Voi pojat!

Sisustaminen, ja ylpäätään jonkinlaisen järjestyksen ylläpito kahden kouluikäisen pojan ja yhden vuosikkaan tihulaisen kanssa on välillä aika haastavaa. Viime viikolla saitte ihastella meidän suloista munakoria, jonka uskaltauduin keittiöön laittamaan. Tänä aamuna kun heräsin, munakori näytti tältä:

Syyllistä etsitään vielä. 

Kuulustelut aloitetaan iltapäivällä.

Onneksi tekoväline oli unohtunut rikospaikalle.

Mukavaa maanantaita!

Jäätelöt piiloon

Muuton myötä meille avautuu uusi vaihe elämässä kun voidaan taas alkaa syömään jäätelöä! Itseasiassa en edes syö jäätelöä, mutta olishan se noin niinku periaatteessa hienoa, jos vois syödä sillon kun haluaisi. Yli vuosi on pärjätty muutenkin ilman pakastinta, ja olen aikalailla innoissani, jos nyt taas sellaisen ylellisyyden kotiini saisin. Tässä asunnossa meillä ei näet ole ollut jääkaapissa edes pakastelokeroa, joten kaikki ruoka on kannettu kaupasta tuoreena suoraan pannulle. Välillä olisin kaivannut ranskiksia tai jotain muuta helppoa pakasteallasruokaa kokkausta helpottamaan ja yksipuolistamaan. Niin...ja tietysti sitä jäätelöä, edes kerran vuodessa.

Ihastellen olen katsellut Smeg jääkaappeja joistain blogeista ja haaveillut itsekkin sellaisesta. Vahinko vain, että jääkaappi tuppaa olemaan lähes jokaisessa asunnossa. Uudessa keittiössä ei sensijaan  ole valmiina pakastinta. Vain iso korkea jääkaappi, joka sinänsä on aivan loistava kapistus. Smegin jääkaappia ei siis tarvita, harmi! Keittiön nurkassa olisi kuitenkin täydellinen Smegin mentävä paikka, joten olenkin pohdiskellut, olisiko mitään mieltä ostaa nurkkaan toinen jääkaappi pakastelokerolla. Arkkupakastinta en nimittäin sisälle halua (sen paikka tulee ulkovarastoon).

Ajatus kahdesta jääkaapista on tuntunut hieman liioitellulta, joten riemuni oli aikamoinen kun tajusin, että näitä saa myös kokonaan pakastimena! Värivalikoima vain on vähän kehnompi. Jos saisin vapaasti valita, ottaisin luultavasti tuon vaaleansinisen, mutta pakastimissa värivaihtoehdot ovat kerma, musta, punainen ja oranssi.

Näistä taitaisin kallistua tuon kerman puolelle ihan vain käyttöikää ajatellen. Aika mageita värejä kaikki!

Nyt pitäs alkaa vaan säästämään. Turkasen kalliita mokomat!

(Eikä pakastin ole suinkaan ainoa asia jonka olen yhtäkkiä keksinyt tarvitsevani...)

Ihanaa alkuviikkoa teille, ja käykääs ARPOMASSA ;)

Muuttomusaa

Muuttohommia voi puuhastella vaikkapa eilisten Euroviisujen voittajan Lenan tahdissa. Tykkäsin kovasti ja paljon!!!

Luojan kiitos me säästettiin laatikot!

Nyt se on sitten alkanut, pakkaus. Jokapaikka on sikinsokin ja hyrskynmyrskyn, mutta tiedättekö, ei haittaa yhtään! Silmissä siintää vapautus, ja ilomielin katselen näitä pahvilaatikoita pari viikkoa. Kieltämättä mieleen on tulvahtanut myös kiitosmieli siitä, että puolet tavaroista on tosiaan edelleenkin siellä Sotkamossa väliaikaisvarastossa valmiiksi pakattuna. Puolet vähemmän pakkaamista siis! 

Odotan niin että saadaan nuo Vean rattaatkin pois eteisestä kuleksimasta! Uudessa kodissa on nimittäin juuri sopivasti lämmin ulkovarasto sisäänkäynnin portin pielessä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Kaikkea muutakin tekisi jo mieli kertoa, mutta pidän teidät jännityksessä vielä jonkin aikaa.

 

Tämä talvi on ollu niin rankka ja elämän ennalta suunnittelemattomuuteen kouliva, että pieni pelko tahtoo välillä hiipiä persuksiin, entäs jos tämäkin menee vielä pieleen... Yritän olla ajattelematta asiaa ja luottaa, että ihan loppuun asti asiat nyt vihdoin järjestyvät. Suurin mörkö on kuntokartoitus, jota odotan kauhulla. Talo on kuitenkin tosi vanha, ja tähän tarinaanhan sopisi kuin pisteeksi i :n päälle, että talosta löytyisi hometta tai jotain vastaavaa...

Apua! Milloin minä menetin positiivisen uskon elämään ja asioiden järjestymiseen!

Koittakaa kestää näitä muuttojuttuja nyt hetken aikaa...

Energiaa ei nimittäin nyt riitä ihan hirveästi muun ympäristön kartoittamiseen.

Piristätte minua hirmuisesti ja annatte voimaa kun käytte täällä moikkaamassa <3

"Kahvitauolla" nytkin tulin kurkkaamaan...

Ps. Vea on muuten paljon innokkaampi (=innokkain) pakkaamaan kuin viime vuonna tähän aikaan.

Veikkaan, että purkaminen sujuu vielä sukkelampaan...

Valkoisessa tilassa

Voihan Olavia kun oli pieni ja sievä! Vähintäänkin yhtä ihana kuin kuvittelin...siihen saakka kunnes alkoi hyppiä kuin sähköjänis. Keikka ei ihan vastannut kuvaani herkästä runopojasta, vaan Olavi livenä ja vauhdissa muistutti enemmänkin Durasel -pupua ja herätti minussa lähinnä hilpeyttä ja äidillisiä tunteita. Tästä lähtien aionkin katsella Olavini You tubesta ja nauttia herkästä tunnelmasta.

Lähes jokaisella Joensuun reissulla on pakko päästä käymään Taitokorttelissa. Ihana vanhaan puutalomiljööseen rakennettu kortteli on luotu yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa. Kortteli on täynnä pieniä putiikkeja, joissa myydään pääosin paikallista käsityötä, ja päärakennuksen sydän on tunnelmallinen Kauppaneuvoksen kahvila.

Korttelin sisäpihalta, vanhan tiilirakennuksen yläkerrasta löytyy myös Valkoinen tila ja Sarustiikka, johon lupasin viedä teidät kurkistamaan. 

Kaksi sisustuksesta ja kaikesta vanhasta kauniisa hullaantunutta naista ovat lyöneet hynttyynsä yhteen,ja molempien yritykset sijaitsevat samassa tilassa  suloisessa sekamelskassa toistensa seassa.

Jo liiketila itsessään on kaunis elämys vanhoine pintoineen ja eteisen kynttilöissä asiakkaita 

tervehtii aina elävä tuli.

Arvatkaa vaan löytyykö joka kerta jotain kivaa kotiinviemisiksi...?

 Liikettä pitävät pystyssä ihanaiset naiset Sari ja Hanna.

 Hanna työn touhussa :)

Käykäähän kertomassa Viivulta terveisiä jos siellä päin kesälomareissuillanne liikutte ;)