Löytöjä

Minulla on jo pitkään ollut kovasti ikävä ompelukonetta.
Olen ehkä maininnutkin, että puolet tavaroistamme on väliaikaisesti varastoitu appivanhempieni autotalliin, koska tänne ne eivät mahtuisi. Miehet hoitivat tavaroiden varastoinnin (kiitos vain muuttotalkooväelle), mutta niinhän siinä sitten kävi, että rakkaimpani, ompelukone, jäi kaikkien tarpeettomien tavaroiden alle alimmaiseksi.

Koko kesän olemme suunnitelleet sen esiin kaivamista, ja tänään viimein teimme reissun mummolaan ompelukoneen etsintään.

Ihanat vanhat ikkunani.

Veeti auttoi etsinnöissä.
Hirveä homma!
Ja täytyy sanoa, että kaikkia noista rojuista ei ole yhtään ikävä!

Yhtäkkiä tavaravuoren keskeltä kuului iloinen kiljaisu:
"Äiti, miun kaktus on lisääntyny!"

Raukka oli viettänyt kesän autotallissa vailla valoa saatikka vettä.

Ensiapujoukot tekohengittämässä.
Multaa piti lisätä ensimmäiseksi mummon kukkapenkistä.

Samalla reissulla varasin itselleni nämä uutta kotia vailla olleet mieheni ukin tekemät
puusohvan ja kaapiston.
Siinäpä olisi sitten seuraava urakka kodin etsimisen jälkeen.
Nuo pitäisi hioa ja maalata valkoisiksi.

Niin... ja ihan unohtui!
Se ompelukone siis löytyi...
Ja niin löytyi paljon muutakin.

Josko vaikka huomenna pääsisin huruuttelemaan :)

Ilta huipentui tähän Honkasalon Mallan reseptin testaukseen.
Kerrassaan loistava, helppo resepti joka löytyy elämää Villa Honkasalossa -blogista.

Tittididii!!!

Tänä aamuna oli yksi homma ennen muita: arvonta!

Hyvä kun ehdimme herätä ja avata silmämme, olimme jo täydessä vauhdissa.

Ensin keitettiin keitto.

Sitten laitettiin silmät kiinni ja vielä vähän keiteltiin.

Tittididii!

VOITTAJA ON VIRVA!

Kaikki tapahtui niin nopeasti ja säpäkkään, että
virallinen valvoja oli ihan pihalla, niinkuin ilmeestä näkyy...

Kaikki sujui silti mallikkaasti ja virallisten sääntöjen mukaan.
Onnea voittajalle ja kiitos teille kaikille ihanille osallistumisesta!!!

Kokeilu

Loppuviikosta postilaatikkoon kolahti taas kauan odotettu Maalaisunelma -lehti.
Sain ensimmäisen numeron lahjaksi ystävieni järjestämillä vauvakutsuilla
(jotka olivat ihan yli-ihanat, kiitos vielä!)
ja ihastuin lehteen niin, että tilasin sen kestotilauksena samantien.

Koska oma koti on edelleen hakusessa, eikä oikein ole paikkaa missä
sisustusunelmaa toteuttaa, huomioni kiinnittyikin tällä kertaa
tähän ihanaan kesäkoruun:

Miellytti heti minun silmääni!
Niinpä siis taas lankakaupoille ja kokeilemaan!
Tarjolla oli lähinnä hempeitä värejä ja tulos oli sen mukainen.

Lisäsin vielä tuollaisen kauniin helmirimpsun reunaan.
Mielestäni se roikkuu kauniisti rannetta vasten.

Noiden pienten värikkäiden tilkkujen näprääminen oli aika työlästä, ja niinpä kehittelin hieman yksinkertaisempaa mallia.

Siitä tulikin lähes juhlava!
Ei liian kuitenkaan.
Tuo olisi aika ihana vaikkapa valkoisen pitsimekon kanssa!

Ilokseni huomasin, että olin taas saanut uusia lukijoita.
En voi muuta kuin iloita teistä ihan jokaisesta!

Huomenna sitten arvotaan :)
Tämä päivä hurahti mummoillessa,
ja onnettaret ovat untenmailla...

Hyvin pyyhkii

Voi kiitos taas ihanan rohkaisevista ja innostavista kommenteista!!!
Ilo huomata, miten täällä niin positiivisessa hengessä kannustetaan ja tuetaan kanssamatkaajia. Olette oikeita aarteita! Kiitos!

Arvonta-aika päättyy tunnin päästä, samalla kun tämä päivä
siirtyy historiaan, joten vielä on aikaa jos joku sattuisi tänne eksymään.

Aikaisemmin kerroin kuinka eksyin lankakauppaan ja ostin elämäni ensimmäisen bambulankakerän ja koukun samasta materiaalista. Siihen asti olin lähinnä syönyt bambua, se kun on yksi kiinalaisista herkuistani. Näitä kuitenkaan en pistänyt poskeeni, vaan puikko alkoi heilua iloisesti.

Lupasin kertoa kokemuksia bambuisesta keittiörätistäni. Se vaaleanpunainen, jonka kanssa alotin, pääsi testiin heti valmistuttuaan. Ja mikä parasta, koekäyttäjä oli ystäväni mies! Jos mies rakastuu tiskirättiin, sen on oltava hyvä. Ja niinhän siinä kävi... rätti jäi sille tielleen :)

Pyyhkimiskokemusta kuvailtiin lausahduksilla "Kyllähän tämä asiansa ajaa" ja "Sopivan karhea lian hinkkaamiseen". Olin siis tyytyväinen. Eilen sitten soitin Joensuuhun ensimmäisen rättini nykyiseen kotikaupunkiin ja kysyin, haiseeko?

Ei haissut! LOISTAVAA!!!

Niinpä tartuin taas puikkooni ja tuloksena tämä ylhäällä kuvassa oleva hiekanvärinen rätti. Näitähän voisi tehdä lisää...

Uusia tuulia

Jo jonkin aikaa olen myynyt sekä käytettyjä, että itsetekemiäni tai tuunaamiani ihania pikkujuttuja huutonetin kautta. Nyt ajattelin kokeilla uutta, ja laittaa pystyyn ihan pienen kirpputorin tänne blogimaailmaan.

Käykäähän kurkkimassa kun saan jotain aikaiseksi!