10. toukokuuta 2010

A-P-U-A

No nyt on kärpäläisiä mahassa...

Mieskin tykkäsi... ja niin tykkäsi kolme muutakin perhettä! Huomenna ottavat vastaan tarjouksia, ja täällä ollaan nyt käpälät ristissä, että niin käy kuin on tarkoitettu.  Enää ei ole siis taistelu miestä, vaan muita halukkaita vastaan. KÄÄÄÄK!!! Siinä taistelussa olen paljon enemmänpaljon aseeton...


...Ja minä hölömö jo mietin että onkohan tämä sitten Viivu's Homen kodin etsinnän loppu ja jonkun uuden alku vai kuinkahan tässä oikein käy...Että voiko sitä vanahaa blogia uudessa kodissa jne... Pitää varmaan työntää pää pakastimeen.

Talon metsästystä... edelleen!

Tänään me mennään taas katsomaan taloa. Olen ihan lopen kyllästynyt tähän talon etsintään ja väsynyt kaikkeen siihen liittyväänkin! Mies tuntuu hankaavan kokoajan vastaan! Mikään ei kelpaa; liian vanha, liian kallis, liian uusi, liian pieni, liian iso, liian kaukana tai muuten vaan liian jotain. Mulla alkaa olla jo sellainen luovuttamisen maku suussa, että ihan mihin vaan, kunhan me saatais KOTI!

Vaikken ihan hirveän innoissani siis olekkaan, ajattelin esitellä teille tämänkertaisen vaihtoehdon, koska tämä kelpais mulle. Loppusipahan tämä etsiminen ainakin pariksi vuodeksi ja saatais ne puolet tavaroista oman katon alle, jotka  EDELLEEN ovat väliaikaisvarastossa toisella paikkakunnalla. Enhän mä kohta edes muista mitä kaikkea siellä on!


Talo on tällainen ihan perus, mutta yleisilmeeltään valoisa ja melko neutraali. Sitä siis voisi sitten sisustamalla laitella mieleisekseen melko helpostikkin. Tuosta leivinuunista tykkään! Mulla on aina ollut valkoinen uuni, ja siitä haluaisin pitää kiinni myös uudessa talossa. Valkoiset kattolaudat on kans ehdottomasti plussaa.


Valkoinen leivinuuni jatkuu toiselle puolelle olohuoneeseen valkoisena takkana, joka myös on aikalailla mun makuun. Tuossa vasemmalla seinustalla on isot ikkunat. Sininen seinä on vähän hurja, mutta seiniähän saa uusia...


Keittiö on tosi perus, mutta valkoinen, mikä on aika tärkeetä mulle.


Kodinhoitohuonekkin löytyy, joka oliskin meille ihan välttämätön tän pesueen ja koirien kanssa.


Ulkokuolesta en hirmuisesti tykkää, mutta Kajaanin tarjontaan suhteutettuna tää on oikeasti hyvä ja siisti!


Että sellanen perusratkaisu olis tarjolla tällä kertaa... 

Viime viikolla käytiin katsomassa TÄTÄ aivan uskomattoman isoa talovanhusta! Siitä olis saanut NIIN upean!!! Mutta meidän rahat olis loppuneet heti kynnyksellä :D 

Mukavaa maanantaita kaikille kaikesta huolimatta!








9. toukokuuta 2010

Kohtaaminen

Äitienpäivänä on täälläkin tietysti herkuteltu, lahjottu, laulettu ja kukitettu
(sain muuten sen oman Nominationin, JEE)

Parasta on kuitenkin ollut kohtaaminen.

Neljä erilaista naista, samasta puusta veistettyjä.


Kolme äitiä.
Neljä erilaista tarinaa, joista yksi vasta alkamassa.


Unohtumattomia hetkiä.

Paljon elettyä elämää.


Niin paljon, että välillä täytyy levähtää.

...ja sukupolvien katkeamaton ketju jatkuu...
KIITOS ÄITI, KIITOS MUMMO!

(Äitienpäivän kunniaksi kuvat isomummon luota)









8. toukokuuta 2010

Sata asiaa minusta

Blogeissa on viimeaikoina pyörinyt tällainen juttu, ja halusin ottaa tämän myös itselleni kahdesta syystä:
1) Haluan nähdä pystynkö ylipäätään keksimään sataa asiaa itsestäni
2) Jos keksin, haluan nähdä kuinka moni oikeasti jaksaa lukea 100 asiaa ihan tavallisesta perheenäidistä, jolla ei oikeastaan ole mitään mullistavaa kerrottavaa. (tässä vaiheessa suurin osa luultavasti jo klikkaa muualle...)

MINÄ

1. Olen 160 cm pitkä.
2. Koska olen mielestäni lyhyt, käytän mielelläni korkoja.
3. Koska olen enemmän mukavuudenhaluinen kuin lyhyt, olen viimeaikoina alkanut suosia myös      lättänäkenkiä.
4. Olin aina koulussa luokan pienin ja nuorin.
5. Olin koulussa hyvä ainoastaan musiikissa ja matematiikassa.
6. Ruotsissa olin surkea.
7. Sain sen kuitenkin kirjoitettua, ja minusta tuli ylioppilas :) .
8. Tapasin mieheni ensimmäisen kerran 6-vuotiaana.
9. Olen laulanut anoppini lapsikuorossa pahaa aavistamatta...
10. Menin naimisiin 18-vuotiaana. Huonomminkin olisi voinut käydä :)
11. Inhosin aina koululiikuntaa. (koska se oli pelkkää koripalloa...)
12. Inhoan pallopelejä.
13. Nautin enemmän yksin liikkumisesta.
14. Rakastan autolla ajamista.
15. Ajoin ajokortin vasta poikien synnyttyä.
16. vaikka isäni on autokoulun opettaja.
17. Helmikorvikset olivat nuorempana "tavaramerkkini".
18. Vanhenemisen kriisissä menin ottamaan itselleni napalävistyksen.
19. Tytön syntymän jälkeen otin sen pois.
20. En aio laittaa sitä enää uudestaan.
21. En ole koskaan lentänyt.
22. Enkä lennä. (mikäli se minusta riippuu)
23. Rakastan ihmisvilinää.
24. ...ja juhlia. (Sekä niiden järjestämistä)
25. Haaveilin aina nuorempana naivani muusikon.
26. Sainkin sitten kemistin :D
27. Olen aika sinisilmäinen ihmisten suhteen.
28. Kärsin siitä välillä.
29. olen syntynyt Helsingissä
30. ...ja asunut siellä lapsuuteni
31. Olen sosiaalinen
32. Tutustun ihmisiin helposti.
33. En osaa sanoa hyvästejä vaan jään kaipaamaan aina ja kaikkia.
34. Toimin spontaanisti, joskus liiankin.
35. Olen oikeasti enemmän blondi kuin brunette.

 Kuva on otettu äitienpäivänä 2008

36. Jos aurinko paistaa kesällä, olen aina pihalla.
37. Rusketun helposti.
38. Rakastan rannalla löhöilyä!!! ...ja ruskettumista. Usein menemmekin aurinkoon koko päiväksi eväskassin kanssa.
39. Pääsin lukion jälkeen kätilöopistoon, vaikka hain sinne vain huvikseni.
40. Olen ihan höperönä vastasyntyneisiin.
41. Voisin ottaa sijais-/adoptiolapsen.
42. Arvostan perinteitä ja tahdon jatkaa niitä.
43. Inhoan imuroimista.
44. 7 ensimmäisen avioliittovuoden aikana en koskaan imuroinut. Nykyisin sillointällöin.
45. Ilman antibiootteja olisin luultavasti kuollut jo lapsena keuhkokuumeeseen.
46. Olen sairaalakammoinen, mutta olen viimeaikoina saanut siedätyshoitoa.
47. Olen pitänyt elävää käärmettä kaulassa ja sylissä.
48. Minulla on pikkusisko joka on kohta yhtä vanhakuin minä.
49. Saan taitettua jalat niskan taakse.
50. Rakastan vaatteita
51. Mutta jumitun aina mustaan pooloon.
52. Olen vannoutunut farkkuihminen.
53. Puhun mielelläni... ja minun on vaikea istua hiljaa esim. luoennolla.
54. Sain kerran jälki-istuntoa kun heitin liikunnan opettajaa lumipallolla.
55. En silti tekisi pahaa kärpäsellekkään.
56. Olen ehdottomasti enemmän koira- kuin kissaihminen.
57. Lapsena haaveilin löytäväni metsästä koiranpennun ja kasvattavani sen.
58. Löysinkin sitten kissan.
59. Ruokin sitä metsään salaa ja se nukkui nukkeni vaunuissa.
60. Olin koulussa tosi ujo, enkä olisi koskaan uskonut, että pääsen siitä irti.
61. Vaikka viihdyn ihmismassassa, pidän myös yksinäisyydestä.
62. En osaa vain kuunnella tai katsella jotain, vaan minulla pitää olla samalla"oikeaa" tekemistä.
63. Niinpä esim. musiikkia kuunnellessa saatan tehdä Japanilaisia ritikoita.
64. Niihin jään koukkuun.
65. Niinkuin kaikkeen muuhunkin koukuttavaan.
66. Luin kirjan ääneen ystävälleni, joka ei muuten "saanut aikaiseksi lukea" (minusta oli NIIN sääli ettei joku lue...)

 äitienpäiväruusu 2010

67. Ihailen ihmisiä, jotka kulkevat omaa tietään.
68. Katselen ihaillen myös onnellisia vanhuksia, joista huokuu tyytyväisyys elettyyn elämään.
69. Olen toivoton romantikko.
70. En pidä ketsupista.
71. En voi vastustaa laulavia miehiä. (No okei...joitakin...)
72. Pidän, jos miehellä on korvissa korut.
73. Minua ärsyttää koulutuksen tai aseman liika korostaminen.
74. Itken aika harvoin.
75. Viimeksi itkin tiistaina kun ajoin kotipihaan.
76. Pidän projekteista.
77. Kuuntelen pääasiassa suomalaista musiikkia.
78. Musiikissa sanat ja tarina ovat tärkeimmät.
79. Olen kokeillut onneani hiirten kasvattajana. (Ne vaaleanpunaiset pienet pennut oli niin suloisia!!!!)
80. Ja dipannut akvaariokaloja kiehuvaan veteen kun pelkäsin, että ne kituvat viemäriverkostossa.
81. Kypsän kalan hajusta minulle tulee syyllinen olo. (Katso edellinen kohta...)
82. Muuten pidän kalaruuasta.
83. Ylipäänsä pidän ruuasta enemmän kuin herkuista.
84. Kolme vuotta sitten olin varma, etten koskaan voi luovuttaa verta alhaisen painoni vuoksi.
85. Nyt voisin luovuttaa sitä 10 kiloa.
86. Olen kuulemma huumorintajuinen, joskus jopa hauska.
87. Minulla on päässä laikku, josta kasvaa afrotukkaa.
88. Nyt ois siistiä kertoa, että mullon juuret afrikassa, muttei taida olla.
89. Mulla on lehmänhermot kaikkialla muualla kuin kotona.
90. Minut on aika vaikea saada suuttumaan.
91. Mielestäni teot kertovat oikeasti enemmän kuin tuhat sanaa.
92. Haluaisin joskus omistaa ihan oman putiikin.
93.Auton pitää olla ehdottomasti musta.
94. Ja iso
95. En osaa hoitaa kukkia. Kaikki kuolee käsiin.
96. Haluaisin oppia valokuvaamaan.
97. Olen kuulema ainoa äiti, joka pelaa pleikkaa (tiedän että teitä on muitakin...onko?)
98. Kuuntelen sillointällöin kesäiltaisin auringonlaskussa Olavi Virtaa ja tunnelmoin.
99. Mulla on älyttömän ärsyttävän hankalat viisaudenhampaat!
100. Olen ihan suunnattoman onnellinen, että saan olla äiti!


Näiden pienten asioiden ääreltä toivottelen ihan jokaiselle aurinkoista äitienpäivää!!!


ps. Ihana arvonta muuten TÄÄLLÄ

7. toukokuuta 2010

Kuulumiset pikapikaa

Nyt ei kyllä taas ole edes mitään asiaa, mutta täytyi tulla jokunen positiivinenkin sana sanomaan tästä terveydenhuoltojärjestelmästä, ettei vallan vain synkkiin asioihin keskitytä. Ihmiselle kun on ominaista avata suunsa silloin jos homma ei toimi, kun taas sitten kun olisi aihetta kiitokseen, se niin helposti jää sanomatta.

Aamulla menimme sisään lasten osastolle, poika kävi leikkurissa (...ja lauleskeli mennessään "Jos metsään haluat mennä nyt"... esilääkitys taisi olla kohdillaan...) ja nyt ollaan jo kotona nuolemassa haavoja. Kaikki sujui ihan ylihyvin. Hoitajat olivat ihania ja kirurgi osasi hommansa. KIITOS!!!

Siinä sivussa kirurgi meinasi vielä myydä meille talonsakin :) Se olisi jo ollut täyttä palvelua se!


Leikkauksen aikana kipaisin kotiin kahville (asutaanhan me sairaalaa vastapäätä) ja minua odotti tällainen ihana rommileivos. Kyllä ne miehet joskus osaa yllättää! Eikä ollut edes oma lehmä ojassa, koska miehenpuolisko on paastonnut kohta jo viikonpäivät (yksi niistä asioista, joita en vaan voi ymmärtää...). Oli muuten aika tujua tavaraa!

Kotona sitten odotti vielä tämmönen ihana. KIITOS siitäkin!!!
olen aina niin yllättynyt ja ilonen kun joku minua tällasella muistaa!


Haluan ojentaa tämän valonpilkahduksen ihan kokaiselle lukijalle!

Nyt sitten vain potilasta hoitamaan ja miettimään mitähän hyvää sitä tarjoaisi äitienpäivänä...

Ensimmäistä kertaa asutaan niin lähellä äitiä ja isää,
että saatiin kutsua ne äitienpäivälounaalle meille.
Kivaa!