28. heinäkuuta 2009

Ei mitään uutta talorintamalla

Oikeastaan tuo pelkkä otsikko riittäisi kertomaan mitä täällä tapahtuu;

Ei niin kerrassaan mitään!!!

Olen koko kesän ollut sellaisessa kärsivällisyyskoulussa että oksat pois.
Olen uskonut, toivonut ja taas uskonut, että VIIMEISTÄÄN koulujen alkuun mennessä
me saamme kodin.
Kohta ovat koulut täydessä vauhdissa, ja tuntuu
ettei mikään liikahda mihinkään suuntaa.

Minun toiveeni,
haaveeni,
on edelleen kaupan, muutta myyjä ei vastaa tarjoukseen millään tavalla.

Katsellaan, odotellaan, venytellään...

GRRR...





Tuolla se olisi, noiden koivujen ja tuon keltaisen talon takana...

Siispä sinne hiippailin "salaa" kamerani kanssa illan viiletessä.
Maa oli kylmä ja kostea jalkojani vasten, mutta
askel kevyt kotitietä kulkea.



Siellä!

Vaalea, sinertävä puutalovanhus.
Rakennettu 1947

Ei kovin hieno, ei kallis tai pröystäilevä, vaan kodin siitä tahtoisin.
Oman pesän.
Jossa villasukkia kuluttaa.


:)Viivu

11 kommenttia:

vanamo kirjoitti...

Pidan peukkuja:)

Pieni Lintu kirjoitti...

Voi ystävä hyvä..toivottavasti tärppää ja pian talorintamalla!!! :)

Ainosofia kirjoitti...

Toivotaan, että tärppää pian!

malla kirjoitti...

voi se näyttää ihan teille sopivalta!!!:)
meillä on samoja tuntemuksia..odotuksia ja pettymyksiä talon myymisessä...meillähän on edellinen koti vielä/edelleen myymättä...vuosi menny eikä mitään tapahu ja remppa huutaa rahaa:( mutta joka aamu aattelen,että ehkäpä tänään se tapahtuu:)pian laitetaan se vuokralle jos ei ostajaa ilimaannu.

Vekarus kirjoitti...

Pidetään peukkuja koko joukolla!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kerrassaan, peukut ja varpaat kohti kattoa täällä! :)

Viivu kirjoitti...

Voi te olette niin ihanoita! Kaikki ihan ihanasti kotihurahtaneita niin ymmärrätte :)
KIITOS!!!

On niin toivoton olo kun itse ei oikein voi enää mitään tehdä kun tarjous, mielestämme reilu sellainen, on tehty.

Malla: Toivotaan että teitäkin onnistaa! Voin vain kuvitella millaista olisi, jos edellinen olisi vielä myymättä. Ei helppo tilanne sekään! Kyllä se meillekkin oli suuri helpotus kun saatiin Joensuun talo myytyä, koska se oli meille pieni jokatapauksessa. helpotus, vaikka se olikin rakas, ja nyt täällä ...no joo...

Mutta kaikella on aikansa...

T.V. kirjoitti...

Mukana hengessä,jospa se vihdoin näyttäis vihreää valoa teille!!!

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Voi tiedän niin tuon tunteen toivottavasti pian asiat luonaa!!!
Ja kivasti tuo kaktus kasvanut ihan siksi pisti silmään kun oma kaktukseni on kasvattanut aivan hassusti juureensa monta uutta alkua myöskin!:)

Kivoja kesäpäiviä teille sinne!
Anu

Olivieno kirjoitti...

Nyt on monia peukkuja pystyssä! Salaperäistä ja jännittävää!

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Heippa! LÖysin juuri blogisi ja päätin jättää viestin, sillä samassa veneessä ollaan;) Tosin me emme etsi taloa, vaan TONTTIA, jolle voisin sen taloni rakennuttaa. Olemme yrittäneet jo KAKSI VUOTTA ostaa yhtä tonttia. Monta pettymystä on matkalle mahtunut. Omistaja päättää myydä, seuraavassa kuussa päättää, ettei myy, seuraavassa kuussa nostaa hintaa, myy, ei myy, nostaa hintaa, unohtaa meidät, tahtoo myydä, sovitaan tapaaminen, peruu tapaamisen, unohtaa meidät moneksi kuukaudeksi jne. jne. Tämä on ollut todella kiduttavaa. Kuukausi sitten päätimme, että lopetamme haaveilun ja siirrymme kakkosvaihtoehtoomme. Ilmoitimme, että ostamme sen. Seuraavana päivänä tuli kiinteistövälittäjältä soitto, että se kakksovaihtoehtomme on 40 metriä VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA ja sotkujen selvittämiseen tulee menemään kauan, jos koskaan saadaan selvitettyä. Me olemme taas kerran tyhjän päällä, ilman tonttia, jolle talomme rakentaisimme:( No, kerron tästä kaikesta jossain vaiheessa enemmänkin blogissani, vielä en ole jaksanut. Lueskelleean ja kirjoitellaan!