin
tämän IHANAN rannekorun!
Koru on tehty kokonansa vanhoista vetoketjun vetimistä!
Aivan loistava idea!!!

Arvatkaa kuka alkaa hamstraamaan tästälähtien kaikki suvun rikkinäiset vetoketjut!
Tästä tuli heti lemppari!!!

Saman "Ajastaika" -tuotemerkin alla myytiin myös tällaisia suloisia vanhoista puhelimista tehtyjä pikkukasseja. Varsin suloisia nuokin, mutta eivät ehkä minun juttu :)

Uskomatonta mitä kaikkea luovat ihmiset voivatkaan keksiä!

:)Viivu

Aistikasta!

Tämä äiti pääsi tänään elämänsä ensimmäisille lastenvaatekutsuille!
Silloin kun pojat olivat pieniä, niitä ei juurikaan harrastettu.
Nyt minut sitten kutsuttiin.
Ja mikä jännittävintä, kutsuja oli täältä blogistaniasta.
Siispä ihan ihka ensimmäinen livetapaaminen blogiystävän kanssa!

Kiitos Ira ihanasta illasta!
Voisipa sanoa, että nautin ihan jokaisella aistillani kauniista kodistasi,
vieraanvaraisuudestasi, mukavasta seurasta,
ja niistä ihastuttavista me&i vaatteista tietysti!

Tuntuu, että tänään minua on hemmoteltu oikein olan takaa,
nimittäin kotona sitten oli odottamassa tämä hauska tunnustus Virvalta
Virvatulentaika -blogista.
Kiitos Virva :)

Mukana haaste, tottakai!


1. Laita tunnustus blogiisi
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti

Joten tässäpä tulee:

Kuulo: Hyvä, paitsi silloin kun nukun.
Elikkäs olisiko se sitten valikoiva...
Herätyskellon ääntä en kertakaikkiaan kuule.
Olen myös onnistunut nukkumaan sikeästi leirinohjaajana, vaikka
vieressäni nukkunut lapsi on tippunut kolme kertaa sängystä.
Minua ei siis kannata palkata yövahdiksi.

Ylipäätään äänet eivät minua häiritse,
vaikka kuuloni muuten onkin suhtkoht normaali.

Näkö: Huono
Etenkin hämärässä.
Kaikki muut, paitsi poliisi ovat sitä mieltä,
että tarvitsisin lasit autoa ajaessa.

Muuten äärimmäisen tärkeä aisti minulle!
Visuaalisena ihmisenä nautin näkemästäni suunnattomasti.
Voisin katsella kauniita esineitä tai asioita loputtomasti.
Pelkkä kaunis ympäristö saa minut rentoutumaan.


Haju: Tuo mieleen muistoja.
Tietyt hajut liittyvät tiettyihin paikkoihin.
Erityisen voimakkaasti lapsuuteen.

Minulle rakkain tuoksu on vanilja.
Vähin äänin pakenen paikalta kun työkaverit ihmettelevät
miksi heillä alkoi tehdä mieli suklaavanukasta...

Maku: Heikkouteni.
Rakastan ruokaa!!!
Ja rakastaisin sitä paljon vähemmän jos se ei maistuisi miltään.

Tunto: Liian vähän käytössä!!!

Tämän haasteen jätän tälläkertaa hautumaan, ja mietin hetken kenet haastaisin...

Jos joku haluaa, napatkoon sen mukaansa!

Ihanaa viikonloppua jokaiselle!
Nautitaan ihan jokaisella aistilla!