Väsy väsy väsy

Viime päivinä on tuntunut, etten jaksa tehdä kertakaikkiaan mitään!

Olen kuin nurkissa liikkuva haamu joka vain odottaa ajan kuluvan.

Tänään havahduin ajatukseen, että ehkä tällä tavoin vaistonvaraisesti valmistaudun laikkaukseen.

Kerään voimia.

Minkään uuden aloittaminen ei innosta,

ei ennen kuin pikkuneidin elämä on saatu taas raiteilleen.

Päätin siis ihan luvan kanssa heittää hanskat tiskiin ja pikkuisen syyllinen olo puserossa olen vain ollut.

Tekemättä yhtään mitään!

Olematta yhtään luova taikka ahkera.

Olen vain surffaillut teidän blogeissanne ja ihastellut mitä kaikkea kaunista olette saaneet aikaan.

Välillä istunut sohvalle ja uppoutunut Bloomingvillen tulevan kevään ja kesän tunnelmiin.

 

 

 

 

 

 

Näissä on jotain sellaista karua kauneutta, jota en vain kertakaikkiaan voi lakata ihastelemasta!

<3 Viivu

Siunattu Runeberg

Siinä se on.

Lempitorttu!

En edes kerro montako näitä on jo mennyt.

Tätäkin yksilöä piti päästä pohjasta nakertamaan ennen kuin ehdin kameraryhmän kanssa paikalle.

Ainoa oikea tapa syödä Runebergintorttu onkin aloittaa pohjasta ja jättää

hillo kera möhnärinkulan viimeiseksi.

Kahviseurana tänään "Tukilammas".

Ostettiin Vealle tueksi leikkausta ajatellen.

 Ylihuomenna sitten lähdemme matkaan ja Tuki hyppää kyytiin viikonmittaiselle sairaalajaksolle.

 

Yritän ehtiä Helsingissäkin jotain kirjottelemaan.

Luulenpa, että te olette mulle melkoisia tukilampaita :)

<3Viivu

18. päivä

Muutamassa blogissa olen törmännyt hauskaan haasteeseen...

Ainakin omasta mielestä hauskaan :)

Mikään ei ole niin ihanaa kuin uppoutua valokuvien kanssa muistojen aallokkoon.

Joten:

"Etsi digikuvistasi kuva tasan

*puolen vuoden takaa
*yhden vuoden takaa
*kahden vuoden takaa
*jos löytyy, niin myös kolmen vuoden takaa!

ja kerro mitä kuvassa tapahtuu. Jos yksityisyyden suojelemiseksi et halua julkaista kuvaa, sallittakoon :) parin päivän heitto päivissä; jospa sitten löytyisi jotain! "

Tasan puol vuotta sitten: 

Kamera oli partioleirillä miehen ja nuoremman pojan kanssa.

Niinpä kuva siis on mieheni ottama, enkä minä ole tapahtumaan mitenkään osallinen.

Leirin viimeinen päivä.

Oli muuten ainoa kuva siltä päivältä joten valinnan varaa ei ollut.

Tasan vuosi sitten:

Kuvasin poikien kanssa Auraa ja hattua.

Tasan kaks vuotta sitten: 

-SENSUROITU-

No nyt en kyllä yhtään tiiä miks musta on kuva tammikuussa 

pikkujoulumekossa,

tukka rasvassa ja kiinni sitastuna!

Tasan kolme vuotta sitten:

Haasteen tässä vaiheessa joudun toteamaan, että digikamera meille hankittiin näemmä pääsiäisenä 2007.

Melko köykäiseksi jäi muutenkin tämän haasteen sato minun osalta.

Olisi kannattanut tehdä jonain toisena päivänä!

Mutta jottei vallan jäisi paha maku suuhun laitan tähän loppuun yhden kuvan vuodelta 2007.

Kuvassa pojat mustikassa.

Huomatkaa sydän varjo Veetin rinnassa <3

Terkuin, Viivu

Jatkoa edelliseen

Yrittelin tuonne alempaan postaukseen kommentoineille jotain vastailla vaikka kiirettä pitää... edelleen.

Ihan huippua että olitte siellä jaksaneet ottaa kantaa, kertoa omista kokemuksistanne

ja rohkaista! Joka kerta yllätyn miten te, ihanat siellä jaksatte lukea näitä mun juttuja ja vielä innostuakin niistä. :)

Ootteko te vähän outoja?

No ei vains!

Ihania olette, ihan parhaita!

Sinne asunnon välittäjälle jo soitinkin, eikä se talo siitä

omakotitaloksi muutu. Harmi!

Tässä elämäntilanteessa ja tällä vartalolla tuo tunikamalli muuten on se ainoa paitamalli, joka näyttää päällä edes jollainlailla ympäristöystävälliseltä. Miehen mielestä tuo eilinen tunika kuitenkin on mallia: RASKAANA!!!

Mutta minkäs teet, jos vartalokin on kohdun tyhjyydestä huolimatta mallia RASKAANA.

Itseasiassa ihan suosikkipaitojani tällä hetkellä ovat tällaiset lantiolta "katkaistut" pitkät mallit, joita minulla alkaa olla jo aikalailla. En todellakaan ole mikään pukeutumisen asiantuntija ja minulla ei ole aavistustakaan siitä onko tämä nyt sitten tällaiselle vartalotyypille justiinsa se pahin mahdollinen vaihtoehto (no ehkei kummiskaan)...mutta näissä olen viihtynyt. Ehkä tämä malli löysän keskikohtansa vuoksi antaa anteeksi muutaman mahamakkaran ja korostaa kapeaa lantiota ja jalkoja, jotka tällä hetkellä ovat se vahvin lenkki.

Kutsutaanko tätä nyt sitten siksi omenalihavuudeksi?

No, ehkei vielä sentään, mutta jos jatkaisin syömistä samaan tahtiin

olisin luultavasti ensi syksyn muhkein omppu ;)

<3 Viivu

Pieniä juttuja

Hirvitys kun on taas ehtinyt sattua ja tapahtua! Ihan pieniä juttuja, ja vaikka jokaisesta voisi tehdä ihan oman postauksensa, päätin nyt vain pikaseen käydä kertomassa mitä kaikkea pientä tämä päivä on pitänyt sisällään.

~

Tieto koulutuksesta tuli...

Siirtynyt helmikuussa alkavaksi.

Kukaan vain ei muistanut ilmoittaa minulle.

~

 Ihana ystävä Joensuusta käväisi poikansa jalkapalloturnauksessa ihan pikaseen

ja me tietysti "varastettiin" hetki yhteiselle kirppiskierrokselle paikallisissa ;)

Ette usko miten suuri asia nähdä rakkaita sieltä kaukaa!

~

Anopin ja Appiukon kanssa lounaalla.

Sen jälkeen anopin kanssa shoppailemassa

(ei lainkaan huono yhdistelmä...)

Saldona vino pino kirjoja, lohtulammas Vealle leikkaukseen sekä

IHANA

Espritin pusero anopille.

Yritin löytää Espritin sivuilta kuvaa, mutta löysin vain tämän valkoisen version,

joka ei tee ihan oikeutta puserolle.

Anoppi sai vanhan roosan ja nuo nauhat on ihan ylisöpöt kun ne laittaa rusetille!!!

~

Kirpparilla törmäsin yllättäen IHANAAN vanhaan tuplapulpettiin!!!

Se olisi ollut ihan ehdoton!

Lupaa ylemmältä taholta ei kuitenkaan tullut, ja oma tili oli tyhjä, joten se meni

sitten siinä. (Ja tunti mököttäessä) Arvatkaa vaan harmittiko!

Olen haaveillut sellasesta vain ehkä viis vuotta!

~

Löysinhän minä itsellenikin jotain...

Suloisen tunikan pitseillä.

 Kuka arvaa jo tässä vaiheessa mikä oli päivän väri?

(Ranteessa muuten itse virkattu ranneke joihin olen viimeaikoina taas blogeissa törmännyt.)

~

Voitteko kuvitella, että taas meille löytyi talo.

Valkoinen puutalo metsässä, maailman kauneimman tien varressa,

162,5 neliötä, 5h+k.

Oma tontti, hinta 140 tuhatta ja jotain.

Puuhella, tuplaleivinuuni ja lähes kaikki pinnat puuta

=helppo maalata mieleiseksi.

Ilmoituksessa luki:

Myydään omakotitalo.

Entinen paritalo, tontti lohkottu viime kesänä.

Mitä se teidän mielestä tarkottaa?

No, meidän mielestä se tarkoitti ihan eriä kuin asunnon välittäjän.

Soitin nimittäin huoneistokeskukseen, ja selvisi, että talo on kuin onkin paritalo.

Eli Huoneistokeskuksen mukaan:

Entinen paritalo = omakotitalo = paritalo

?????

Siis oikeesti!!!

"Pikkusen" tuli taas harhaanjohtamisen maku!

~

Illalla sitten kuitenkin taas vuorostaan ihanien uusien ystävien luona

maailmaa parantamassa.

~

Kotona kimppu kevättä.

~

Siinä tämä päivä lyhykäisyydessään.

Mukavaa sunnuntaita!

<3Viivu