Päivännnnasu

Päivän asut ei oikeestaan ole yhtään mun juttu. Sana itsessään jo kuulostaa lähinnä päivän Nasulta. Silti on ihan hauska joskus kurkistella toisten blogaajien vaatekaappeihin, ja ihan mielelläni ihastelen  teidän toisten päivännnasuja, vaikkei se ihan suosikkiaiheeni olekaan. Suurimmat syyt miksi itse ei ihan  hirveästi tule itseään kokovartalokuvattua lienevät

a) Se, ettei omasta kaapista juurikaan löydy päivän asuja, vaan lähinnä virttyneitä paitoja ja viime-kesänä-vielä-sopivia -housuja.

b) Se, että meidän kokovartalopeili on aina räkänen ja kuolassa.

 Muutenkin itsensä kuvaaminen on tosi hankalaa! Ei meillä oikeasti oo peilit ihan noin vinossa...

Enkä mä oikeasti katso noin kieroon...(???enhän???)

 Tässä kuitenkin tän päivän työasu. Ihan siitä ilosta, että pääsin töihin, olen siis elossa!

Sen kunniaksi nappasin heti aamusta kynttilähyllystä aika söpön koristeristin,

jonka sitaisin kaulaani.

Siitä tämä päivännnasu kuvauskin sitten oikeastaan lähti...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Itse vietän sen taas työn merkeissä, 

mutta nautin jokaisesta terveestä sekunnista!

Lahjat peittyy kääröihin

Syksyn ekat joulupaketit paketoitu, hep!

Nämä menee Etelä-Suomeen opettajille joulutervehdyksiksi.

Syyslomalaiset oli hyvissä ajoin tänä vuonna ja tilasivat opettajien lahjat valmiiksi pakattuina.

Yksi stressinaihe sitten joulukuussa vähempänä :)

Paketteihin sujahti  jouluisia servettejä, käsin tehtyjä tuoksusaippuoita ja joulukuusen koristeita.

Toivottavasti samanlainen joulumieli valtaa lahjojen saajat kuin minukin näitä kääriessä.

Kaksi aihetta iloon.

JEEEEEEBOU, jeeeeeebou!

Silläkin uhalla, että paljastun.

Kyllä, olen peiton alla maatessani sortunut taas katsomaan BB:tä.

"Huonoin ohjelma", "huonoin kausi", ja kaikki selitykset mitä tässä kohtaa kuuluu aina sanoa :)

Mutta siitäkin huolimatta tuo riemunkiljahdus pyrkii nyt sisuksista pihalle.

On nimittäin 2 aihetta iloon:

1.Valo voittaa!!!!

2. Voitin kanalinnut 1-0!!!!

Näin ei ole käynytkään sitten tämän parisuhteen. Mies perui Lapin metsästysreissunsa ja jäi minua kotiin hoitamaan. Kas kummaa, heti aloin parantua :) Karkkikin maistui jo tänään.

 Paremmalta kuin ikinä!

Peiton alla

Kiitos kaikista ihanoista kommenteista tuohon edeliseen postaukseen <3. Kävin niistä aina välillä tankkaamassa voimia heikkona hetkenä, mutten ole jaksanut vastailla... antakaa anteeksi! Silmät on ollu niin turpeessa, ettei ruudun tihrustaminenkaan ole oikein ottanut aina onnistuakseen. Tässä nyt sit kuulumisia kerralla kaikille!

Peiton alle ei mitään uutta!

Nukun noin 20h/vrk.

Puolet valveillaoloajasta menee lääkelaskuihin:

mitä, kenelle, millon ja miten paljon.

Kuumaa mehua/teetä menee noin kaksi litraa valveillaoloaikana.

Valveillaoloajasta jaksan istua ehkä pari tuntia. 

Muun ajan kyhjötän sohvassa peiton alla. 

Muuta en sitten jaksakkaan.

Ainoa mikä tuo vaihtelua tähän lasareettiin on alati vaihtuva petikaveri.

Keskimmäinen pääsi jo kouluun takaisin, ja viereen kaatui vanhimmainen. 

Googlasin muuten adeno-viruksesta tietoja (joka tää nyt sit vissiin on) ja löysin sellasia kahdesta viikosta puoleen vuoteen -sairaskertomuksia, että vissiin ihan turha haaveilla siitä pikaparantumisesta.

 

 

Kohta pääsee itku

Kello 04:56

(Älkää katsoko blogiaikoja, käyvät ihan miten sattuu...vähän niinkuin minä.)

Viimeiset kaksi tuntia olen yrittänyt hengitellä.

Joskus siinäkin on tarpeeksi yhdelle ihmiselle.

Mikä lie, mutta tiukassa on! Enpä muista millon olisin ollu näin kipeä.

Masentaa melkein jo valmiiksi ajatella, että ensi viikkokin se sitten menee sairastaessa, ellei ihmeparantumista tapahdu. Mikään lääke ei auta. Silmät on kahdesta kuurista huolimatta ihan yhtä tulehtuneet kuin viime viikolla. Nieluunkaan ei tunnu antibiootit auttavan. Kasvaa sammalta kaikesta huolimatta.

Virus siis.

Ja sitkeä.

Kukille lasissa on käynyt yhtä hassusti kuin mulle.

Ainoa lääke tähän vaivaan taitaa olla tämä:

Tällä hetkellä elämän pieni ilo.

Niin...ja te siellä tietty <3

Toivon todella, että jokainen teistä pysyy terveenä!!!