Tallin hämärään laskeutui varmasti tuona yönä ihmeellinen rauha.
Paimenet kertoivat Marialle ja Jooesefille
mitä enkeli oli heille lapsesta kertonut.
Maria kätki kaikki nuo sanat sydämeensä.
Hän tiesi, että hän oli saanut kokea maailman suurimman ihmeen...
Keneltä sai tähden,
tuo katse pienokaisen,
Kuka poisti synkeyden yöstä paimenten?
Kuka solmi kruunun,
nyt sinun hiuksillesi,
viisaat kuka johhti luokse rakkaan lapseni?
Olet tosten kaltainen?
Lapsi lupauksien?
Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan?
Olet aarre sydänten?
Miten sinut suojelen?
Helmassani kantaa itse taivastako saan?
Ken toi kyyneleitä jo silmiin pienokaisen?
Miksi äitiin tarraudut nyt niin vavisten?
Varjot toistaa sen nyt: enkeli on mennyt.
Kaiken kauniin muistan, vaikka en voi ymmärtää.
Täällä kaikkiin päiviin tuo ilo taivaallinen,
lempeyttä, rakkautta silmiin ihmisten.
Sanat, jotka kuulin, ne unohdu ei koskaan.
Vaikka mitä tulkoon, niistä aina voimaa saan.
Keneltä sai tähden, tuo katse pienokaisen?
Betlehemin yllä loistaa tähti ikuinen.
Carola Häggqvist, suom. Pia Perkiö
