Pois raiteilta

Nyt mennään kyllä pahasti pois raiteilta hetkeksi aikaa,

mutta ihan pakko jakaa teidän kanssa tämä juttu.

Olen pyrkinyt käymään arvontaan osallistuneiden blogistien

blogeissa vastavierailulla, ja eilen törmäsinkin

Lissun blogiin (tai oikeammin kokonaiseen blogimaailmaan),

joka sai minutkin hetkeksi hiljaiseksi!

Kyllähän sitä aina omaa kotiaan sisustaa,

mutta että jaksaa nähdä vaivan ihan jokaisen yksityiskohdan valmistamisesta

asti!!!

Yllytyshullu kun olen, olihan sitäkin pakko kokeilla.

Juu-u, kyllä se onnistuu!

Vaikka silmät ristissä keskellä yötä!

Pikkaisen harjotusta vielä vaatii ja pikkuisen enemmän hermoja.

Olen aina haaveillut nukkekodin rakentamisesta,

mutta ehkä harkitsen sitä sittenkin vielä kaksi kertaa.

Sensijaan aion sukeltaa noihin ihmeellisiin minimaailmoihin

virtuaalisesti ja käydä ihastelemassa muiden

työn tuloksia.

Hiljaa nostan hattua taitaville kädentyöläisille!

:)Viivu

(jonka mielestä normaali teepaketti näyttää nyt ihan hervottoman suurelta...)

Matka jouluun, 19. luukku

Riemuiten paimenet kokosivat lampaansa ja

lähtivät seuraamaan tähteä.

...jatkuu huomenna...

Vanhuuden höperö

Vanhenemisen päiväni kunniaksi ajattelin raottaa teille kotiamme siitä toisesta

ilmansuunnasta vaikka olen vakaasti aikonut

olla tätä loukkua esittelemättä.

Toinen ilmansuunta olikin edustettuna tuolla alemmassa arvontapostauksessa.

*VINK VINK*

Käykäähän vielä osallistumassa ken ei ole sitä hoksannut.

Käytännössä meidän elämä pyörii siis lähes kokonaan tässä muutaman neliön olohuoneessa.

Ruokapöytäkin on löytänyt paikkansa sieltä, koska ei kertakaikkiaan

mahdu keittiöön.

Meillä ei ole vielä koskaan ollut varaa panostaa rahallisesti  huonekaluihin, vaan

ne ovat joko halvalla ostettuja taikka saatuja.

Esimerkiksi tämä keittiön lipasto

(joka siis nyt on olohuoneessa sekin)

On jotain ihan perus mäntysarjaa.

Muutama vuosi sitten tuunasin sen valkoisen maalin ja

erinäisten raaputtimien ja terien kanssa tuollaiseksi vanhan oloiseksi.

Vaihdoin vielä vetimet ja olen ollut tyytyväinen.

Samaan tyyliin tuunasin tv-tason.

Jossain varaston uumenissa olisi vielä tuohon lipastoon yläkaapit

lasiovilla odottamassa aikaa parempaa,

kun olisi tilaa nekin tuunata samaan sarjaan sopivaksi.

Lähes päivittäin haaveilen uudesta ruokapöydästä...

Sellaisesta jämäkästä jyhkeästä

lakuista tehdystä jonka ääreen mahtuisi puoli sukua.

Mutta kuten tiedätte, se saa odottaa.

Tämä on ihan maksimi koko meitin kämppään tällä hetkellä.

Ystävältäni sain postissa tällaiset suloiset tossukat.

Näilläpä kelpaa sipsutella kohti joulua ;)

Matka jouluun, 18 luukku.

Tämän jälkeen enkelit menivät takaisin taivaaseen.

Paimenet katsoivat toisiinsa.

Jokaisen mielessä oli vain yksi ajatus:

Nyt oli lähdettävä Betlehemiin katsomaan sitä, mitä oli tapahtunut

ja minkä Herra heille enkelten kautta ilmoitti.

Siinä samassa syttyi jouluiselle taivaalle tähti.

Kirkkain tähti, joka koskaan oli maan päältä nähty...

...jatkuu huomenna...

Kyl vaan mua nyt on hemmoteltu!

Pitäisi vissiin avata useammin suunsa valitukseen

ja päästää höyryjä pihalle, kun kerran heti tepsii!

Pari päivää olen ollut ihan hyperhuonolla tuulella!

Kotona kitissyt kilpaa räkäisen vauvantapaisen kanssa.

Tänään tuli lopullinen stoppi ja ihan itkeä tirautin kurjaa oloani,

mikä ei ole ollenkaan tavallista.

Mikä lie hormoonihirviö muuttanut meille asumaan...

Mutta ei niin huonoa päivää ettei jotain hyvääkin.

Pieni se saa ihmisen mielen paremmaksi.

Iltapäivällä kolahtivat ensimmäiset joulukortit laatikkoon.
Jo silloin alkoi hyvä mieli astua sisään ja työntää murhetta ulos.

Sitä seurasi miehen saapuminen työpaikalta aivan mahdoton herkkulaatikko kainalossaan.

Työnantaja oli muistanut tekijää.

Lasten kanssa syöksyimme paketin kimppuun kuin emme olisi ennen ruokaa nähneet!

Väistämättä tuli mieleeni, että jos meidän, jotka voimme milloin vaan kävellä kauppaan ja

ostaa vastaavat tuotteet, riemu on näin suuri, niin kuinka

suuri riemu mahtaa ratketa Kenialaisen orpokodin lasten kesken kun

Kaijaleena vie sinne lahjoituksemme.

Illalla vielä sain kotiini tämän:

Aloittavan konsultin lahjani.

Sekä omalta "työnantajaltani"

ihanan jouluisen kukan.

Nyt ei enää kiukuta.

On ihan kertakaikkisen hemmoteltu olo...

:)Viivu