Tästä se sitten alkaa...

Nimittäin Viivun blogin virallinen joulun odotus!
Heitetään talohaaveet hetkeksi nurkkaan ja nautitaan tuoksuista, lämmöstä,
tunnelmasta ja läheisten seurasta.

<3

Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa joulukausi,
kuin muistamalla jotakuta itselle tärkeää.
Kuten lupasin, haluan muistaa teitä rakkaita lukijoita pienellä arvonnalla.
Tällä kertaa arvonta on siis vain lukijaksi ilmoittautuneille.
(Perusteluja voi lukea edellisestä postauksesta.)
Arvottavana on tuo kuvassa oleva ihana pussukka sisältöineen.
(Jouluun liittyvää tietysti!)

Laitathan tähän postaukseen pienen merkinnän halukkuudestasi osallistua!
Aikaa on viikon verran,
ja voittaja arvotaan ensi maanantaina 16.11.

Ne, jotka täällä käyvät muuten vaan,
eivätkä ole jostain syystä halunneet lukijaksi itseään kirjata,
elekäähän hättäilkö.
Kyl mie pian teitäkin muistan!

<3

Kiitollinen mieli

Eilinen ilta oli ihana!
Silmät ristissä ahmin uusia jaksoja niin kauan, kunnes en enää kertakaikkiaan pysynyt hereillä.
Hyasinttia en sentään ostanut vielä, vaikka meillä niitä meneekin monta jo ennen joulua,
ne kun eivät ole niin kovin pitkäikäisiä.

Kiitos ihanista kommenteistanne tuohon edelliseen postaukseen :)
Lohduttavaa tietää, että meitä on monta tässä samassa koukussa.
Viime jouluna muuten asettelin aina illalla hyasintin pienelle pöydälle sängyn (joka tässä tapauksessa siin oli levitettävä sohva) viereen maksimoidakseni mahdollisuuden herätä hyasintin (jota rakkaudellisesti meillä myös hajusintiksi kutsutaan) tuoksuun.
Oi, se oli ihanaa!!!

Tulin niin hyvälle tuulelle teidän terveisistänne, että päätin käydä lukaisemassa vanhempiakin kommentteja. Melkein tuli tippa silmään, kun tajusin miten paljon teitä ihania ihmisiä on, jotka käytte jakamassa pienen palan itsestänne blogissani!
Haluaisin antaa lämpimän halin teille ihan jokaiselle,
ja istahtaa hetkeksi kahvi (taikka sitten tee) kupposen ääreen ja vaihtaa
ihan oikeastikkin muutaman sanasen.

Koska en sitä kuitenkaan voi tehdä, heräsi ajatus pienistä "pikkujouluarpajaisista".
Koska arvonta on vasta ajatusasteella, ei palkintoa luonnollisestikkaan ole...
Aion kuitenkin hankkia sen lähipäivinä, joten olkaahan tarkkana ;)
Ehkäpä en sitä edes kerro...
Jouluhan on salaisuuksien aikaa :)

Arvontaan on siis tällä kertaa lukijaksi kirjautuneille.
Ei siksi, ettenkö haluaisi pientä yllätystä kaikille antaa, vaan siksi, että
haluan jotenki erityisellä tavalla muistaa teitä, jotka uskollisesti olette mukana.

Laitan "virallisen" arvontapostauksen sitten myöhemmin
kunhan keksin millä teitä haluaisin muistaa.

Terkuin, Viivu

Täydellinen ilta

Minulla on tapana järjestää yöretkiä olohuoneeseen.

Kyllä!
Se on vähän kuin yökylään lähtisi.
Etenkin jouluisin meillä nukutaan aina olohuoneessa.
Haluan herätä kuusen ja hyasintin tuoksuun.
Nauttia pitkistä pimeistä kynttiläilloista sängyssä puhtaissa petivaatteissa loikoillen.
Ihastella kaikkea kaunista.

Peiton alla maatessa on kiva katsella elokuvia.
Viime jouluna pääsin kuitenkin ihan sattumalta törmäämään Täydellisiin naisiin.
Ostin ensimmäisen boxin jostain alennuksen alennuksesta, ja jäin totaalisen koukkuun!
Koko joulunajan ahmin sarjaa.
Olinhan raskaanakin, enkä paljon muuta jaksanut.
Lisäksi vielä viikot yksin.


Tänään kauppareissulla en voinut vastustaa kiusausta!
Kauan odottamani 5. tuotantokausi oli ilmestynyt hyllylle.
Niinpä päätin kantaa petini olohuoneeseen,
vaihdoin puhtaat joululakanat
ja kohta aion sujahtaa peitonalle nautiskelemaan
uusista jaksoista.

Terkuin, Viivu

Sikalunssaa

Se jyllää täällä nyt sitte oikein kunnolla.
Mekin olemme saaneet osamme, ja elämä on pyörinyt koko viikon neljän seinän sisällä.
Ei sille mitään voi, että jatkuva sairastelu vetää mielen hieman matalaksi.
Onneksi meillä on ainakin tähän asti sairastettu ihan tavallisen
kausi-influenssan kaltaisesti.
Ensimmäinen porsas on jo saatu takaisin koulutielle.
Sen kunniaksi tänään on herkuteltu possunpunaisilla Dominokekseillä.

Monet teistä kyselivät kuvia uudesta tukasta, mutta en saanut yhtään onnistumaan.
Ainoa uutuus kun on se, että vaaleaa raitaa lisättiin niin,
että vaikutelma on kauttaaltaan taas astetta vaaleampi.
Tässä meidän "kellarivalaistuksessa" tuota eroa ei vain saa millään oikein näkyviin.
Tähän loukkuun kun ei päivä juurikaan paista.
Sekin meinaa välillä painaa mielen pohjamutiin.
Tuntuu ettei noita sälekaihtimia kannata edes avata, kun eroa ei juurikaan huomaa.

Hieman valoa harmauteen toi eilinen ilta.
Ensimmäistä kertaa Vean syntymän jälkeen pääsimme kahdestaan ulos.

Kiitos mummon!

Olinkin jo kovasti sen tarpeessa!

Sydämellistä

Tervehdys taas kaikille!

Viikonloppu vierähti vauhdikkaasti.
Nautittiin ystävien seurasta, hyvästä musiikista ja tex mex ruuasta.
Nam!

Eilen maltoin taas piiiiitkästä aikaa istahtaa koneen ääreen ja syntyi joukko
sydämellisiä magneetteja.
Lisäilen näitä tuonne puotiin illalla kunhan äidin iltaloma alkaa ;)
Jotkut teistä ovatkin näitä jo kyselleet.

Jokapuolella tuntuu olevan kuumetta ja flunssaa liikkeellä.
Niin myös meillä.
Toivotaan, että tämä tautikierre pian helpottaa.

Terkuin,
Viivu