Täällä on vietetty koko perheen viimeistä yhteistä kesälomapäivää. Mitään ei oo tehty. Oltu vain. Toisaalta ihan hyvä joskus näinkin. Mietittiin, lähdettäiskö vaikka kesäloman viimesen päivän kunniaksi syömään ulos tai jotain koko porukalla, mutta kaivettiin sitten kaapista uusia perunoita ja laitettiin kiehumaan. Kun nyt kerran on kesä.
Minun ja lasten "loma"han ei suinkaan lopu, vaan arki tuo vaan muutaman pienen muutoksen kuvioihin. Kotona on päivisin vain yksi aikuinen siivoamassa, remppaamassa ja ruokkimassa nälkäisiä suita. Meillä ei enää ole päivisin autoa käytettävissä, ja koirat ovat palanneet kesälaitumilta. (Pissitystä tiedossa siis...) Ovat olleet pari viikkoa mummolassa "kesäsiirtolassa", ja meno on nyt sen mukaista. Ohjelmassa on ollut kahden viikon ajan aamusta iltaan vapaana oleilua vanhan maatilan pihalla, ja nyt varsinkin isomman on aika vaikea sopeutua kaupunkioloihin.
Hermo meinaa mennä, kun iso Saksanseisoja ravaa edstakaisin ja ulisee mennessään, kun ei yhtäkkiä saakkaan kulkea ulko-ovesta miten huvittaa. Oletteko kuulleet kun Saksanseisoja ulisee? Se on jotain käsittämättömän rasittavaa! Onneksi tiedän, että pian ne taas tottuvat kotioloihin, ja mukava loma niillä on ollut maaseudun rauhassa! Ja onhan niistä paljon iloakin... Kunhan tähän karvamäärään taas tottuu...
Hmmm... Alkaa jo itsestänikin kuulostaa selittelyltä. Ensimmäistä kertaa en ole ihan hirveän innoissani siitä, että koirat ovat taas kotona. Onneks ne ei lue tätä blogia!
