Muuttomusaa

Muuttohommia voi puuhastella vaikkapa eilisten Euroviisujen voittajan Lenan tahdissa. Tykkäsin kovasti ja paljon!!!

Luojan kiitos me säästettiin laatikot!

Nyt se on sitten alkanut, pakkaus. Jokapaikka on sikinsokin ja hyrskynmyrskyn, mutta tiedättekö, ei haittaa yhtään! Silmissä siintää vapautus, ja ilomielin katselen näitä pahvilaatikoita pari viikkoa. Kieltämättä mieleen on tulvahtanut myös kiitosmieli siitä, että puolet tavaroista on tosiaan edelleenkin siellä Sotkamossa väliaikaisvarastossa valmiiksi pakattuna. Puolet vähemmän pakkaamista siis! 

Odotan niin että saadaan nuo Vean rattaatkin pois eteisestä kuleksimasta! Uudessa kodissa on nimittäin juuri sopivasti lämmin ulkovarasto sisäänkäynnin portin pielessä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Kaikkea muutakin tekisi jo mieli kertoa, mutta pidän teidät jännityksessä vielä jonkin aikaa.

 

Tämä talvi on ollu niin rankka ja elämän ennalta suunnittelemattomuuteen kouliva, että pieni pelko tahtoo välillä hiipiä persuksiin, entäs jos tämäkin menee vielä pieleen... Yritän olla ajattelematta asiaa ja luottaa, että ihan loppuun asti asiat nyt vihdoin järjestyvät. Suurin mörkö on kuntokartoitus, jota odotan kauhulla. Talo on kuitenkin tosi vanha, ja tähän tarinaanhan sopisi kuin pisteeksi i :n päälle, että talosta löytyisi hometta tai jotain vastaavaa...

Apua! Milloin minä menetin positiivisen uskon elämään ja asioiden järjestymiseen!

Koittakaa kestää näitä muuttojuttuja nyt hetken aikaa...

Energiaa ei nimittäin nyt riitä ihan hirveästi muun ympäristön kartoittamiseen.

Piristätte minua hirmuisesti ja annatte voimaa kun käytte täällä moikkaamassa <3

"Kahvitauolla" nytkin tulin kurkkaamaan...

Ps. Vea on muuten paljon innokkaampi (=innokkain) pakkaamaan kuin viime vuonna tähän aikaan.

Veikkaan, että purkaminen sujuu vielä sukkelampaan...

Valkoisessa tilassa

Voihan Olavia kun oli pieni ja sievä! Vähintäänkin yhtä ihana kuin kuvittelin...siihen saakka kunnes alkoi hyppiä kuin sähköjänis. Keikka ei ihan vastannut kuvaani herkästä runopojasta, vaan Olavi livenä ja vauhdissa muistutti enemmänkin Durasel -pupua ja herätti minussa lähinnä hilpeyttä ja äidillisiä tunteita. Tästä lähtien aionkin katsella Olavini You tubesta ja nauttia herkästä tunnelmasta.

Lähes jokaisella Joensuun reissulla on pakko päästä käymään Taitokorttelissa. Ihana vanhaan puutalomiljööseen rakennettu kortteli on luotu yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa. Kortteli on täynnä pieniä putiikkeja, joissa myydään pääosin paikallista käsityötä, ja päärakennuksen sydän on tunnelmallinen Kauppaneuvoksen kahvila.

Korttelin sisäpihalta, vanhan tiilirakennuksen yläkerrasta löytyy myös Valkoinen tila ja Sarustiikka, johon lupasin viedä teidät kurkistamaan. 

Kaksi sisustuksesta ja kaikesta vanhasta kauniisa hullaantunutta naista ovat lyöneet hynttyynsä yhteen,ja molempien yritykset sijaitsevat samassa tilassa  suloisessa sekamelskassa toistensa seassa.

Jo liiketila itsessään on kaunis elämys vanhoine pintoineen ja eteisen kynttilöissä asiakkaita 

tervehtii aina elävä tuli.

Arvatkaa vaan löytyykö joka kerta jotain kivaa kotiinviemisiksi...?

 Liikettä pitävät pystyssä ihanaiset naiset Sari ja Hanna.

 Hanna työn touhussa :)

Käykäähän kertomassa Viivulta terveisiä jos siellä päin kesälomareissuillanne liikutte ;)

Olavi odottaa

Nyt on vissiin ihan pakko unohtaa tapetit hetkeksi ja suunnata katse kohti Joensuuta. 

Tänään tämä mamma nimittäin taas pakkaa laukkunsa ja lähtee käymään Joensuussa Olavi Uusivirtaa treffaamassa (eikä tämä ole maksettu mainos, koska Olavi ei hei edes tiedä että mä oon tulossa). Olen siitä onnekas, että meillä nämä äidin omat reissut silloin tällöin onnistuvat ilman hirveää kädenvääntöä ja huolta siitä, tulevatko lapset hoidettua ja jääkö kotiin ruttunaamainen mies murjottamaan. Asse tekee sen verran tiuhaan syksyisin metsäretkiään ja viikonkin pituisia lapinreissuja, että olen vuodessa muutaman oman viikonlopun ansainnut. Viikonloppu tosin kutistuu aina yhdeksi yöksi, koska en vain raaski olla erossa noista muruista sen pidempään. Innolla olen silti lähdossä, ja vaikka Olavi onkin ihku, niin parasta kuitenkin on tavata rakasta ystävää taas pitkästä aikaa <3!

Tän reissun jälkeen esittelen teille Yhden ihan lemppari putiikkini Joensuussa.

Siihen saakka MORJENS!

Pitäkäähän Blogistania pystyssä ;)

Ps. Muistakaahan arvonta!!!

Parakki napsahti

 Kiitos TUHANNESTI monista kannustavista kommenteista edelliseen postaukseen! Me on oltu niin kiireisiä, etten ole ehtinyt niihin edes vastaamaan, mutta lupaan vastailla esitettyihin kysymyksiin pikkuhiljaa tässä matkan varrella. Nyt se nimittäin  sitten vihdoin tapahtui: me muutetaan!!!

Tänään käytiin jättämässä tarjous välittäjälle kirjallisena, ja myyjä hyväksyi sen heti! Kyllähän me se toki tiedettiin, koska tällä kertaa myyjä oli tuttu ja hinnasta oli sovittu etukäteen. Eipäs ehtinyt välittäjäkään juonia, kun tarjous oli lähinnä vain muodollisuus. Meillä on nyt sitten  ihka oma parakki!  Kuntokartoitus tehdään ensi viikolla ja seuraavalla päästään jo muuttamaan. Tässä oli sittenkin johdatuksen sivumakua... Pojat ovat aivan onnessaan, isäntä tyytyväinen ja minä en meinaa pysyä housuissani. Nyt alkaa suunnittelu! Voitte olla varmoja, että kaikki aikani parin viikon sisällä menee tapettikaupoilla. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan...

Asunto on pääosin hyväkuntoinen, ja saadaan "oman näköiseksi" pelkällä kevyellä pintarempalla. Isot linjat, kuten ikkunat, lattia, keittiön kaapistot, sauna ja kylpyhuoneet saavat jäädä käsittelemättä. Voi kun odotan, että pääsen laittamaan teille kuvia ja kertomaan tarkempia tietoja! Vielä en kuitenkaan uskalla... Odotetaan, että saadaan nimet paperiin. Sen verran olen vuoden aikana oppinut, että aina voi mennä jokin pieleen.

Sen verran kuitenkin jo tapettihehkutusta, että pojat saavat luonnollisesti vaikuttaa aikalailla omien huoneittensa sisustukseen. Ne on jo niin isoja, että jos minä alkaisin huoneessa liikaa sooloilemaan, saisin luultavasti nukkua siellä pian itse. Onneksi sentään pahin Spiderman ikä on jo ohitettu... huoh! Ja ainakin isomman pojan toive luultavasti toteutetaan ihan sellaisenaan. 

Viljami nimittäin haluaa huoneeseensa ehdottomasti mustaa tähtitapettia. En ollut koskaan nähnyt vastaavaa mustana, mutta kuinkas ollakkaan löysin tällaisen vaihtoehdon Pikkukengurun sivuilta. Hyvin todennäköisesti tämä tapetti tulee vain huoneen yhdelle pitkälle seinälle, ettei yleisilmeestä tule liian synkkä. Mielestäni ihan kelpovalinta 11-vuotiaalta pojalta.Vai?

Ihanaa loppuviikkoa jokaiselle!!!

...ai niin... ja voitin vielä blogiarpajaisissakin! 

Pitäsiköhän tällä viikolla lotota?