Syysillat ne vaan pimenee

Kiitos taas runsaista, ihanista kommenteista!!!
Tämä äiti on ollut tosi väsynyt joten ne kyllä todellakin ovat ilahduttaneet!

Entinen, se oikea minä alkoi viritellä kynttilöitä ympärilleen heti syysiltojen hämärtyessä.
Kynttilälasku oli huomattavasti korkeampi kuin sähkölasku.
Tänä syksynä säästöä on syntynyt.
En yksinkertaisesti jaksa viritellä tunnelmaa tämän kaiken rojun ja arjen keskelle.

Tänään otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja sytyttelin muutaman tulen iloksemme.
Ovathan ne kauniita, kun ei katsele muuten ympärilleen.
Olen kuitenkin antanut itselleni luvan höllätä näistä sisustusasioista.
Ehkä olen alkanut alitajuisesti kerätä voimia uutta kotia varten...

Poltelkaa kynttilöitä minunkin puolesta ja nauttikaa niiden kodikkaasta valosta!

:)Viivu

Villejä ajatuksia

Pari päivää sitten sattui silmiini hiljattain myyntiin tullut -48 rakennettu talo.
Sivuutin sen samantien.
Liian iso.
Liian monta asuinhuoneistoa.
Liian kallis...

Tänään täytyi kuitenkin kaivella tiedot esiin uudestaan.
Vanhempani ovat usein haaveilleet vanhuuden asunnosta kaupungissa.
Mitä jos...
Jaksaisinko?
Talossa olisi oma huoneisto ukille ja mummolle.
Yksiö vanhalle isomummolle jota äitini huoltaa...

Äiti lupasi tulla.
Isä ei heti innostunut.

Ehkä liian huimia ajatuksia toteutuakseen, mutta olisihan se aika villiä asua
"mummolassa".

:)Viivu

Syksyn värit

Kylläpä elämä yhtäkkiä meni kiireiseksi!

Ensin ei tapahdu mitään, ja sitten yhtäkkiä tekemistä onkin niin paljon, että kieli vyön alla saa
juosta paikasta kolmanteen. Blogivierailut ovat jääneet minimiin mutta silti ilokseni huomaan, että täällä olette ihanasti kommentoineet edellistä postausta ja uusia lukijoitakin on taas eksynyt joukkoon!

Viikonlopun aikana olen saanut pitää vieraana ihania ystäviä ja siskoani.
Näiden syksyisten värien myötä toivottelen
ihanaa alkavaa viikkoa myös teille
ystäväiseni :)

:)Viivu

Voi Vekarusta!!!

Minkä teki kun heitti minua tällaisella haasteella!!!
Pitäsi kertoa 10 paljastusta itsestä ja elämästään...

Vuorokauden olen täällä istunut luu kurkussa ja miettinyt pääni puhki mitä
ihmettä tänne oikein uskaltaa laittaa ettei maine (??? olikos sitä ???) mene,
ja toisaalta taas mitä ihmettä vielä itsestäni kertoisin,
kun muutenkin olen sellainen lörppä,
että te jo varmasti kaiken tiesittekin.

Mutta kokeillaan... Jos aloitan ensimmäisestä, ja katsotaan sitten mihin asti päästään...

1. Olen ollut aina saman miehen kanssa.
Aloimme "kulkea kimpassa" kun olin vasta 14-vuotias.
Tähän asti on tultu, ja toivottavasti vielä pitkä matka edessäpäin.

2. Minusta on tehty tyttökalenteri.
Tosin vain miehelleni, eikä me sitäkään sitten ystäväni kanssa koskaan saatu
valmiiksi, mutta HAUSKAA oli!

Naurettiin niin, että puolet kuvista on tärähtäneitä.

3. En ole koskaan lentänyt.

4. Minulla on halkiolapsi.
Tyttärellämme todettiin suulakihalkio heti syntymän jälkeen.

5. Olen sairastanut vaikean masennuksen 7-vuotta sitten
ja noussut "kuolemasta elämään".
Elämäni rankin kokemus, jota ilman en
kuitenkaan katselisi maailmaa näillä silmillä.

6. Graduni on vieläkin kesken.

7. Pelkään hämähäkkejä ja muita pitkäkoipisia turjakkeita.

8. Heitin alakoulussa opettajaa lumipallolla.
(ja nyt olen itse sellainen...
Opettaja, en lumipallo.)

9. Jään aivan tolkuttoman helposti koukkuun kaikkeen
(niinku nyt esim. tähän blogaamiseen...)

10. Tykkään kamalasti pelata pleikkaa... :)
Äidin pelivuoro menee lastenkin ohi... Onneks niillon tunnin kiintiö ;)

Et semmottii!

Tarttukoon haasteeseen ken uskaltaa :)
Varmasti tulen lukemaan!!!

:)Viivu

Postia

Tämän arkisen päivän kruunasi ihana pieni paketti Ihan pienestä putiikista Joensuusta.

Kotikonnuilta <3

Aikaisemmin kerroinkin, että tilasin ihania pitsejä ompeluksiini.
Extrana tilasin vielä itselleni tällaisen lankarulla (vai pitäisikö sanoa pitsi/nyöri) -telineen.
Piti tietysti saada yksi rullakin.
Värityksessä otin huomioon jo tulevan joulun ;)
Tuosta saisikin söpöjö joulupaketteja.
Minulla on noita rullia ennestäänkin, mutta ne ovat kaikki täysinä,
lähes käyttämättöminä jossain muuttolaatikoiden kätköissä.
Pitsiä, nauhaa... en edes muista mitä kaikkea.
Arvatkaa harmittaako?

Mutta jos käännetään asian valoisa puoli, niin kyllä riemu on
valtava, kun joskus ehkä toivotavasti pääsen nuo laatikot
uuteen kotiin purkamaan!

:)Viivu