1. helmikuuta 2010

Kaulurihuumaa

Kalastajan vaimo aloitti jokunen aika sitten blogistaniassa melkoisen villityksen esittelemällä tekemänsä hartianlämmittimen/kaulurin. Puikot ovat suihkineet ja useassa blogissa on esitelty toinen toistaan muhkeampia palmikkoneuleita. Ohje kuulosti niin yksinkertaiselta, että päätin itsekin kokeilla. Toteutin oman kaulurini minikoossa ja samalla kun istuin sairaalassa pikkupotilaan vuoteen vierellä muutin kaiken rakkauteni silmukoiksi :)

  
  
 
Kauluri on neulottu Novitan Tempo -langasta. Loin ensin pyöröpuikoille nro 7 120silmukkaa ja suljin ne ympyräksi. Sen jälkeen aloin kuvioneuleen *2 oikein, 1 nurin, 6 oikein, 1 nurin* jota toistin koko kerroksen ajan. Kuuden kerroksen välein tein sitten aina palmikkokuvion tuohon 6 oikein kohtaan, eli yhden palmikon leveys on 6 silmukkaa. 

Neljän palmikkokieteen jälkeen kavensin joka kerroksella olkapäiden kohdilta pikkuhiljaa kaksi palmikkoa pois molemmin puolin, ja kun palmikot olivat kokonaan kaventuneet, jatkoin vielä *2 oikein, 2 nurin* joustinneuletta n. 10cm. Näillä ohjeilla kaulurista tuli juuri sopiva meidän 10kk ikäiselle :) Koko voisi olla siis jotain 74-80 senttiselle.

Neiti toimi innokkaasti kuvausmallina kun sai hetkeksi käsissä olevat lastat pois. Kädet täytyy olla lastotettuna vielä parin viikon ajan, etteivät pienet kädet ole jatkuvasti suussa ja leikkaushaavat pääsevät kunnolla paranemaan. Elämä alkaa kuitenkin jo hymyillä ja takana on eka vuorokausi ilman kipulääkkeitä!!! Kyl tää tästä!

Aurinkoista pakkaspäivää toivottelen kaikille!


29 kommenttia:

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Joo, kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tarpeeksi.
Jään vain ihailemaan muiden tekeleitä :)

Suloinen mannekiini! <3

Marja kirjoitti...

Samat sanat Uuden Kuun Emilia - palmikot ei voi olla yksinkertaisia ;) Ei ainakaan sellaiselle joka ei muista edes miten luodaan silmukat...!

Mutta siis ihana tuli Viivu tuosta! Ja niin suloinen pieni mannekiini :) Ihanaa että teillä elämä taas hymyilee!

Pieni Lintu kirjoitti...

Ihana reipas neiti siellä!!! :)

maikku kirjoitti...

tosi kiva kauluri! ois kyllä itelleki ihana..
ja sulonen pikkuneiti!

TainaSusanna kirjoitti...

Vea on jotenkin muuttunut - kasvanut ja tullut isoksi tytöksi :)

Ihana kauluri. Sitä kalastajan vaimon kauluria ihailin ja hetken aikaa tuumasin josko aloittais, mutta se hetki meni aika nopeasti ohi :D

Teija kirjoitti...

Suloinen kauluri sulosella tyttösellä! Kiva että siellä jo helpottaa. <3

Laura kirjoitti...

ihana tosiaankin tuo malli!! niin söpö... :) ja ihana kaulurikin! kivaa viikkoa myös sinne!:) ihana et olette jo kotona taas!!!

Viivu kirjoitti...

:D Voi teijjän kanssa! Kyllä nauroin kun luin noita kommentteja :) Pikkuneiti myös kiittää kovasti ihailevista kommenteista.

Anonyymi kirjoitti...

Voi pientä söpöä!
Kiva kauluri onpi.
Pusuja pikkupotilaalle!

Viivu kirjoitti...

Kiitos Virva! Lähden heti toimittamaan pusut perille, mikä mieluinen tehtävä!

Sanna kirjoitti...

Ihana kauluri!! Tohtisikohan tuota kokeilla itsekin... (löysin yläasteella tekemäni säärystimet ja niissä oli tehty palmikoita eli siis minäkin olen niitä joskus osannut tehdä, onnistuneesti...:))

Kiva kuulla että pikkupotilas voi jo paremmin!!

Riikka kirjoitti...

Ihana malli ja kauluri. :)
Ehdottomasti täytyy kokeilla.
Paranemistoivotuksia vielä!

Pikkupiiku kirjoitti...

suloinen pikkupotilas suloisessa kaulurissa. tekeehän äiti itselleen omansa! Kiva, kun toipumien on lähtenyt hyvin käyntiin.

Saara kirjoitti...

Enpä ole ennen nähnyt noin suloista kauluria... Aivan ihana! :)

Saara kirjoitti...

Samaan hengenvetoon täytyy vielä jatkaa, kun huomasin tuossa sivussa "omin käsin tehtyjä" ja siinä oli noita kuvia alla, että myytkö ihan noita sydämiä, joita tuossa ekassa kuvassa on nimittäin ihastuin välittömästi niihin...:)

pikkukimalainen satu kirjoitti...

Mie kun olen täällä yrittänyt palmikkoa vääntää, niin ei onnistu vaikka ohjeita oon katsonut vaikka mistä ja TOTELLUT niitä. Höh :C

Mutta tuo kauluri on HIENO!

Helikaroliina kirjoitti...

Hieno kauluri! Ja malli/toipilas näyttää tosi reippaalta :)

Viivu kirjoitti...

Nanna: Rohkeasti vain puikkoihin kiinni! Tommosella pikkutyöllä on helppo aloitella, niin ei ole ihan mahdoton tehtävä :)

Riikka: Suosittelen!

Pikkupiiku: Voihan se olla, että äiti jää ainakin täksi talveksi ilman kauluria... Mutta jotain pientä täytyisi vielä keksiä.

Saara: Kiva kun löysit vieraisille :) Kyllä minä joulu alla tein noita sydämiä myyntiin, ja itseasiassa kaikki onkin nyt tällä hetkellä myyty. Sitten kävi niin hassusti, että hajotin ompelukoneen (kyllä, näin tein)enkä ole nyt pystynyt vähään aikaan ompelemaan... Mutta jospa saisin niitä jossain vaiheessa taas tehtyä lisää :)

Satu: Voi Satu! Olisinpa talvileirillä niin pitäsin sulle palmikkokurssin! Se on oikeesti NIIN helppo!

Viivu kirjoitti...

Kiitos Helikaroliina :) Aika reipas on potilas välillä kiukuttelemaankin!

Niina K kirjoitti...

Kiitos Viivu ohjeesta =) Pitääkin varmaan opetella kutomaan palmikoita, ei se vaikeaa voi olla kun sen niin moni osaa ;D Katselinkin taannoin kaupassa sellaista vänkyrää palmikon apupuikkoa.

Viivu kirjoitti...

Niina K. : Mulla muuten ei ole ollut koskaan mitään apupuikkoa, vaan käytän aina ihan tavallista lyijykynää apupuikkona :)

Jonna kirjoitti...

Vastavierailulla :)Oletpas nätin kaulurin tehnyt!Suloisia lapsosia teillä on!

Maarit kirjoitti...

Hei Viivu ja tervetuloa lukijaksi blogiini!
Sinullahan mukava blogi ja ihania kuvia!
Mäykylle terkut!
Maarit
ps. saanko linkittää sinut?

Viivu kirjoitti...

Nonnukka: Tervetuloa vaan :) Kiva kun sinäkin tänne löysit!

Maarit: Tervetuloa sinullekin :) Mäykky sai terkut, meilon karkeakarvainen. Ja toki saat linkittää!

Ira kirjoitti...

Oi, ihana suloinen Vea! <3 Ja samaa mieltä kuin TainaSusanna, Vea näyttää niin isolta tytöltä. Kauluri on myös ihana, tahtoo sellaisen, muttei todellakaan osaa...

Wilhelmiina kirjoitti...

Vallan ihana kauluri :) Ja suloinen pienikin tottakai. Äitini aina neuloo palmikoita jopa sukkiin , siksi kyllä sykähdytti :)

Hanna kirjoitti...

suloinen kauluri! Minäkin olen haaveillut sen tekemisestä siitä asti kun johanna postasi kuvan omastaan. Homaa on vaan jäänyt siihen etten ole osannut päättää mistä langasta tekisin, punoa kun en ole koskaan livenä nähnyt ja johannan kuvaus sen ylellisyydestä tuntui niin ihanalta:) Niinpä olen jatkanut puro-lapasten tekemistä, niitä on tullut jo lähes joka tutulle, ovat huovutettuina niin ihanat

tyttism kirjoitti...

Hei tsemppiä teidän neidille!

Mun veli on niinikään suulakihalkiolapsi, sillä erona se, että kun syntyi keskisuomessa juhannusaattona, meni muutama päivä ennen kuin erikoislääkäri tuli ja totesi tilanteen ja siinä ajassahan imemiskyvytön lapsi meni tietysti jo jokseenkin huonoon tilaan. Tuon sänkyyn sitomisen muistan minäkin, olin neljän vanha kun kolme vuotta nuorempi veli leikattiin ja eksyinkin HuSuKen käytävälle kerran, joten koko paikasta on jäänyt aika ankeat muistot. Mutta kaikesta raastavuudestaan huolimatta mun veljestäni on tullut melko normaali yksilö, joten varmasti teidänkin arki nyt helpottuu!

Viivu kirjoitti...

Hanna: Meilläkin purolapaset ovat kovassa käytössä :) Poikien lempparilapasia.

tyttism: Kiva kuulla jonkun sellaisen kokemus, jonka elämää halkio on jollain tavalla myös koskettanut! Me ihan tarkoituksella jätimme isommat lapset kotiin leikkausviikoksi, ettei tulisi noita ikäviä ja pelottavia muistoja. Ainahan se ei tietenkään ole mahdollista, mutta meillä mummo onneksi pääsi hoitamaan. Myös minulle ensikäynti HUSUKEssa oli vähän pelottava kokemus, mutta nyt toisella kerralla meni jo ihan mukavasti. Voin vain kuvitella miltä se on lapsesta tuntunut!