Tähän on tultu

Koska minä en löydä kotia, olen päättänyt, että koti saa löytää minut! Niinpä tein sen, mitä en koskaan uskonut tekeväni: laitoin ilmoituksen lehteen!

Kun muutimme, ehdotettiin meille kodin etsimistä lehti-ilmoituksella. Lähinnä nauroin ajatukselle. Ei kai nyt kukaan etsi kotiaan lehti-ilmoituksella! Kyllähän se niin menee, että asunnon välittäjät ilmoittavat ja minä sitten kyselen perään jos joku kohde kiinnostaa. Mutta Kainuussapa se ei mennytkään niin. Monta kertaa olen asunnonvälittäjien perään soitellut...TURHAAN! Niinpä päätin ottaa ohjat käsiini, ja laitoin rivi-ilmoituksen paikallislehteen. Onhan sitä lehdistä suurempiakin asioita etsitty...kuten nyt vaikka sitä elämänkumppania. (Omani tosin löysin jo alakoulussa, joten ei tarvinnut siinä turvautua näin äärimmäiseen keinoon.)

Huomenna se sitten tulee jakeluun ja minä varaudun istumalla kahvikuppi kourassa toinen käsi puhelimella. Pikkuisen pelottaa se, ettei ilmotukseni erotu viiden muun taloa samalla palstalla etsivän joukosta. Olisiko sittenkin pitänyt laittaa isompi? Värikuvan kanssa etusivulle? Mielenkiinnolla jään odottamaan saanko yhtään tarjousta. Jotenkin en jaksa uskoa, että kukaan meille sitä unelmataloa tarjoaisi, mutta saadaanpahan vähän säpinää tähän arkeen!

Kaikille Kajaanista kiinnostuneille (joita siis luultavasti on tosi paljon)

TÄSSÄ
(Itseasiassa kannattaa vilkaista vaikkei kiinnostaisikaan!)

Ihan oiva linkki tämän ihmeellisen kaupungin ja paikallislehtemme saloihin blogimuodossa.

Viikkoraportti

Totuuden hetki...

Painon pudotukseen liittyy tietysti aina se ihanakamala säännöllinen punnitus. 

Mulla se on vakiintunut maanantaiaamuun. Silloin aina ensimmäiseksi vaatteet nurkkaan ja vaa'alle!

Tässä kohtaa myös blogissani siis seuraa jatkossa se kohta:

julkinen häpeä :)

Mitään suuria miinusmerkkisiä ei ole odotettavissa, koska aion edelleen ottaa 

tän painonpudotuksen aika maltillisesti ja välillä jopa herkutellen.

Tämänpäivän lukeman voi jokainen käydä tarkistamassa tuolta sivupalkista.

Tittididiii!

Olen ihan tyytyväinen, nimittäin viime viikolla tuli kyllä herkuteltuakin oikein olan takaa!

Kiellettyjen aineiden listalta löytyy jos jonkinlaista!

Tässäpä viimeviikon saldo:

- *piip*suukko

- 3 runebergin torttua

-3 pullaa (apua! Enhän mä ikinä syö pullaa)

-sipsipussi

-mättämisreissu kiinalaisessa

Jos näillä eväillä tämä -400g vauhti jatkuu, niin tästä laihduttamisestahan vois alkaa pitämään :D

Taidan ottaa pullan ;)

(no en oikeesti!)

Vaihdan farkut verkkarihousuuuuun!

 

Edellinen kausi meni täysin ohi. 

Tämäkin kausi meinasi mennä, kunnes tänään, ihan sattumalta satuin vilkaisemaan Joensuun kuoron kuvia ja huomasin, että siellähän oli pitkä liuta vanahoja tuttuja! 

Ystäviä, työkavereita ja olenpa yhden kuorolaisen johtamassa kuorossa itse laulanutkin :)

Eihän siinä sitten auttanut muu kuin vaihtaa ne farkut verkkarihousuun ja linnoittautua sohvalle seuraamaan,

kuinka Karjalasta kajahtaa!

Vielä ei päästy kunnolla irrottelemaan, mutta oman suosikkini olen jo valinnut.

HYVÄ JOENSUUUUU!!!!

 

Kuuminta hottia

Meillä käydään vääntöä poikien kanssa lähes päivittäin siitä, mitä laitetaan aamulla päälle ja millä tavalla. Etenkin vanhin on aina ollut varsin tietoinen siitä miten haluaa pukeutua ja hiuksensa tuunata. Jo pienenä meillä "raitaraitapaidat" , joiksi esikoinen Marimekon tasaraita -paidat oli ristinyt, lensivät nurkkaan koska eivät käyneet nuoren herran vaatemakuun. 

Noh, sen jälkeen on sitten lippiksen lippaa välillä taivuteltu hurjalle kaarelle ja välillä sen on pitänyt sojottaa täysin suorana ja miten milloinkin...

Perjantaina pojat olivat taas lähdössä kaverin synttäreille, ja kaiken hässäkän keskellä molemmat ilmoittivat laittavansa jalkaan lökärit. Minä tietysti ojentamaan, että eihän nyt synttärijuhliin lähdetä lökäreissä, vaan farkut tai muut "siistit" housut on ehdottomasti laitettava! Vastaukseksi sain kummastuneen ilmeen ja vielä kummastuneemman kommentin, tiedättekö, "SILLÄ" äänellä:

"Siis luuletko sä äiti, että sä voit päättää mikä millonkin on muotia?"

Okei, joku viestissä ei ollu menny perille...
En nimittäin luullut...

Salaa naureskelen meidän tomerille miehenaluille ja olen ylpeä siitä, että pojat kuitenkin miettivät pukeutumista, vaikka sukupolvien välinen kuilu alkaakin jo näkyä :) Esimerkiksi tiesittekö, että nyt on kuuminta HOTTIA laittaa farkunlahkeet sukan sisään? Ainakin näillä leveyksillä ja 10-vuotiaiden keskuudessa :D

Järkyttävän näköstä!

Onneksi meillä on vielä yksi, jota äiti saa pukea!

 

Tänään löysin suloisen ponchon kirpparilta.

...ja kokeiltiin vähän "isojen tyttöjen juttuja"

pinniä ja nallekorua (H&M) 

 

Jänis

Viimepäivät on olleet melkoista huisketta, eikä oikeastaan ole ollut mitään kummempaa kirjoittamista joten olen sitten toteuttanut lukijoiden toiveita ja julkaissut muunmuassa nuo mittani :)

Toinen asia jota on toivottu, ovat jutut eläimistä. Tästä ei suinkaan tule eläintenhoitoblogia, mutta haluan esitellä teille vielä yhden perheenjäsenen, jota en ole tainnut vielä blogissa esitelläkkään. Joten pidemmittä puheitta:

Einari Keskipörhölä, ystävien kesken Eikku:

(Nimi on muuten poikien suusta, EI minun!)

 

-Käy porkkanoilla.

-Rakastaa porkkanoita.

-Tavaa porkkanoita.

-Haaveilee porkkanoista.

Sekä näkee unta porkkanoista.

Lisäksi se on taitava hävittämään tärkeää todistusaineistoa...

Loistokaveri, kertakaikkiaan!

Monessa blogissa on peräänkuulutettu suosikkiaiheiden perään, ja heitänpä minäkin kysymyksen ilmoille.

Mistä sinä haluaisit lukea postauksen?

Nyt mielikuvitus kehiin ja ideoita ilmoille, taikka alakaa tulemaan eukoista juttua! Hehe :D

Täällon hattu ihan tyhjä!

Vai oliko se takki?