Uusi perheenjäsen

Tästälähtien meillä paahdetaan joka aamu leipää ja kuunnellaan raaadiosta hittipiisejä.

Lämpenin heti!

Tää NIIN tarvii sen Smegin kaveriksi!

Ihan käsittämättömän ihana

Minä olen se, joka kiikuttaa kyllä kirjeitä postiin, mutta unohtaa itse käydä omalla laatikolla.

Vesisateessa, kylmässä pimeässä illassa, väsyneenä kotiin palatessa kuitenkin muistin.

Ja siellä se oli. 

Syksyn ihanin kirja!

Ilta menikin sitten sohvalla...

Voi naiset, te olette luoneet jotain käsittämättömän kaunista ja kodikasta!

Kirjan kuvien ja tekstien innoittamana innostuin itsekin pitkästä aikaa kuvaamaan vähän ympäristöä.

Yhtäkkiä nämä tavaroita pursuavat paikat alkoivatkin taas näyttää kauniimmilta.

Miten se meinaa aina arjen keskellä unohtua?

Suloista torstaita.

Tällä on nyt ajatukset hattaraa.

Leikki on lapsen työtä

Niinhän ne sanoo, että leikki on lapsen työtä. 

Otin"ommoo lommoo" päiväksi koulusta ja päätin tehdä kaikkia rästiin jääneitä töitä. 

Koulutöitä, kotitöitä ja töitä-töitä. 

Räkänokan jätin kotiin lepäämään.

Mutta sepä halusikin tehdä töitä.

Hetken päästä sotku oli paljon pahempi kuin alkaessa.

Voisko tän lomauttaa viikoksi?

Terkuin, 

Ps. purettiin putiikin puolelle pari laatikollista uutta tavaraa :)

Ei aikuisille!

En ole ollenkaan Halloween ihminen, joten mun päivän pelottelupostaus koskee vain ja ainoastaan mun uusia aika hurjia housuja. En ikimaailmassa olisi uskonut sortuvani tekonahkasiin leggareihin, mutta kun ihminen tarvitsee tiukat, mutta silti mukavat housut tunikan/pikku mekkosen alle, ei jää paljon vaihtoehtoja.  Farkut olisivat olleet liian housumaiset ja olen lopen kyllästynyt kaapista pursuilevaan kasaan perinteisiä legginssejä, jotka ekan pesun jälkeen alkaa näyttää kulahtaneilta kalsareilta. Niinpä otin rohkean askeleen kohti H&Ämmää ja löysin sieltä nämä:

"Äiti, noi ei oo aikuisille"

Said Viljami 12v. kun äidin uudet nahkapöksyt näki.

Mukavaa viikkoa sinulle!!!

Kaikki päättyy aikanaan

Ihanan aktiivisesti olitte tuohon Ilvestölkkien hintahaitariyselyyn vastailleet. Mun matikkapään mukaan hinta vaihtelee suurestikin aina nollasta kahdeksaankymmeneen euroon (HUHHUH!). Mutta niinhän se menee, että loppupelissä tavaran arvo on se, minkä ostaja on siitä valmis maksamaan. Toisille sama purkki voi olla roskaa ja toiselle korvaamaton aarre. Aion siis edelleen ioita omasta purkistani, enkä jäädä hintaa murehtimaan. Mainittakoon vielä, että omassani oli ehjä, toimiva kansi. Kannen vaikutus hintaan on ilmeisen korottava. Tosin sitä kantta tulee ainakin meillä harvemmin käytettyä. 

Täällä on tänään vähän haikeat fiilikset. Kuukauden pituinen työharjottelu on nyt ohi, ja minä kun jo niin kerkesin tottua joka aamuiseen Tuvalle kömpimiseen. Kiitos vielä Johanna ihanista hetkistä niin työn kuin kahvikupposenkin ääressä <3 Sekä sisustusliike Sofiantuvan, että myöskin Johannan kodin ihaniin tunnelmiin pääset tutustumaan TÄÄLLÄ. Käykeehän kurkkimassa!

Minulle muistoksi jäi (muistojen-muistojen  lisäksi) muutama kiva uusi sisustusjuttu tuulikaappiin, tai pikkueteiseen, mikä se nyt on...

 

Ystävä-kyltti peittää kivasti alleen vanhan postiluukun, josta joku fiksu oli tietysti repinyt kaikki irti lähtevät osat irti. Kun muutettiin tähän, oli aukko sitten tungettu täyteen eristysvillaa ja päälle vedetty harmaata pakkausteippiä eristeeksi. Arvatkaas lähtikö teipin rumilus ensimmäisenä? Villat lähtivät sitten perässä.  Ulko-oveen pitäisi vielä kehitellä jonkinmoinen verho talveksi. Kesällä se on ollu mun mielestä kiva ihan tuollaisenaan. Oven rivasta itseasiassa tykkään :) Vähän erilainen.

Lähtiessä sain vielä Johannalta kiitokseksi ihan täydellisen teepurnukan jota olin aikaisemmin ihastellut , täytteenään Belgialaista suklaata. Vaikka mieli on haikea, niin tekee kyllä hyvää kuuden päivän työviikon jälkeen nostaa jalat seinälle, aivot narikkaan  ja avata suklaalevy. Yksin.