8. tammikuuta 2010

Huumassa edelleen

Pää pyörällä edelleen, vaikka kotona haisee tällä kertaa lähinnä pissanen vaippa (ja turkasen kani!). Niin on kiire jottei ehi edes kuvia napsia. Jokohan uskaltaisin teille paljastaa? Äitiysloman loppumisen kunniaksi olen polkaissut ison pyörän käyntiin. Unelmista on oikeasti tulossa totta jos vain kaikki järjestyy suunnitelmien mukaan. Niinhän se on, että yrittänyttä ei laiteta! Vaikka toisaalta tajuan valinneeni ehkä sen kivisimmän tien, aion silti astua sille. Jännää! Täällä nimittäin käy huiske ja rapina kun pystyttelen omaa pientä ihkua putiikkiani!!!

Tässä vaiheessa vasta paperille, mutta hommaa riittää :)


Olen niin innoissani, että musta tulee varmaan itseni paras asiakas ;)

...niin...ja sitä kotia ei siis ole löytynyt edelleenkään...

7. tammikuuta 2010

Pää pilvissä

Täällä tuoksuu vaniljakerma ja kakun kuorrute! Postipoika soitteli äsken ovikelloa (tai itseasiassa taisi koputella, tainnut pakkanen viedä mehut ovikellostakin) ja toi paketillisen tuoksuvia tuikkivia! Niitä täällä on nuuhkittu kilvan ja ilman täyttää nyt makean sokerinen tuoksu vaikka äiti tekee paperihommia. Pää pilvilinnoissa ja herkkuhajuista hullaantuneena suunnittelen tulevaa kevättä. Rustaan ja raapustan, ynnään ja yhteenlasken...

Kuka muistaa Kummelista kun aina esiteltiin joku toteutunut unelma "Unelmista totta":ssa?


Ihan mun suosikki! Ihan kuin suoraan mun elämästä!
Täällä unelmista tottassa tänään siis paperihommaa ;)

:)Viivu

Ai niin!
Ja justiinsa sinä siellä,
olet tehnyt minun yhdestä unelmasta totta!!!

Te ihanat uskolliset naiset olette hivuttaneet tuon lukijalaskurin sataan ja yli. En olis IKINÄ aloittaessani uskonut! Enhän mä edes tienny mitä tää blogaaminen on :) Kunhan aloin tekeleistä kuvia keräämään omaksi iloksi. Niinhän siinä sittn kävi, että tekeleet jäivät ja kirjoitus jäi ;)

No ei vains...
Täytyy tästä taas ryhdistäytyä!

6. tammikuuta 2010

Safaritunnelmissa

Tän postauksen voisi taas aloittaa sillä tutulla sanonnalla: "Parempi myöhään kuin ei silloinkaan!" Oli nimittäin tarkoitus esitellä teille tyyny, jonka VIHDOIN sain valmiiksi! Syksyllä joskus mainitsin sitä aloittelevani, älkääkä vaan tarkastako edellisistä postauksista kauanko sen kanssa loppujenlopuksi meni :) No, minua lohduttaa tieto, etten suinkaan ole sitä kokoaikaa neulonut, vaan se on välillä unohtunut kuukausiksikin lankakorin pohjalle.


Siinä se nyt sitten kuitenkin on!
Napit saksin vanhasta villaliivistä. Olivat niin sopivan ihanan tummat ja vieläpä puiset!
Tyynyn etualalla edelleen työn alla oleva Kaari Utrion kirja, jonka sain mieheltäni lahjaksi.



Tyynyn kanssa ajattelin esitellä myös uudet talvikenkäni jotka hankin viimeksi Joensuun matkalta. Näille kengille tämä salamavalopakko ei tee oikeutta ei sitten ollenkaan! Nahka näyttää ihan kummasti kiiltävältä, kun todellisuudessa vaikutelma on enemmänkin vanhan ja hieman kulahtaneen nahkan kaltainen. Myöskään nuo nahkapalasten erot eivät ole noin silmiin pistävät. Ihanan tummanruskeat nämäkin <3


Kengät on ostettu Kenkämekasta, paikasta, josta olen vannonut olemaan ostamatta yhtään mitään!
Mutta kun jaloilla on kylmä ja lompakossa 50 euroa unohtui kokonaan mokoma vannominen.
Siispä vannomatta paras!
Näillä mennään, kunnes tulevat ne lihavat vuodet (vai tulevatko?)

Ja sitten vielä niihin safaritunnelmiin:

Ehkä joku muistaakin, että siskoni perhe lähti jouluksi Keniaan. Kaijaleenan mukana lähti myös jouluinen rahapaketti orpokodin lasten iloksi. Kaijaleena ei siis ole sisareni, vaan siskon miehen sisko, ja sitä kautta meidän ystävämme. Tässä vaiheessa voin kertoa, että rahoilla saatin järjestettyä lastenkodille mm. joulu! Siitä enemmän myöhemmin. Sisareni perhe kuitenkin palasi matkalta viikonloppuna ja tänään saimmekin mummon ja ukin välityksellä pussillisen tuliaisia.



Isi sai masaiviitan.


Pojat antiloopin (?) sarvet.




Sekä tietysti safarille sopivat hatut.
Näistä meidän metsämiehet olivat innoissaan!
Ja kuten kuvasta näkyy, kalsarimuoti on näin kotioloissa kunniassa ;)




Mammalle huiveja ja koru,
ja katsokaapas näitä!!!




IHANAT mimiminimini rannerenkaat Vealle!!!
Laitoin tulitikun tuohon viereen mittasuhteita antamaan.
Nämä on kyllä niin suloset!
Meni prinsessakin sanattomaksi :)

Mukavaa loppiaisen jatkoa kaikille.
Tää lähtis nyt ihailemaan tuliaisia.

Viivu

5. tammikuuta 2010

Raivausta

Vihdoinkin olen saanut raivattua pikkuhiljaa joulua laatikoihin. Ensimmäistä kertaa vuosikausiin en ole ollenkaan harmissani siitä, että saan pakata possut ja tontut pusseihin odottamaan joulua tulevaa. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa iskee hirveä eroahdistus mutta tällä kertaa se on, ihme kyllä,  tipotiessään. Ilmeisesti aloitin joulun juhlimisen tänä vuonna riittävän ajoissa. Loppiaisen ollessa ovella alan jo kärsiä hiuksenhienosta jouluähkystä! Minä! Henkeen ja vereen jouluihminen! Syntynytkin joulukuussa :)


Samaan aikaan joulutyhjyyteen täytyy tietysti keksiä jotain tilalle. Autioituneille pöydille nostelin kaapista keväiset Tildapurnukkani. Nämä ovat meillä esillä ihan käytännönkin syistä. Ne nimittäin ovat syöneet kaikki nauhat ja narunpätkät joita käytän ompeluksissani.

Näyttää kovasti siltä, että pinkki luikertelee huoneisiimme tänäkin keväänä. Olen sisustaja, jolla ei ole mielessään mitään viisivuotissuunnitelmaa taikka suunnitelmaa ylipäänsä. Nostelen tavaroita esille ja piiloon sen mukaan miltä milloinkin sattuu tuntumaan. Nyt tuntuu pinkiltä!
Pöydällä olevista kukkasista tulee hiuslenkkejä ja pinnejä.


 Oletteko muuten huomanneet miten hassulta tuntuu kirjoittaa tammikuu -10 ?
Tammikuu -09 tuntuu jotenkin paljon luontevammalta...

Taikka syntynyt -01
ja
syntynyt -10.



Syntynyt nolla yks... syntynyt kymmenen...
Ihan kuin lapsia olisi syntynyt kymmenen...
Tätä täytyykin miettiä!

No, jokatapauksessa ihanaa tammikuuta -10 jokaiselle teille :)

Viivu

4. tammikuuta 2010

Kukkii koko maa

Kevättä ilmassa!
Tai ainakin rinnassa...

Viime yönä nautiskelin pitkästä aikaa rauhallisesta kotielosta kääriytyen sohvan nurkkaan
elokuvan sekä virkkuukoukun kanssa.
Rakastan näitä yksinäisiä ja hiljaisia hetkiä muiden mentyä nukkumaan.
Tällä kertaa uppouduin Coco Chanelin kiehtovaan maailmaan ja
innostuin virkkaamaan kukkasia.


Varsin keskinkertainen elokuva, mutta uskomaton nainen ja uskomaton tarina!


Ihailen suunnattomasti Cocon uskoa itseensä ja omiin lahjoihinsa.
Järkähtämätöntä antautumista omalle intohimolle.


Uskomaton kasvutarina pienestä orpokodin kasvatista maailman johtavan muotitalon johtajaksi.




Muistetaan pitää kiinni unelmistamme naiset!
Kukapa sen koskaan tietää mitä meidänkin pienistä haaveistamme
joskus syntyy.
Seurataan vain sydäntämme ja etsitään se oma
intohimo!

:)Viivu