Keittiö

Huomaan vältteleväni kuvia kodistamme, vaikka alunperin tämän piti olla nimenomaan sisustusta ja omaa ympäristöä ja elämää käsittelevä blogi. Olen taas ollut NIIN tympiintynyt tähän ympäristöön, että näen punaista jokaisesta kuvasta joka on tässä nykyisessä asunnossamme otettu. En edes osaa kutsua tätä kodiksi. Se tuntuu edelleen hassulta.

Ajattelin nyt kuitenkin joitain kuvia räpsiä. Ehkä näitä joskus sitten katsoo kuitenkin muistellen. Onhan tämä ainutlaatuista aikaa pienten lasten kanssa, ja elämään mahtuu paljon iloa ja iloisia asioita, vaikkei sitä fyysistä kotia olekkaan. Ehkä koti kuitenkin syntyy perheestä. Siitä, että saadaan olla yhdessä. Olipa se ympäristö millainen tahansa.

Tämä on meidän arkipöytä. Keittiö on niin pieni, ja kulmikas, ettei sinne mahtunut oma ruokapöytämme mitenkään päin. Äiti ja isä sitten lainasivat tällaisen pienen käyttämättä jääneen nelituolisen kokonaisuuden. Ikinä en olisi tällaista kotiini ottanut! Mutta on sen ääressä jo monet aamupalat nautittu. Tuo lamppu on oikeasti joululamppuni, johon kuuluu tähtivarjostin. Nyt laitoin siihen väliaikaisesti tuollaisen perinteisen. Saatiin pieni valopilkku keittiöön. Muuten kun siellä onkin sitten vain loisteputket. Katossakin!!! (Huokaa syvään...)

Kellokin on vinossa. Se ruuvi nyt vain oli porattu siihen kohtaan. Uusia reikiä ei olla näihin kiviseiniin porattu, kun toivo elää, että tilat saisivat mahdollisimman pian meidän jälkeen ihan muuta käyttöä. Uusia asukkaita tähän ei enää tule. Olemme siis viimeiset. Toivottavasti enää hetken aikaa...

Vea on tyytyväinen kotiinsa. Onhan keittiön oven karmissa ihan oma hyppykiikku! Aura vartioi leikkihetkeä.


Isoveikka laittoi oman perhosen hyppykiikun korkeudelle, että sisko voi sitä hyppiessään katsella. Olen punninnut vaihtoehtoa alkaisinko maalaamaan nämä ovenkarmit valkoisiksi. Se toisi hieman valoisuutta ja oman näköistä ilmettä asuntoon, mutta takaraivossa kuitenkin toive, ehkä me jo ensi viikolla päästään täältä omaan kotiin...

Aamukahvilla

Se mun aamukahvi,
se on tuolla.

Vaikka sen pitäsi olla tuolla.

Ne oli viimeset porot...
Joita ahneuksissani jatkoin cappucinojauheella.
Ei vissiin sopinu.

Ja kahvileipäki olisi ollu tuoretta.

Vissiin vaan mulle voi käydä näin...

Arvontakeittoa aamupalaksi

Jännittävät asiat on hyvä hoitaa pois alta heti aamulla.
Niinpä aamupalan ohessa meillä keiteltiin toistakin soppaa.

Parhaista raaka-aineista.

Suurella tunteella.

Ja toinen, lupaamani ylläri

Syksyinen tiskirätti.

Sydämelliset onnittelut voittajille!!!

Ja kiitokset kaikille teille ihquille osallistumisesta!!!

Sunnuntaikävelyllä

Vielä on hetki aikaa osallistua arvontaan TÄÄLLÄ.

Arvonta-aika umpeutuu ensi yönä.

Ihanan rentouttava viikonloppu takana rakkaiden ystävien kanssa! Viikonloppu meni syöden, saunoen, uiden ja pelaillen. Oikein kesäistä vielä päivämäärästä huolimatta.

Tälläkin rintamalla oli tapahtunut. Kiitos ihanista kommenteista, jotka jo lukaisin hymy suupielessä, mutten niihin vielä ehtinyt kommentoimaan. Malttamattomana odotan, että pääsen kurkistamaan teidän toisten blogillisten nurkkiinkin, mitä siellä on viikonlopun aikana puuhailtu. Ihanaa!!! Luvassa siis koko illan blogimarathon!

Kuntoa kasvatettiin päivällä rataskävelyllä, josta lisää kuvia ja juttua Prinsessan vaatekaapissa.

Joku oli jättänyt tien sivuun ison kasan tällaisia putkia (?).
Ilmeisesti maan alle menossa...
Miksi ne sitten ovat noin sieviä?
Herkullisia suorastaan!

Minäkin haluan pinkit putket ;)

Nallet kukkivat loppukesästä

Muistakaahan osallistua arvontaan!
(vink vink)

Kesällä ostin ison palan aivan ihastuttavaa kilokangasta. Ei hajuakaan mitä siitä tekisin, mutten voinut jättää palasta kauppaan pyörimään. Kankaan kukkaloisto ja samettinen pinta suorastaan pyrkivät mukaani. En ole keksinyt kankaalle mitään käyttötarkoitusta, mutta viime yönä päätin tehdä siitä kokeeksi nallen. En ole koskaan kokeillut Tilda-kaavojani, mutta kaivoin ne esille, ja tällaista jälkeä syntyi.

Pojat olivat aivan ihastuksissaan näistä liikkuvista raajoista. Nallen teknisiä ominaisuuksia tutkittiin oikein kaveriporukan kanssa. Yllättäen kylän kollitkin saatiin kiinnostumaan ompelusta. Tuossa tuota kangasta vielä olisi...


Täällä rauhoitutaan nyt viikonlopun viettoon.
Rakkaat ystävät Joensuusta starttaavat ihan näillä hetkillä suuntanaan Kajaani.
Saamme siis odotettuja vieraita koko viikonlopuksi!

Oikein ihanaa ja vielä kesäistä viikonloppua myös teille kaikille
suloisuuksille!