Raivausta

Vihdoinkin olen saanut raivattua pikkuhiljaa joulua laatikoihin. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin en ole ollenkaan harmissani siitä, että saan pakata possut ja tontut pusseihin odottamaan joulua tulevaa. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa iskee hirveä eroahdistus mutta tällä kertaa se on, ihme kyllä,  tipotiessään. Ilmeisesti aloitin joulun juhlimisen tänä vuonna riittävän ajoissa. Loppiaisen ollessa ovella alan jo kärsiä hiuksenhienosta jouluähkystä! Minä! Henkeen ja vereen jouluihminen! Syntynytkin joulukuussa :)

Samaan aikaan joulutyhjyyteen täytyy tietysti keksiä jotain tilalle. Autioituneille pöydille nostelin kaapista keväiset Tildapurnukkani. Nämä ovat meillä esillä ihan käytännönkin syistä. Ne nimittäin ovat syöneet kaikki nauhat ja narunpätkät joita käytän ompeluksissani.

Näyttää kovasti siltä, että pinkki luikertelee huoneisiimme tänäkin keväänä. Olen sisustaja, jolla ei ole mielessään mitään viisivuotissuunnitelmaa taikka suunnitelmaa ylipäänsä. Nostelen tavaroita esille ja piiloon sen mukaan miltä milloinkin sattuu tuntumaan. Nyt tuntuu pinkiltä!

Pöydällä olevista kukkasista tulee hiuslenkkejä ja pinnejä.

 Oletteko muuten huomanneet miten hassulta tuntuu kirjoittaa tammikuu -10 ?

Tammikuu -09 tuntuu jotenkin paljon luontevammalta...

Taikka syntynyt -01

ja

syntynyt -10.

Syntynyt nolla yks... syntynyt kymmenen...

Ihan kuin lapsia olisi syntynyt kymmenen...

Tätä täytyykin miettiä!

No, jokatapauksessa ihanaa tammikuuta -10 jokaiselle teille :)

Viivu

Kukkii koko maa

Kevättä ilmassa!

Tai ainakin rinnassa...

Viime yönä nautiskelin pitkästä aikaa rauhallisesta kotielosta kääriytyen sohvan nurkkaan

elokuvan sekä virkkuukoukun kanssa.

Rakastan näitä yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä muiden mentyä nukkumaan.

Tällä kertaa uppouduin Coco Chanelin kiehtovaan maailmaan ja

innostuin virkkaamaan kukkasia.

Varsin keskinkertainen elokuva, mutta uskomaton nainen ja uskomaton tarina!

Ihailen suunnattomasti Cocon uskoa itseensä ja omiin lahjoihinsa.

Järkähtämätöntä antautumista omalle intohimolle.

Uskomaton kasvutarina pienestä orpokodin kasvatista maailman johtavan muotitalon johtajaksi.

Muistetaan pitää kiinni unelmistamme naiset!

Kukapa sen koskaan tietää mitä meidänkin pienistä haaveistamme

joskus syntyy.

Seurataan vain sydäntämme ja etsitään se oma

intohimo!

:)Viivu

Vilinää vilskettä

Heippa taas pitkästä aikaa!

Ehkä olette huomanneetkin, että blogailu on jäänyt viime viikkoina varsin vähälle.

Monesti olette olleet mielessä, mutta kone on saanut pölyyntyä pöydän kulmalla.

Syy siihen on se, että joululoma aloitti meillä varsinaisen kuhinan. On menty ja tultu jatkuvasti.

Silloin kun kotona on käväisty, ovat laukut olleet ovenpielessä pakattuina odottamassa seuraavaa seikkailua.

Viime yönä sitten lopulta palasimme:

väsyneinä, mutta onnellisina.

Uusi vuosi on räiskytelty alkaneeksi ja ajatukset suunnattuna pitkälle kevääseen.

Pää täynnä unelmia ja suunnitelmia ensi vuoden varalle.

Kotona näkyy vielä joulu.

Kynttilät vain olivat sammuneet ja polkakarkit syöty.

Kukahan tämän joulun raivaisi pois?

Kaikki muuttuu

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella ja vanha on siirtymässä pian historiaan.

Perheemme jatkaa kohta matkaa uudenvuoden viettoon toisaalle,

mutta ennen sitä on aika kurkistaa menneeseen vuoteen ja sen

tärkeimpiin tapahtumiin...

Vuosi 2009 

oli meidän perheessä isojen muutosten aikaa.

Vuoden alkaessa perheeseemme odotettiin jo hyvää vauhtia kolmatta lasta.

Jäätyäni äitiyslomalle helmikuussa aloitin 

hetken mielijohteessa ja tekemisen puutteessa

blogin kirjoittamisen.

 

Samassa kuussa koin elämäni yllätyksen kun ystäväni ympäri

Suomea järjestivät minulle vauvakutsut.

Vihdoinkin minulla oli aikaa keskittyä rauhassa

kaikkeen, mitä olin aina halunnut käsilläni kokeilla.

 

Maaliskuisena yönä perheemme kasvoi pienen prinsessan verran.

Onnellisempia emme olisi voineet olla!

Muutaman päivän päästä prinsessan saapumisesta

esikoisemme täytti 10-vuotta.

Huhtikuussa eteisessämme tehtiin kenkäennätys.

(Ei se määrä, vaan se pinta-ala!)

Samassa kuussa saimme vielä koko porukan tällättyä

juhlakuntoon, kun mummoni täytti kunnioitettavat 90-vuotta.

Vauvanhoidon ohessa alkoi tavaroiden pakkaus

paikkakunnalta muuttoa varten.

Laatikoiden keskeltä Vea teki ensimmäisen matkansa HUSUKE:n

jossa suunniteltiin tulevaa suulaen sulkuleikkausta...

 

...ja sai nimen 

Vea Katariina.

Toukokuun lopussa sitten lopulta jouduimme jättämään kovin

rakkaksi tulleen kotimme.

Uusi elämä täyttyi kodin etsinnällä.

Turhaan.

Myös Viljamin pää sai uuden elämän kun pitkät hiukset katkottiin.

Tämä riipaisi erityisesti äidin sydäntä :)

 Kesän vaihtuessa syksyksi täytti Veeti 

8-vuotta.

Loppuvuosi sujui melko rauhalliseen tahtiin.

Päivät täyttyivät arkirutiineista ja kodin etsinnästä.

Suurin toivein ja odotuksin,

kiitollisena viime vuodesta,

suuntaan katseeni kohti vuotta 2010.

Näillä näkymin se alkaa kuitenkin rankalla

jaksolla kun lähdemme tammikuun lopussa leikkausmatkalle

Helsinkiin. 

Siitäkin huolimatta:

Onnellista uutta vuotta

2010

teille kaikille!

Ja muistakaa käyttää suojalaseja ;)

<3Viivu 

Salat julki

Ihan ensimmäistä kertaa elämässäni osallistuin salaiseen kirppisystävään,

joka tällä kertaa vuodenaikaan sopivasti olikin

salainen jouluystävä.

Omaksi ystäväkseni sain Miran Yksinkertaista elämää -blogista.

Innolla ryntäsin tietenkin seuraamaan kenelle saisin lahjaa alkaa kasaamaan

ja lähes yhdellä istumalla lukaisinkin läpi koko blogin jonne tekstejä oli kertynyt jo

useammalta vuodelta.

Aika pian huomasin sukeltaneeni retromaailmaan!

Se toikin minulle melkoisen haasteen, koska kirppiksiä kierrellessäni

huomasin olevani täysin tietämätön ja suoraan sanoen pihalla retroilusta!

Jotain silti sain kasaan ja lähetin paketin lämpöisten jouluterveisten siivittämänä

uudelle salaiselle ystävälleni :)

Syntymäpäivänäni sitten saapui paketti omalta ystävältäni.

Nyt pääsette kaikki sinne kurkistamaan:

Paketista löytyivät

-Ihana kolmeosainen vanha irtopohjavuoka

-Kaunis jalallinen rautakori täynnä joulusuklaata

-Punainen leipäkori

- Rottinkisydän (korissa)

- Kaksi itse koristeltua tulitikkurasiaa

- IHANA itse ommeltu pieni pussukka pehmosydämellä.

Pussukan sisällä kaksi koivusta kuivatettua löylytuoksua <3

-Itse tehty kaunis sydänkortti sekä sokerina pohjalla

-Rautainen kranssi

KIITOS-KIITOS-KIITOS-KIITOS!

Paketti oli tosi mieluinen, ja tuohon rautaiseen kranssiin olen aivan rakastunut!

Kaiken tämän takana:

Sokerihelmi -blogista.

Terkuin, Viivu