Maalausterapiaa

Seinä on vielä kesken, mutta ihan pakko pikkasen vilauttaa :)

Väri on IHANA! Ja viikonloppu on ollut suorastaan terapeuttinen! Ihan yliraskaan viikon jälkeen me on naisporukalla vaan hiimailtu kotona kalsareissa ja kasteltu siveltimiä maalipönttöihin. Välillä suorastaan sotkettu! Mies ja pojat on olleet mäessä. Viikonlopun saldona maalattu on makkarin seinä, senkki, pöytä ja pari tuolia. Riimustuksia on ilmaantunut vaatekaappien kylkeen, Veetin huoneen lattiaan ja olkkarin seinään :) Melko pian tajusin, että lattiat vaan täyteen pahvia, niin saadaan molemmat tehdä hommia rauhassa!

 

Leppoisaa sunnuntaita!

Se olis sitten taas sunnuntai, pyhäpäivä.

Meinaan aloittaa sen (HOKS! Vasta NYT!) juoden ISON kupillisen kahvia ja syömällä 

ISON suklaamuffinssin kaloreista välittämättä.

Kuvat ovat tällä kertaa putiikin puolelta.

Nämä vaan sopii niin hyvin justiinsa tälle päivälle.

 

 

Samalla jaan teille tunnustuksen, jonka sain (pitkästä aikaa muuten...)

hiljattain täältä.

Kiitos Tuuletar!

Haluan itse antaa tämän eteenpäin Pesukarhun sielu -blogille ja sen ihanalle,

huumorintajuiselle ja hauskalle kirjoittajalle Niinalle!

Hmmm...ja sitten ne seitsemän asiaa...

Tällä kertaa tässä muodossa:

MINUN VALINTANI

yksi homma loppuun-sata rautaa tulessa

suolainen-makea

iso-pieni

uusi-vanha

puu-kivi

talvi-kesä

farkut-kalsarit 

Ihanaista sunnuntaipäivää kaikille!

Operaatio seinä

Tulin vain kertomaan, että operaatio turkoosi seinä on alkanut! 

Työmaalla käy melkoinen vilske. 

Ainoastaan miestä ei näy...

Muuten mulla kyllä on apulaisia!

Tasoitustöissä me meinataan katsoa seinää vähän läpi sormien...

Uskokaa tai älkää, mutta ennen alan koulutusta seinienkin maalaaminen oli 

PALJON helpompaa!

Niin...ja tiedättekö mitä vielä. 

Kaiken tämän tapetti-innostuksen jälkeen joudun toteamaan, että

olen ehkä sittenkin ihan vähän maali-seinä-ihminen...

Tule sellaisena kuin olet

 Haluan nostaa tän ihan tähän tekstiksi.

Sain runon kommenttina edelliseen postaukseen,

ja löysin tästä itseni, ja se, mitä näin, oli juuri sitä mitä halusinkin nähdä.

Huoleton, iloinen, sinisilmäinen luonnon lapsi.

Sellainen minä olen!

Enkä sitä kadu.

Jos en sovi kaikkien tiukkiin raameihin, en kai voi sille mitään,

koska en edes halua kasvaa niin isoksi, että pipo alkaa kiristää.

Tällaiseksi minut on tehty, ja olen kiitollinen siitä.

Siispä,

Älä tule pyhäpuvussa
niin kuin tehdään
toisten suvussa.
Avojaloin saavuthan
yli pellon kukkivan,
tallustele ojanlaitaa
tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,
jos on mieli alakuloinen.
Älä ikävääsi peitä.
Älä kätke kyyneleitä.
Olen läsnä, olen tässä,
vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,
tule arkipäivän askelin.
Tule tähän tuttuun taloon,
jossa kaikki tuodaan valoon,
mietiskellään aamun koittoon,
noustaan satakielen soittoon.

- Anna-Mari Kaskinen -

Ihminen on ihmiselle susi

Tänään olen äärettömän väsynyt.

Koko päivä, viikko, kuukausi lasten hiekkakakkuleikkejä aikuisten maailmassa.

Ja vasta tänään minä ymmärsin, mistä on kysymys.

Ensimmäistä kertaa aavistan, miltä tuntuu olla kiusattu.

Koulussa.

Kyllä minä selviän, 

mutta pidetään huolta pienemmistä!