Ei aikuisille!

En ole ollenkaan Halloween ihminen, joten mun päivän pelottelupostaus koskee vain ja ainoastaan mun uusia aika hurjia housuja. En ikimaailmassa olisi uskonut sortuvani tekonahkasiin leggareihin, mutta kun ihminen tarvitsee tiukat, mutta silti mukavat housut tunikan/pikku mekkosen alle, ei jää paljon vaihtoehtoja.  Farkut olisivat olleet liian housumaiset ja olen lopen kyllästynyt kaapista pursuilevaan kasaan perinteisiä legginssejä, jotka ekan pesun jälkeen alkaa näyttää kulahtaneilta kalsareilta. Niinpä otin rohkean askeleen kohti H&Ämmää ja löysin sieltä nämä:

"Äiti, noi ei oo aikuisille"

Said Viljami 12v. kun äidin uudet nahkapöksyt näki.

Mukavaa viikkoa sinulle!!!

Kaikki päättyy aikanaan

Ihanan aktiivisesti olitte tuohon Ilvestölkkien hintahaitariyselyyn vastailleet. Mun matikkapään mukaan hinta vaihtelee suurestikin aina nollasta kahdeksaankymmeneen euroon (HUHHUH!). Mutta niinhän se menee, että loppupelissä tavaran arvo on se, minkä ostaja on siitä valmis maksamaan. Toisille sama purkki voi olla roskaa ja toiselle korvaamaton aarre. Aion siis edelleen ioita omasta purkistani, enkä jäädä hintaa murehtimaan. Mainittakoon vielä, että omassani oli ehjä, toimiva kansi. Kannen vaikutus hintaan on ilmeisen korottava. Tosin sitä kantta tulee ainakin meillä harvemmin käytettyä. 

Täällä on tänään vähän haikeat fiilikset. Kuukauden pituinen työharjottelu on nyt ohi, ja minä kun jo niin kerkesin tottua joka aamuiseen Tuvalle kömpimiseen. Kiitos vielä Johanna ihanista hetkistä niin työn kuin kahvikupposenkin ääressä <3 Sekä sisustusliike Sofiantuvan, että myöskin Johannan kodin ihaniin tunnelmiin pääset tutustumaan TÄÄLLÄ. Käykeehän kurkkimassa!

Minulle muistoksi jäi (muistojen-muistojen  lisäksi) muutama kiva uusi sisustusjuttu tuulikaappiin, tai pikkueteiseen, mikä se nyt on...

 

Ystävä-kyltti peittää kivasti alleen vanhan postiluukun, josta joku fiksu oli tietysti repinyt kaikki irti lähtevät osat irti. Kun muutettiin tähän, oli aukko sitten tungettu täyteen eristysvillaa ja päälle vedetty harmaata pakkausteippiä eristeeksi. Arvatkaas lähtikö teipin rumilus ensimmäisenä? Villat lähtivät sitten perässä.  Ulko-oveen pitäisi vielä kehitellä jonkinmoinen verho talveksi. Kesällä se on ollu mun mielestä kiva ihan tuollaisenaan. Oven rivasta itseasiassa tykkään :) Vähän erilainen.

Lähtiessä sain vielä Johannalta kiitokseksi ihan täydellisen teepurnukan jota olin aikaisemmin ihastellut , täytteenään Belgialaista suklaata. Vaikka mieli on haikea, niin tekee kyllä hyvää kuuden päivän työviikon jälkeen nostaa jalat seinälle, aivot narikkaan  ja avata suklaalevy. Yksin.

Ilves liekeissä

Maailman paras ja ihanin kynttilälyhty on Riihimäen lasitölkki Ilveksellä.

Yksinkertainen, helppo ja kaunis!

Paljon käytetty idea, mutta toimii.

Mua kiinnostais tietää paljonko olette maksaneet omistanne? 

Näissä kun hintahaitari tuntuu olevan aikamoinen.

Omani hinnasta en enää ole edes varma, mutta olisiko ollut 10€ luokkaa (3litraa).

Kuka on saanut halvimmalla ja paljonko enimmillään olette maksaneet?

Ihanaa keskiviikkoa blogiystävät!!!

Keinu

Paljon onnea äiti!

Koko päivä oltiin juhlimassa 55-vuotiasta  ja mummolasta mukaan tarttui mun seuraava projekti!

(Ärsyttävää muuten, kun iltavalossa kaikki kuvat näyttää vaaleanpunaisilta. 

Meillä ei ole vaaleanpunaista sohvaa ja verhoja, grrr...)

Oma vanha kiikkutuoli!

Tällä ollaan siskon kanssa pienenä kilpaa kiikuttu.

Tuoli oli pitkään siskolla, mutta nyt sen oli aika muuttaa meille, jeeeee!

Väri on vielä alkuperäinen, mutta muuttuu lähiviikkoina. En vaan osaa päättää...

Musta vai valkoinen?

Ihana siitä tulee joka tapauksessa!

Tuskin maltan odottaa, että koulu taas alkaa ja pääsen sinne tätä kunnon tiloihin "työstämään" :)

Päivännnnasu

Päivän asut ei oikeestaan ole yhtään mun juttu. Sana itsessään jo kuulostaa lähinnä päivän Nasulta. Silti on ihan hauska joskus kurkistella toisten blogaajien vaatekaappeihin, ja ihan mielelläni ihastelen  teidän toisten päivännnasuja, vaikkei se ihan suosikkiaiheeni olekaan. Suurimmat syyt miksi itse ei ihan  hirveästi tule itseään kokovartalokuvattua lienevät

a) Se, ettei omasta kaapista juurikaan löydy päivän asuja, vaan lähinnä virttyneitä paitoja ja viime-kesänä-vielä-sopivia -housuja.

b) Se, että meidän kokovartalopeili on aina räkänen ja kuolassa.

 Muutenkin itsensä kuvaaminen on tosi hankalaa! Ei meillä oikeasti oo peilit ihan noin vinossa...

Enkä mä oikeasti katso noin kieroon...(???enhän???)

 Tässä kuitenkin tän päivän työasu. Ihan siitä ilosta, että pääsin töihin, olen siis elossa!

Sen kunniaksi nappasin heti aamusta kynttilähyllystä aika söpön koristeristin,

jonka sitaisin kaulaani.

Siitä tämä päivännnasu kuvauskin sitten oikeastaan lähti...

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Itse vietän sen taas työn merkeissä, 

mutta nautin jokaisesta terveestä sekunnista!