26. tammikuuta 2010

Leikkauskuulumisia

Ihan ekaksi kiitos taas kaikille muistamisista!!! Niitä kaikkia voimia joita on toivoteltu on tosiaan tarvittu, ja tarvitaan edelleen, vaikka pahin alkaa toivottavasti olla jo takanapäin.

Ennen kuin menen leikkauskuulumisiin, ihan pikakertaus mistä oikeastaan olikaan kysymys. Moni uusi lukija on kysellyt leikkauksen laatua, joten kerronpas hieman taustaa. Vealla on siis suulakihalkio. Raskausaikana Veaa ultrattiin paljon, koska jostain syystä mulla oli ihan liikaa lapsivettä. Nielemisrakenteita ja suun seutua tutkittiin mutta mitään vikaa ei löydetty (lapsenhan siis kuuluisi niellä lapsivettä vähemmäksi...). Loppuraskaudesta mulle sitten sanottiin, että joskus downin syndrooma saattaa aiheuttaa tällaista runsaslapsivetisyyttä. Arvatkaa vaan olinko hieman huolissani!

Synnytyssalissa heti ensi parkaisun yhteydessä kätilö totesi, että vauvalla oli kookas halkio läpi koko suulaen. Tunteet olivat ristiriitaiset. Aloin tietenkin pelkäämään, että jokin muukin olisi vialla. Onneksi lastenlääkäri tuli heti paikalle tutkimaan uuden tulokkaan, ja totesi tytön muuten terveeksi. Niinpä loppujenlopuksi helpotus oli täydellinen! Meidän tyttärelämme oli VAIN halkio, joka olisi korjattavissa. Hieman (itseasiassa aika paljon) karkealta tuntui, kun meidän pieni prinsessamme syntymän jälkeen kirjattiin epämuodostumarekisteriin... En ollut edes kuullut, että meistä ihmisistä oikeasti pidetään sellaista rekisteriä!


Sillä reissulla nyt sitten ollaan :)

Valitettavasti mulla ei ole vielä sairaalasta kuvia, koska kamera on Assen mukana sairaalassa, ja minä istun hotellilla yksin ja kirjoittelen tätä. Niin, luit aivan oikein.

Vea siis leikattiin eilen. Kaikki ennen leikkausta sujui ihanasti. Meillä oli hyvä yö sairaalan lattialla ja minäkin sain jopa nukuttua! Esilääkitys puri hyvin ja Vea lähti onnellinen hymy huulilla ja silmät päässä pyörien laikkaussaliin ;) Tais olla hyvät aineet :) Me jäimme odottelemaan. Kävin vähän shoppailemassa ja yhden aikaan palasimme sairaalaan odottamaan pikku potilasta saapuvaksi. Odotettiin ja odotettiin, mutta tyttöä ei kuulunut. Mulla alkoi kiertää vatsassa ja olo meni tosi huonoksi. Ensin olin varma, että se johtui vain jännityksestä. Lääkäri kävi välillä kertomassa, että leikkaus oli sujunut hyvin, mutta heräämössä Vealla oli hengitysvaikeuksia. Pienet hengitystiet olivat toimenpiteiden vuoksi turvonneet lähes umpeen ja hengitys oli hankalaa. Niinpä heräämössä olo venyisi, kunnes tyttö jaksaisi itse hengittää.

Muutamassa tunnissa mun oma olo meni niin huonoksi, että minut oli pakko tuoda hotellille. Olin sitten saanut vatsataudin! Kiva! Loppu illan makasin kylppärin lattialla oksennellen ja  *piip*! Vea pääsi lopulta illalla osastolle, ja sain käydä häntä hieman kurkistamassa, mutten koskea. Asse joutui taluttamaan minua, että ylipäätään pysyin pystyssä. Kuume nousi ja olo oli aivan hirveä! Pikkuinen oli sidottu vatsalleen sänkyyn ja näky oli kyllä aika raastava! Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut kuin jättää pieni taitavien hoitajien käsiin ja tulla itse hotellille sairastamaan. Tänä aamuna potilas oli päässyt onneksi siteistään ja päivä näyttää valoisammalta, mutta minä pääsen häntä hoitamaan vasta huomenna. Tauti tuntuu helpottavan, mutta pieni varoaika täytyy jättää, etten tartuta.

Siinäpä kuulumisia lyhykäisyydessään.

Voitte kuvitella, että päällimmäisenä kysymys: miksi?
Miks JUST nyt minä menen saamaan mahataudin!

Ei voi käsittää!


23 kommenttia:

Possumamma kirjoitti...

Olet vahva nainen/äiti! Musta ei nimittäin olisi tuommoiseen ruljanssiin: tuntui jo synnärillä ihan älyttömän pahalta, kun pikkumiestä rääkättiin kokeita ottamalla, kun meillä oli molemmilla tulehdusarvot korkealla:( Erityisen pahalta siis tuntuisi nähdä oma lapsi sänkyyn kiinnitettynä, avuttomana. Ja saatikka sitten se kaikki huoli, joka teillä on ollut Vean syntymästä saakka!

Sitä mahatautia on nyt ollut viime viikot liikkeellä. Toivottavasti teidän perheestä kukaan muu ei saa sitä, ja sinäkin paranet pian!

Lähettelen pikkuneidille enkelin vierelle vartioimaan, jotta toipuminen sujuu hyvin!

Pieni Lintu kirjoitti...

Hyvä että leikkaus meni kuitenkin hyvin - koita itsekin toipua! ♥

virva kirjoitti...

Kävipä kurjasti että sun piti tulla nyt kipeeksi! Onneksi leikkaus sujui hyvin!
Voi pikku-Veaa,toivottavasti on pian kaikinpuolin hyvä taas!

Miia kirjoitti...

Kohtalon ivaa tai mitä tähän nyt voisi todeta. Toivottavasti toivut pian ja toivottavasti teidän pieni prinsessa myös toipuu pian. Tuo rekisteri, josta kirjoitat, tuli meitäkin "vastaan" ja herätti tunteita. Kuten myös monet muut asiat epikriiseissä yms. Mutta meille hän on niin täydellinen epätäydellisyydessäänkin, nimitetäänpä asioita sitten millä nimillä tahansa. Pahin on nyt varmaan ohi teillä. Äidin sydämessä on melkoinen myllerrys, kun katselee omaa pientään avuttomana potilaana sairaalassa vaikka kuinka tietäisi kaiken olevan hyvin olosuhteisiin nähden. Lapset onneksi toipuvat niin nopeasti, että ovat pian takaisin leikkitouhuissa ja äidin mieli kevenee.

Sari. kirjoitti...

Hienoa että leikkaus meni hyvin! Tuli heti mieleen, että olet tainnut stressata tilannetta aika paljon - niinpä tauti otti sinut valtaansa että saat pakolla lepoa. Onneksi pikkuinen on hyvissä ja taitavissa käsissä ♥ Lepää sinä ja parane ♥ Ja pienen pieniä paijauksia V:lle - hyvää paranemista ♥

Halauksia!

Iita kirjoitti...

Hyvä että leikkaus meni hyvin!
Pikaista paranemista molemmille!

-Iita

malla kirjoitti...

tunnelmat ei oo varmastikaan ollu korkealla mutta leikkaus on nyt onneksi takana ja sinäkin jo toivottavasti parenpi!
lämpimiä halauksia ja enkeleitä sinne edelleen!rukouksissa muistetaan<3

lumiomena kirjoitti...

Voi, mikä vastoinkäyminen sinulle tuli keskelle kaikkea. Toivottavasti voit jo paremmin!
Mutta ennen kaikkea: Tärkeintä on, että Vean leikkaus meni hyvin. Voin hyvin kuvitella, kuinka pelottavaa ja äidin sydämenpohjasta riipaisevaa on nähdä oma pienokainen sairaalassa.
Pikaista ja hyvää toipilasaikaa pikkuiselle ja voimia teille vanhemmille!

Nanna kirjoitti...

Onneksi leikkaus on mennyt hyvin!! :) Ja pienokainen hyvissä käsissä! Voimia Veealle ja vanhemmille!!

Meidän tyttö oli vuosi takaperin ouksissa teholla hengitysvaikeuksien takia (syytä ei tiedetty) ja kun pääsi normaalille osastolle ja tilanne alkoi helpottaa, minä istuin myös huoneen vessan lattialla oksentamassa ja lopulta vointi meni niin heikoksi että pyörätuolin ja ambulanssin turvin minut siirrettiin sairaalan toiselle puolelle tiputukseen (ja mies soitteli väliaika tietoja tyttären luota). Stressi varmasti vaikuttaa sen taudin laukeamiseen, näin minä ainakin uskon...:/

Heli kirjoitti...

Pikaista toipumista teille molemmille!! Hienoa, että leikkaus meni hyvin!!

SuurellaSydämellä kirjoitti...

Voimia koko perheelle ! Hyvissä käsissä olette !

Rauhantuomari kirjoitti...

No huh.

Minulle on opetettu, että ei saisi kysyä miksi, koska maailmankaikkeuden kiemurat vain ovat niin monimutkaisia eikä ihminen voi saada kaikkia vastauksia. Mutta yksi juttu on varmaa ja positiivista: kun sairastit taudin nyt, sinun ei tarvitse olla kipeänä sitten kun Vea pääsee kotiin!

Pikkupiiku kirjoitti...

Pikaista paranemista molemmille. Tuo sairaalassa olo pienen kanssa on vanhemmille raskaampaa kuin pienelle. Osaavat vielä sairastaa ja toipuminen on vauhdikasta aikuiseen verrattuna. Itse vein poikani puolivuotiaana leikkaukseen. Äiti oli taatusti kipeämpi kuin poika, kun näki pienen letkuissa.

Arja kirjoitti...

Onneksi leikkaus onnistui:-)
Kyl oli sulla huono tuuri, kun sairastuit juuri nyt:-((
Voimia koko porukalle!

Sykerö kirjoitti...

Voi Viivu, kaikkea ikävää olette joutuneet kokemaan!
Antakoon enkelit nyt suojaansa jotta toipuisitte hyvin.

Maaka kirjoitti...

Mukava kuulla leikkauskuulumiset ja että leikkaus meni hyvin ja hengitysvaikeuksistakin selvittiin. Kiitos Taivaan Isälle.

Pikaista paranemista sinulle ja toivotaan ettei tauti ainakaan Vean tartu! Saattoipa tosiaan johtua stressistäkin (mä reakoin mahalla), mutta kun kuumeenkin nosti?

Niina K ♥ kirjoitti...

Kuulostaa ehkä vähän hassulta muttei vaan olsi ns. stressireaktio tuo mahatauti. Minä meinaan reagoin juuri noin vuorokauden oksentelulla kun tytär kieri talolla portaat alas ja kun kaikki tutkimiset ja muu oli tytön kohdalta käynnissä aloin minä oksentelemaan ja sitä kesti tasan vuorokausi. Ettei se kaikki leikkauksen odottelu ja reissuun lähdön valmistelu ja muu olisi saanut moisen reaktion aikaan?! Kuulosti vaan jotenkin niin tutulta.

TainaSusanna kirjoitti...

Luja halaus ystäväinen.
Mielessä olette päivittäin <3

Hannele kirjoitti...

Voi että, pahaan saumaan itse sairastuit :( Paranemisia sekä äidille että tyttärelle! Lasteni serkulle tehtiin reilu kuukausi sitten sama leikkaus.

Sydämellä kirjoitti...

Voi ihanaa että leikkaus meni lopulta hyvin ja nyt on kaikki ok.
Paranemisia sinulle ja pikkuiselle.
Tina

Ira kirjoitti...

Huhhuh, kylläpäs teitä on koeteltu!!! Miten ihmeessä se mahatauti tulikin just tähän saumaan? Onneksi olet jo toipumaan päin... Ja Veakin! <3 Voi pientä, onneksi kaikki on nyt takanapäin. Haleja ja voimia!

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Hienoa, että leikkaus sujui hyvin!Ja kamalaa, että sairastuit samaan aikaan! Olisi kiva kuulla, miten tuo leikkaus tulee vaikuttamaan Vean jokapäiväiseen elämään. Olen muuten käynyt lukemassa kaikki postauksesi, vaikken ole aikoihin ehtinyt kommentoida. Olen ollut hyvin kiireinen ja syyn tiedätkin,jos olet käynyt kurkkimassa blogiani. Voimahalaukset Peikkokukkulalta!

Valloittava valkoinen kirjoitti...

Voi mahdoton ei sitten mahatauti aikaa katsonut!!!Tunteesi olivat todella varmaan valloillaan jo kaikesta sitten tuollainen tauti!
Haleja vielä näin jälkeenkin!
Anu