14. elokuuta 2009

Ei niin mieluinen urakka.

Olen lähdossä hakemaan mummolasta serkkuni sinne jättämää laatikkoa täynnä tyttöjen vatteita. Kun asunto on pieni, on myös säilyystila rajallista. Tämäkin lipasto on täynnä liian pieniksi käyneitä vauvanvaatteita. Päivitys olisi ollut jo aikoja sitten paikallaan, mutta en millään raaskisi luopua niistä!

Meidän viimeiset vauvanvaatteet!

Mitä minä niille tekisin?
Voisin säilöä muistoihini, tai myydä pois...
En pidä siitä että kaikki kaapit ovat täynnä tarpeetonta tavaraa.
Tuskin saan niitä tarpeellisia pysymään järjestyksessä...
joten kallistun ehkä myymiseen.

Muutaman rakkaimman jätän muistoksi.



"Aapo-monkey"
(pojat nimesivät synnärillä)

Jospa uusien vaatteiden innoittamana saisin urakan lopulta aloitetuksi.

Rentouttavaa, levontäyteistä viikonloppua sinulle!

8 kommenttia:

Olivieno kirjoitti...

Pieneksi jääneistä muistoja tuovista vaatteista luopuminen on minulle tuskaa! Mutta joitain olen saanut myytyä ja mieheni vieläkin katkerasti muistaa kuinka luovuin Velmun supermiesliivistä!

vanamo kirjoitti...

Tuttu tunne. Meillakin pitaisi pikku hiljaa ruveta luopumaan kaikista niista vaatteista ja tarvikkeista, joita pienin ei enaa tarvitse. Meidan talo ei ole suuren suuri ja nelilapsisessa perheessa tuota sailytystilaa on aina liian vahan. Mutta etta pitaisi luopua niista ihanista jutuista, jotka eivat ole vain pelkat vaunut tai potkupuku...vaan joista osa on hankittu jo 11 v. sitten, kun esikoinen syntyi...

Viivu kirjoitti...

Niinpä! Luopuminen on tuskaa!!! Pari vuotta sitten luovuin poikien vauvatavaroista, koska olin varma ettei meille enää koskaan tule pikkuruista.

Nyt kun tämä tulokas olikin tyttö, ei ole kovin harmittanut, enkä ole noita tavaroita kaipaillut, vaan ihan surutta hankkinut neidille reilusti tyttömäistä :) Nyt vain en noista ihanista pikkuruisista mekoista raaskisi luopua, ne ovat vielä niin suloisessa kunnossakin muutaman käyttökerran jälkeen.

malla kirjoitti...

aaah,mikä lipasto!!ihana!joo...luopuminen on vaikeaa!mulla on nyt..ensimmäistä kertaa seitsemääntoista vuoteen, semmonen tunne että vauvanvaatteista vois jo luopua...ja se on aika outo tunne.ja jotenki pelottavaki...että olis niinku irtautumassa siitä tutusta ja turvallisesta mihin on tottunu.
mutta tiiän...muutos on aina hyvästä!tämähän nyt menöö syvälliseks...pakko ottaa jätskiä tähän väliin:)

virva kirjoitti...

Kaunis lipasto!
Nii-in.Mullakin ois paljon pois laitettavaa (vaatteita ja jotain muutakin) ja oon alkannu jo keräämään niitä "poistolaatikkoon".Ei oo tilaa säilyttää -ja samoin,en pidä "turhan" tavaran säilyttämisestä.Silloin tällöin meiltä heitetään tavaraa kierrätyskeskukseen,koska en ole jaksanut nähdä myymisen vaivaa (!) mutta nyt ajattelin että jos sais vaikka kirppispöydän laitettua.Saapa nähdä!

Viivu kirjoitti...

Myymisessä on aina oma hommansa. Mutta toisaalta se on ihan mukavaakin. Saapi leikkiä kauppaa vielä isommalla iälläkin ;)

Tuo lipasto on rahapulassa tuunattu, ja tykkään siitä hirmusesti. Ostin sen naurettavan halvalla, ja se oli ainakin yhtä itkettävän ruma! Sitten vain maalia ja vähän tuunausta ni hyvä tuli. Maha pullollaan (elikkäs raskaana)konttailin ja yykin olohuoneen lattialla viimesilläni ja sitä maalasin Vealle.

Ja jos syvällisiä jos ollaan, niin onhan ne lapset ihania, mutta joskus se loppuu sekin ilo... Ja sitten on aikaa johonkin muuhun...

Viivu kirjoitti...

siis kyykin

Sari. kirjoitti...

Ihana lipasto ♥ Maali tekee todella ihmeitä ja huisin kauniin sävyn olet siihen laittanut pintaan ♥