Vähän väliä vilkuilen kännykästäni kelloa. Missähän ne nyt menee... Jokohan ne on ilmassa, onkohan ne jo laskeutuneet, pelottaakohan niitä, onkohan ne jo saaneet kalan...? Olen ihan hermona, vaikka yleensä niin tyyni (ehheh!). Jäin nimittäin tänään orvoksi. Kaikki poikaset ovat lentäneet pesästä; jok' ikinen! Yksi Espanjaan, muut muutaman tuhat kilometriä lähemmäs mummolaan, mutta pois silmistä kuitenkin. Olen jo harkinnut sekä Espanjan, että mummolan matkaa, mutta saanut itseni jäämään kotiin.
Huomenna olen itse taas kaupalla, ja "isi" soutamassa. Täällä on soviteltu soutajan lakkia ja ikävöity lapsia. Lelukoritkin sain "siivottua", kun ei ole ketään, joka niitä hämmentäisi. Snift. About yksi kolmasosa meni roskiin, kolmasosa pesuun ja loput saivat uuden korin. Ihana, iso kori, jota saatiin myös kaupalle myyntiin kolmea eri kokoa.
Tänään pihaan karautti myös auto, joka toi ison lastin ikituoreita oliivipuita.
Äidin "lelut" järjestelin vanhaan viinilaatikkoon. Jostain syystä vanha,
harmaantuva puu tarttuu takinliepeeseen juuri nyt.
3 kommenttia:
Tiedän niin tuon tunteen. Meidän kaksi pirpanaa ovat tänään lähdössä mummolaan moooooneksi yöksi ja nyt jo hirvittää kotiin laskeutuva hiljaisuus. Mitä sitä ennen lapsia onkaan saanut ajan kulumaan? :)
Yritetään nyt kuitenkin nauttia "lapsivapaista" päivistä ja myös levätä. Mulla on paha tapa aina touhuta, siivota ja puunata joka paikka ja oon sit yliväsynyt kun tytöt vihdoin palaa kotiin. :)))
Koita nyt levätä ja nauttia omasta ajasta, vaikka haikealta tuntuukin. Hyvin ne lapsukaiset siellä pärjää ja nauttii olostaan!!! :)
Lähetä kommentti