8. toukokuuta 2010

Sata asiaa minusta

Blogeissa on viimeaikoina pyörinyt tällainen juttu, ja halusin ottaa tämän myös itselleni kahdesta syystä:
1) Haluan nähdä pystynkö ylipäätään keksimään sataa asiaa itsestäni
2) Jos keksin, haluan nähdä kuinka moni oikeasti jaksaa lukea 100 asiaa ihan tavallisesta perheenäidistä, jolla ei oikeastaan ole mitään mullistavaa kerrottavaa. (tässä vaiheessa suurin osa luultavasti jo klikkaa muualle...)

MINÄ

1. Olen 160 cm pitkä.
2. Koska olen mielestäni lyhyt, käytän mielelläni korkoja.
3. Koska olen enemmän mukavuudenhaluinen kuin lyhyt, olen viimeaikoina alkanut suosia myös      lättänäkenkiä.
4. Olin aina koulussa luokan pienin ja nuorin.
5. Olin koulussa hyvä ainoastaan musiikissa ja matematiikassa.
6. Ruotsissa olin surkea.
7. Sain sen kuitenkin kirjoitettua, ja minusta tuli ylioppilas :) .
8. Tapasin mieheni ensimmäisen kerran 6-vuotiaana.
9. Olen laulanut anoppini lapsikuorossa pahaa aavistamatta...
10. Menin naimisiin 18-vuotiaana. Huonomminkin olisi voinut käydä :)
11. Inhosin aina koululiikuntaa. (koska se oli pelkkää koripalloa...)
12. Inhoan pallopelejä.
13. Nautin enemmän yksin liikkumisesta.
14. Rakastan autolla ajamista.
15. Ajoin ajokortin vasta poikien synnyttyä.
16. vaikka isäni on autokoulun opettaja.
17. Helmikorvikset olivat nuorempana "tavaramerkkini".
18. Vanhenemisen kriisissä menin ottamaan itselleni napalävistyksen.
19. Tytön syntymän jälkeen otin sen pois.
20. En aio laittaa sitä enää uudestaan.
21. En ole koskaan lentänyt.
22. Enkä lennä. (mikäli se minusta riippuu)
23. Rakastan ihmisvilinää.
24. ...ja juhlia. (Sekä niiden järjestämistä)
25. Haaveilin aina nuorempana naivani muusikon.
26. Sainkin sitten kemistin :D
27. Olen aika sinisilmäinen ihmisten suhteen.
28. Kärsin siitä välillä.
29. olen syntynyt Helsingissä
30. ...ja asunut siellä lapsuuteni
31. Olen sosiaalinen
32. Tutustun ihmisiin helposti.
33. En osaa sanoa hyvästejä vaan jään kaipaamaan aina ja kaikkia.
34. Toimin spontaanisti, joskus liiankin.
35. Olen oikeasti enemmän blondi kuin brunette.

 Kuva on otettu äitienpäivänä 2008

36. Jos aurinko paistaa kesällä, olen aina pihalla.
37. Rusketun helposti.
38. Rakastan rannalla löhöilyä!!! ...ja ruskettumista. Usein menemmekin aurinkoon koko päiväksi eväskassin kanssa.
39. Pääsin lukion jälkeen kätilöopistoon, vaikka hain sinne vain huvikseni.
40. Olen ihan höperönä vastasyntyneisiin.
41. Voisin ottaa sijais-/adoptiolapsen.
42. Arvostan perinteitä ja tahdon jatkaa niitä.
43. Inhoan imuroimista.
44. 7 ensimmäisen avioliittovuoden aikana en koskaan imuroinut. Nykyisin sillointällöin.
45. Ilman antibiootteja olisin luultavasti kuollut jo lapsena keuhkokuumeeseen.
46. Olen sairaalakammoinen, mutta olen viimeaikoina saanut siedätyshoitoa.
47. Olen pitänyt elävää käärmettä kaulassa ja sylissä.
48. Minulla on pikkusisko joka on kohta yhtä vanhakuin minä.
49. Saan taitettua jalat niskan taakse.
50. Rakastan vaatteita
51. Mutta jumitun aina mustaan pooloon.
52. Olen vannoutunut farkkuihminen.
53. Puhun mielelläni... ja minun on vaikea istua hiljaa esim. luoennolla.
54. Sain kerran jälki-istuntoa kun heitin liikunnan opettajaa lumipallolla.
55. En silti tekisi pahaa kärpäsellekkään.
56. Olen ehdottomasti enemmän koira- kuin kissaihminen.
57. Lapsena haaveilin löytäväni metsästä koiranpennun ja kasvattavani sen.
58. Löysinkin sitten kissan.
59. Ruokin sitä metsään salaa ja se nukkui nukkeni vaunuissa.
60. Olin koulussa tosi ujo, enkä olisi koskaan uskonut, että pääsen siitä irti.
61. Vaikka viihdyn ihmismassassa, pidän myös yksinäisyydestä.
62. En osaa vain kuunnella tai katsella jotain, vaan minulla pitää olla samalla"oikeaa" tekemistä.
63. Niinpä esim. musiikkia kuunnellessa saatan tehdä Japanilaisia ritikoita.
64. Niihin jään koukkuun.
65. Niinkuin kaikkeen muuhunkin koukuttavaan.
66. Luin kirjan ääneen ystävälleni, joka ei muuten "saanut aikaiseksi lukea" (minusta oli NIIN sääli ettei joku lue...)

 äitienpäiväruusu 2010

67. Ihailen ihmisiä, jotka kulkevat omaa tietään.
68. Katselen ihaillen myös onnellisia vanhuksia, joista huokuu tyytyväisyys elettyyn elämään.
69. Olen toivoton romantikko.
70. En pidä ketsupista.
71. En voi vastustaa laulavia miehiä. (No okei...joitakin...)
72. Pidän, jos miehellä on korvissa korut.
73. Minua ärsyttää koulutuksen tai aseman liika korostaminen.
74. Itken aika harvoin.
75. Viimeksi itkin tiistaina kun ajoin kotipihaan.
76. Pidän projekteista.
77. Kuuntelen pääasiassa suomalaista musiikkia.
78. Musiikissa sanat ja tarina ovat tärkeimmät.
79. Olen kokeillut onneani hiirten kasvattajana. (Ne vaaleanpunaiset pienet pennut oli niin suloisia!!!!)
80. Ja dipannut akvaariokaloja kiehuvaan veteen kun pelkäsin, että ne kituvat viemäriverkostossa.
81. Kypsän kalan hajusta minulle tulee syyllinen olo. (Katso edellinen kohta...)
82. Muuten pidän kalaruuasta.
83. Ylipäänsä pidän ruuasta enemmän kuin herkuista.
84. Kolme vuotta sitten olin varma, etten koskaan voi luovuttaa verta alhaisen painoni vuoksi.
85. Nyt voisin luovuttaa sitä 10 kiloa.
86. Olen kuulemma huumorintajuinen, joskus jopa hauska.
87. Minulla on päässä laikku, josta kasvaa afrotukkaa.
88. Nyt ois siistiä kertoa, että mullon juuret afrikassa, muttei taida olla.
89. Mulla on lehmänhermot kaikkialla muualla kuin kotona.
90. Minut on aika vaikea saada suuttumaan.
91. Mielestäni teot kertovat oikeasti enemmän kuin tuhat sanaa.
92. Haluaisin joskus omistaa ihan oman putiikin.
93.Auton pitää olla ehdottomasti musta.
94. Ja iso
95. En osaa hoitaa kukkia. Kaikki kuolee käsiin.
96. Haluaisin oppia valokuvaamaan.
97. Olen kuulema ainoa äiti, joka pelaa pleikkaa (tiedän että teitä on muitakin...onko?)
98. Kuuntelen sillointällöin kesäiltaisin auringonlaskussa Olavi Virtaa ja tunnelmoin.
99. Mulla on älyttömän ärsyttävän hankalat viisaudenhampaat!
100. Olen ihan suunnattoman onnellinen, että saan olla äiti!


Näiden pienten asioiden ääreltä toivottelen ihan jokaiselle aurinkoista äitienpäivää!!!


ps. Ihana arvonta muuten TÄÄLLÄ

7. toukokuuta 2010

Kuulumiset pikapikaa

Nyt ei kyllä taas ole edes mitään asiaa, mutta täytyi tulla jokunen positiivinenkin sana sanomaan tästä terveydenhuoltojärjestelmästä, ettei vallan vain synkkiin asioihin keskitytä. Ihmiselle kun on ominaista avata suunsa silloin jos homma ei toimi, kun taas sitten kun olisi aihetta kiitokseen, se niin helposti jää sanomatta.

Aamulla menimme sisään lasten osastolle, poika kävi leikkurissa (...ja lauleskeli mennessään "Jos metsään haluat mennä nyt"... esilääkitys taisi olla kohdillaan...) ja nyt ollaan jo kotona nuolemassa haavoja. Kaikki sujui ihan ylihyvin. Hoitajat olivat ihania ja kirurgi osasi hommansa. KIITOS!!!

Siinä sivussa kirurgi meinasi vielä myydä meille talonsakin :) Se olisi jo ollut täyttä palvelua se!


Leikkauksen aikana kipaisin kotiin kahville (asutaanhan me sairaalaa vastapäätä) ja minua odotti tällainen ihana rommileivos. Kyllä ne miehet joskus osaa yllättää! Eikä ollut edes oma lehmä ojassa, koska miehenpuolisko on paastonnut kohta jo viikonpäivät (yksi niistä asioista, joita en vaan voi ymmärtää...). Oli muuten aika tujua tavaraa!

Kotona sitten odotti vielä tämmönen ihana. KIITOS siitäkin!!!
olen aina niin yllättynyt ja ilonen kun joku minua tällasella muistaa!


Haluan ojentaa tämän valonpilkahduksen ihan kokaiselle lukijalle!

Nyt sitten vain potilasta hoitamaan ja miettimään mitähän hyvää sitä tarjoaisi äitienpäivänä...

Ensimmäistä kertaa asutaan niin lähellä äitiä ja isää,
että saatiin kutsua ne äitienpäivälounaalle meille.
Kivaa!


5. toukokuuta 2010

Voihan makkara!

Ihan ekaksi tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja kiitos uskollisille kommentoijille <3 Te kyllä piristätte päivää aina juuri silloin kun olen sen tarpeessa.
Ei tartte yksikseen täällä "höpistä".

Niinkuin te vanhat jo tiedätte, yritän karistella viimeisestä lapsesta siunaantuneita kiloja ennen kesää.  Tuloksiakin tulee välillä, ja niinpä hurjasti (= kilo-kaks) keventyneenä suorastaan leijailin vaatekauppaan ostamaan "jotain kivaa" kevätkaduille. Leijailu loppui kuitenkin lyhyeen kun sain itseni vaatekasan kanssa sovituskoppiin ja vedin päälleni uusinta uutta ja kuuminta hottia olevat leggarit ja söpön paidan. Haluatteko kuulla ensin plussat vai miinukset? Okei, positiivisuus kunniaan, joten:

+  
Vaatekoko oli selvästi pienentynyt ainakin housujen osalta.

-  
Näytin makkaralta.

(Harmi kun tuota punaista palkkia ei saa vilkkumaan...)

Tiedättekö sellaiselta joka on tungettu valmistusvaiheessa liian pieneen kuoreen, ja jos se laitettaisiin lämpimälle levylle tai nuotioon, se sanoisi  
POKS!

Voi sitä masennuksen määrää!!!
 


Mukaan lähtivät kuitenkin puolentunnin ähellyksen ja sulloutumisen jälkeen vaaleat farkut ja kevään kevyt paituli. Nielen pettymykseni ja lähden kohti seuraavaa kahta kiloa... 
Olo oli vain jo niin paljon kevyempi kuin peilikuva.
Tiedättekö tunteen?

Sen vuoksi ei todellakaan edelleenkään mitään päivän asua, vaan uudet rytkyt vain näin rennosti penkille heitettynä. 
Ai niin, molemmat muuten Kappahl:ista.

4. toukokuuta 2010

Pientä puuhastelua

Pitkästä aikaa ihan vaan tällainen tavallinen kotipäivä Vean kanssa. Järjesteltiin vähän papereita joita tulee sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä ja kuunneltiin Jenni Vartiaisen uutta levyä Seili (Ihan ok...) Kuittia, laskua, lippua, lappusta... Nyt pitäisi olla suurin osa tallessa ja järjestyksessä.


Meillä on pari tällaista Risto-Matti Ratian suunnittelemaa Saaristo arkkua, joissa säilytetään kesä/talvivaatteita aina tarpeen ja vuodenajan mukaan. Koska perheessämme asustaa nyt taapero kokeilin nostaa ne päällekkäin. 



Nyt kirstujen päällä voi taas vaikka säilyttää jotain :) Näitähän on käsittääkseni olemassa sellaisia sivusta aukeaviakin, jotka nimenomaan on tarkoitettu pinottavaksi. 



Nyt nää lähtis päiväunille, kun kerrankin äidilläkin on siihen mahdollisuus!

Palataan!


3. toukokuuta 2010

Näin se homma hoidetaan

Heippa taas kaikille tasapuolisesti! Täällä on ollu  vaihteeksi "jännitystä ilmassa", meidän sairaalaseikkailu sai tänään nimittäin uusia jännittäviä käänteitä. Aikasemmin kertoilin Vean tippareissusta ja tällä kertaa vapunpäivän iltana vanhin poika yhtäkkiä olikin päivystysreissun tarpeessa. (Tarkemmin en vaivaa ala erittelemään yksityisyyden suojaamiseksi, mutta sen verran kerron, että asia oli kiusallinen, päivystysluontoista apua ja kohtuullisen pikaista leikkaushoitoa vaativa.) 

Eipä siinä auttanut kuin vappuiltana kipaista Joensuussa päivystykseen, josta meidät passitettiin pikimmiten takaisin omalle paikkakunnalle leikkaushoitoa saamaan. (Tämä oli vielä ihan ymmärrettävää) .Onneksi vappu oli juhlittu ja me oltiin muutenkin jo palailemassa, eli reissu ei lyhentynyt kuin muutamalla hassulla tunnilla eikä sairastelu sotkenut vappusuunnitelmia. Sitäpaitsi lapsen hyvinvointi tietysti ennen kaikkea!

Kajaanissa ajeltiin suoraan päivystykseen, jossa ystävällinen lääkäri tutki tilanteen, totesi, että huomiseen voidaan odottaa, ja antoi meille lähetteen aamuksi kirurgian polille. Muistutti vielä syömättömyydestä ja juomattomuudesta, että voidaan sitten aamulla nukuttaa ja leikata. Koko yö tietysti jännitettiin, mahat kuravellillä  koska edessä oli pojan ensimmäinen nukutus ja leikkaus. Mutta kuinkas sitten kävikään...

Aamulla seisoimme kirurgian polilla lähinnä tyhmän näköisinä kun hoitajat pyörittelivät päätään: 

"Menkää päivystykseen"
"Ei me tänne voida ottaa"
"Nämä pitää kuule kyllä tulla päivystyksen kautta tämmöset..."
"Ei meillä kuulkaa täällä ole koko polilla muita kuin verisuonilääkäri, ei se kyllä osaa tämmösiä leikata..."

Viimeinen oli paras!!! Oikeasti melkein nauratti... En tiennyt miten päin selittäisin, että meidät nimenomaan kahden päivystysjonotusreissun jälkeen oli määrätty kirurgian polille!!!

Siispä kolmatta kertaa päivystykseen mars! Jonottamaan :) Hieman tilanne söi naista, mutta sain (uskokaa tai älkää) jotenkin kummasti voimia kun mietin, että tätä te ette kyllä uskoisi :) Olin tietysti vähän harmissani, etteivät ne meitä polille ottaneet, mutta toisaalta minulle iski paniikinomainen tarve varmistua siitä, että varmasti löydetään sellainen kirurgi, joka oikeasti osaa leikata... Ja vieläpä lapsia. (Viimeksi kun tuntui, ettei Veaa hoitanut lääkäri ollut koskaan lasta nähytkään.)

Loppu hyvin, kaikki hyvin (toistaiseksi)! Kirurgi löytyi, mukava sellainen! Hän lupasi leikkausajan lähipäiville. Siihen saakka koitetaan pärjätä ja syödään särkylääkettä ja antibiootteja. Koska koko päivä oltiin oltu syömättä käytiin vielä sairaalareissun jälkeen vähän shoppaamassa ja vetäistiin mahat täyteen pizzaa. Kaikenkaikkiaan onnistunut äiti-poika-päivä loppujen lopuksi. 


Nostin muuten tämän kohta jo "vanhan" kevätkukkasen tuollaisen korkean pylvään päähän. 
Ihan kuin olisi taas saanut uusia kukkia :)

Mukavaa maanantai-iltaa!!!