Kyllä kaikki sitten on toisin!

Karua... Olen vasta (jo) kolmekymmentä, ja meillä on iltatähti!
Vaikka lapsiluku oli kahden pojan jälkeen täynnä, haaveilin joskus salaa vielä yhdestä vauvasta.
Pojat syntyivät molemmat "pula-aikaan" kaskelle opiskelijakämppää,
eikä suuriin, tai ainakaan hinnakkaisiin hankintoihin ollut varaa.
Vaikka arki oli onnellista
unelmoin joskus vauvasta sitten, kun oltaisiin aikuisten oikeasti töissä.
Ei rahahuolia, vain tilaa ja aikaa!
Ostaisin hienot vaunut, syöttötuolit ja pelit!

Oikeastaan nuo vaunut ja syöttötuoli olivatkin ne, joista halusin viimeiseen asti pitää kiinni
kun sitten kuulin, että olin raskaana.
Mieleeni nimittäin oli hiipinyt aavistus siitä, etteivät ne aikuisten
oikeat työtkään mahdollistaisi ihan kaikkia mielihalujani.

Vaunut sain...
Melkein sellaiset kuin halusin.
Vanha väri vain, koska se oli 200 € halvempi.
Kuvitelkaa, 200 € halvemmalla se melkein paras vaihtoehto!

Syöttötuolista en kuitenkaan tinkisi!

Sen pitää olla tietysti se TripTrap.
Se kun on kuulema niin mahdottoman ihmeellinen.
Tyttö oppi kuitenkin istumaan ennen kuin sellaista ehdittiin hankkia.
Mistä minä olisin voinut muistaa että ne näin nopeaan?
Ei siis auttanut muu kuin kaivaa mummolan vintistä taas pöydänpähän se vanha hyvin palvellut
isin syöttötuoli.

Nyt olen katsellut vanhaa tuolia tuossa jo kuukauden.

Välillä keuhkonnut, että se uusi pitää kyllä saada!
Vai pitääkö?
Itseasiassa voisihan iltatähti istua sen pienen hetken mitä se syöttötuolia tarvitsee tuossa...
Kohta se istuu kanssamme tavallisella tuolilla kuitenkin.

TripTrap on oikeasti varmasti tosi hyvä!
Mutta ehkä me ei sitä tarvita.

:)Viivu

Juhlahumua

Tänään heti neuvolan jälkeen suunnattiin nokka kohti mummolaa ja juhlia,
täyttihän äiti sentään jo pyöreät 54-vuotta.
Mukana rasiallinen makeita mekkoja ja kakkukin pysyi kasassa perille asti.

Mummon tekemä maailman paras kalakakku!

Juhlatunnelma oli katossa.
Ihanan rentoa ja lämpöistä oloa
ihan vain oman perheen kesken.

Perheen vanhin ja nuorin nainen.

Ensimmäistä kertaa saatiin kaikki serkuksetkin Vea mukaanlukien samaan kuvaan <3 Ihanaa viikonloppua! Nautitaan läheisistämme! :)Viivu

Mekkotehtailua

Mummon (äidin siis...) yllärisynttäreille.

Makeaa loppuviikkoa!

:)Viivu

Kotini on mökkini

Viimeaikoina olen miettinyt (sattuneista syistä...) paljon mitä minä
oikein kodiltani haluan. Jatkuvasti törmään kysymykseen:
Miksi ette rakenna?
Miksi uusi nykyaikainen ratkaisu ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta?

En ole keksinyt kuin yhden, itselleni tärkeän seikan, joka loppupelissä ratkaisee talovalinnan.
Minulle koti on paitsi arkiasunto, myös loma-asunto.
Ei sillä ettenkö voisi lomilla matkustella,
mutta en ole koskaan haaveillut esimerkiksi kesämökistä.
Minusta ei yksinkertaisesti olisi kahden huushollin pyörittäjäksi.
Kotini sen sijaan pitäisi olla minun mökkini.
Puusta tehty,
lämminhenkinen ja tunnelmallinen.

Se nariseva pieni paratiisi, jossa saisin hipsutella villasukat jalassa.
Paikat ei saisi olla niin justiinsa.
Pitäisi olla vapaus kantaa uunipuut suoraan vanhalle lautalattialle tuvan nurkkaan.

Vapaus hipsutella yöpukusillaan pihamaalla kesäaamuina keräämässä aamuauringon ensisäteet kahvikupin pohjalle.

Sitä minä toivoisin.

:)Viivu

Vanhassa vara parempi

Selailin taas vanhoja valokuvia, kuten monesti aikaisemminkin.
Olen eräänkin kerran harmitellut, kuinka vähän vanhasta kodista tulikaan otettua kuvia.
Silloin kun en vielä tätä blogiakaan kirjoitellut.
Tämän blogin piti olla uuden alku, ja sitä alkua tässä vieläkin odotellaan :)

Ei uutta asuntorintamalla!

Mutta senhän te jo arvasittekin ;)
(tulipahan taas vaan ihan ääneen mainittua...)

Tänään kuitenkin löysin kokonaan unhoon jääneet kuvat jotka on otettu puhelimella.
( Huomatkaa "talvivalot" ylimmässä kuvassa...
Pihalla taitaa olla kesä?)
Kuvien laatu ei siis ole kummoinen,
mutta eihän tässä blogissa ole ennenkään laadulla brassailtu.
Kuva on otettava sillon kun ehtii ja sillä välineellä mikä milloinkin on saatavissa.

Toki minä järjestelmäkameran (filmi sellaisen) omistajana
haaveilen sellaisesta loistavasta pelistä jolla voisin ihan oikeasti harjoitella valokuvausta,
mutta siitä täytyy varmaankin kirjoittaa pukille.
Voi pukillakin mennä vuosia sen säästämiseen,
mutta siihen saakka:
laadusta viis!

:)Viivu