Ei mitään uutta talorintamalla

Oikeastaan tuo pelkkä otsikko riittäisi kertomaan mitä täällä tapahtuu;

Ei niin kerrassaan mitään!!!

Olen koko kesän ollut sellaisessa kärsivällisyyskoulussa että oksat pois.
Olen uskonut, toivonut ja taas uskonut, että VIIMEISTÄÄN koulujen alkuun mennessä
me saamme kodin.
Kohta ovat koulut täydessä vauhdissa, ja tuntuu
ettei mikään liikahda mihinkään suuntaa.

Minun toiveeni,
haaveeni,
on edelleen kaupan, muutta myyjä ei vastaa tarjoukseen millään tavalla.

Katsellaan, odotellaan, venytellään...

GRRR...

Tuolla se olisi, noiden koivujen ja tuon keltaisen talon takana...

Siispä sinne hiippailin "salaa" kamerani kanssa illan viiletessä.
Maa oli kylmä ja kostea jalkojani vasten, mutta
askel kevyt kotitietä kulkea.



Siellä!

Vaalea, sinertävä puutalovanhus.
Rakennettu 1947

Ei kovin hieno, ei kallis tai pröystäilevä, vaan kodin siitä tahtoisin.
Oman pesän.
Jossa villasukkia kuluttaa.


:)Viivu

Syksyn tuntu

Kauhuissani katselin kun viime viikolla alkoi joihinkin blogeihin tupsahdella sanapari
"syksyn tuntu".
En halunnut hyväksyä moista sanahirviötä ja suljin silmäni siltä osin,
kunnes eräänä iltana ruokaostoksilla huomasin selailevani Novitan neulelehden syysnumeroa
ja miettiväni millaisen neulemekon neuloisin
prinsessalle.

Syksy on ihanaa aikaa, mutten haluaisi luopua kesästä vielä.

Iltojen pimetessä tekee kuitenkin mieli kaivaa esiin kynttilät ja nauttia
hämärän rauhasta.
Pimeydessäkin on jotain kaunista.

Ja onhan siinä syksyssä sekin hyvä puoli, että kaikki ruskea ja rupsahtanut sopii
oikein hyvin näihin meidän kaakeleihin... ;)
Eikä ruskeakaan ole niin ruskeaa pimeässä.

Terveisiä magneettitehtaasta

Nämä myynnissä pikku puodissani...

Sydämellisin terveisin

Löytöjä

Minulla on jo pitkään ollut kovasti ikävä ompelukonetta.
Olen ehkä maininnutkin, että puolet tavaroistamme on väliaikaisesti varastoitu appivanhempieni autotalliin, koska tänne ne eivät mahtuisi. Miehet hoitivat tavaroiden varastoinnin (kiitos vain muuttotalkooväelle), mutta niinhän siinä sitten kävi, että rakkaimpani, ompelukone, jäi kaikkien tarpeettomien tavaroiden alle alimmaiseksi.

Koko kesän olemme suunnitelleet sen esiin kaivamista, ja tänään viimein teimme reissun mummolaan ompelukoneen etsintään.

Ihanat vanhat ikkunani.

Veeti auttoi etsinnöissä.
Hirveä homma!
Ja täytyy sanoa, että kaikkia noista rojuista ei ole yhtään ikävä!

Yhtäkkiä tavaravuoren keskeltä kuului iloinen kiljaisu:
"Äiti, miun kaktus on lisääntyny!"

Raukka oli viettänyt kesän autotallissa vailla valoa saatikka vettä.

Ensiapujoukot tekohengittämässä.
Multaa piti lisätä ensimmäiseksi mummon kukkapenkistä.

Samalla reissulla varasin itselleni nämä uutta kotia vailla olleet mieheni ukin tekemät
puusohvan ja kaapiston.
Siinäpä olisi sitten seuraava urakka kodin etsimisen jälkeen.
Nuo pitäisi hioa ja maalata valkoisiksi.

Niin... ja ihan unohtui!
Se ompelukone siis löytyi...
Ja niin löytyi paljon muutakin.

Josko vaikka huomenna pääsisin huruuttelemaan :)

Ilta huipentui tähän Honkasalon Mallan reseptin testaukseen.
Kerrassaan loistava, helppo resepti joka löytyy elämää Villa Honkasalossa -blogista.

Tittididii!!!

Tänä aamuna oli yksi homma ennen muita: arvonta!

Hyvä kun ehdimme herätä ja avata silmämme, olimme jo täydessä vauhdissa.

Ensin keitettiin keitto.

Sitten laitettiin silmät kiinni ja vielä vähän keiteltiin.

Tittididii!

VOITTAJA ON VIRVA!

Kaikki tapahtui niin nopeasti ja säpäkkään, että
virallinen valvoja oli ihan pihalla, niinkuin ilmeestä näkyy...

Kaikki sujui silti mallikkaasti ja virallisten sääntöjen mukaan.
Onnea voittajalle ja kiitos teille kaikille ihanille osallistumisesta!!!