19. elokuuta 2009

Runoja

Meillä on aina luettu runoja.
Rakastan niitä!


Jo pienestä asti olen lukenut niitä ääneen myös lapsille.
Pojat on oppineet niistä tykkäämään,
ja kuntelevat niitä sujuvasti ja mielellään.

Muutamia aikoja sitten ystäväni oli meillä iltaa istumassa ja pojat tekivät iltahommiaan.
Olimme ystävän kanssa leikillään puhelleet, kuinka vanhimmasta pojasta tulisi hänelle oikein unelmavävy, kun ovenraosta kuului juuri mainitun varovainen kuiskaus:

" Äiti, voisitsie tulla lukemaan mulle runoja iltasaduks?"

Täydellinen ajoitus!
Täydellinen unelmavävy!


8 kommenttia:

malla kirjoitti...

minkäs ikänen se sun poikas olikaan...muuten vaan kyselen....

Viivu kirjoitti...

:) Se on kuule sulle ihan liian nuori...

virva kirjoitti...

Iiihana :)!

malla kirjoitti...

:D eeee??!!?? :D mutta musta onki niitä nuorenpia ja nätinpiä versioita;))

Viivu kirjoitti...

Täytyy pitää mielessä :)

Vekarus kirjoitti...

Ihana :-)

Arvasin, että tähän tullaan, kun meni utelemaan. Ei pitäisi kaivaa verta nenästään... Sinä maksoit 20 oikein kunnollisesta ihanasta kattilasta ja minä menin maksamaan 5 euroa huonokuntoisesta suppilosta (se on onnetonta noilla itsepalvelukirppiksillä, kun ei voi tinkiä). Mutta se oli ihan pakko saada, sillä ihan heti en tule toista näkemään, kun lapset ei enää oikein viihdy kirppiksillä, nyt kun neljä kertaa käyty, niin ne on sitten nähty ja ovat siis ihan tylsiä :-)

Viivu kirjoitti...

:) Kiitos tästä "uhrautumisestasi" :)

Eikä tuo 5€ kuulosta ollenkaan pahalta oman kaksikymppiseni jälkeen. Ja niinhän se tahtoo olla, että kun jotain oikein kovin päättää haluta niin se raha unohtuu...

Vekarus kirjoitti...

:-)