Sisko ja sen koru

Mulla on ollut ilo pitää siskoa

...ja sen korua

lähellä tämä viikko.

Ihania molemmat <3

Meinasinpa jo hyvissä ajoin tehdä postausta tulevan syksyn (kyllä, luit oikein) sisustusihanuuksista, mutta tällä kelillä ei pysty, ei vain pysty! Ihanaa, kesä yllätti taas! Jopa minä ehdin saada hiukkasen ravun väriä pintaan. Ihana kuumuus, justiinsa sopiva, kun jaksoi auringossakin olla. Oltiinkin koko päivä pihalla mun vanhempien luona maalla. Mukana menossa myös muuta sukua. Grillausta, muurinpohjalettuja, uimista, vesihiihtoa, kalastusta kotilaiturilta ja iloisesti kiljuvia lapsia, niistä on maailman parhaat lomapäivät tehty!

Huomenna sitten virkistyneenä taas kaupalle. Täytyy kyllä myöntää, että ihan jo odotan!

Terkuin, Viivu

Lomalla oikeaan aikaan, oikeassa paikassa

IHANA juhannus Keuruulla rakkaiden kanssa takana! Kyllä täytyy sanoa, että loma teki hyvää. Kotiin tuli aikalailla virkistynyttä porukkaa, ja saatiinpa kesävieraitakin kaapattua matkaan. Onni rakentuu niin kovin pienistä asioista! Hiukkasen rauhallisesti piti ottaa, koska viime viikolla kunto romahti yhtäkkiä aikalailla. Verikokeissa selvisi, että rankka kevät on aiheuttanut  pahan anemian joten eipä ihme, että välillä on hiukka pyörryttänyt ja väsymys on ollut melkoista. Täytyypä sanoa, että juhannus ja sen mukanaan tuoma loma tuli juuri oikeaan aikaan. Tosin mieli palaa jo takaisin töiden ääreen :) Siitäkin päätellen lyhyt, mutta sitäkin antoisampi loma on tehnyt tehtävänsä! ...Rautakuuri saa hoitaa loput.

Helteistä kesäviikkoa kaikille teille!

Viivu

HUOMIOTAHOO!!!

Sen vain tulin kertomaan, että Viivu's Home putiikki on sulkenut ovensa täksi päiväksi äkillisen sairastumisen vuoksi. Seuraavan kerran tavataan juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona, jolloin olemme taas auki normaalisti klo 12-19.

Ihanaa, ruusun tuoksuista jussia jokaiselle!

Munu edestä, Munu takaa, Munu istuu, Munu makaa...

Elämä kulkee usein sykleissä, ja olen huomannut, että kahden vuoden välein meille tulee joko vauva tai uusi lemmikki. Niin se vain menee. Kahden vuoden välein minulle iskee ihan hillitön tarve saada joku, jota hoivata, ja jonka kasvusta ja kehityksestä iloita. Tällä kertaa vauva ei enää tullut kuuloonkaan, joten... Noh, lopun te jo tiedättekin.

Meille on kyllä muuttanut ihan loisto veijjari! Onhan meillä ennenkin pupu ollut, mutta tämä on kyllä jotain, mitä en osannut odottaa ollenkaan (sori vaan Eikku, alias Einari). Munu on oikea superpupu lasten kanssa! Niin rohkea kaveri, etten ennen ole nähnyt moista. Se suhtautuu sekä koiriin, että lapsiin uteliaasti, eikä pelkää mitään. Ei edes vaaleanpunaisia valjaitaan, jotka sisäänajettiin tänään ilta-auringossa omalla pihalla. Edellisen pupun kanssa tällainen valjaskävely ei olisi tullut kuuloonkaan!

Oih, mikään ei voita työpäivän jälkeen aurinkoista kesäiltaa omalla pihalla lasten ja elukoiden kanssa!

Munu (=Muru) nautti vihreistä niityistä niin, että sisälle meno ei sitten niin maistunutkaan. Voikukan lehden kanssa se kuitenkin poseerasi sohvalla menestyksekkäästi.

Tämä pupuneiti näyttää kyllä monesti enemmän oravan poikaselta kuin jänikseltä :)

Viimeistään tässä vaiheessa, kun kaikki lapset sitä hellästi hoitavat, luulisi sen pötkivän pakoon, mutta sitkeä ja seurallinen on pupuneitimme tää.

Aivan ihana!

Voi millon me saadaan se maalaistalo keskeltä kaupunkia, niin että voidaan ottaa kahden vuoden päästä täydennystä meidän kotitilalle?

Lupsakkaa loppuviikkoa <3

Terkuin, Viivu