Nyt se on sitten alkanut, pakkaus. Jokapaikka on sikinsokin ja hyrskynmyrskyn, mutta tiedättekö, ei haittaa yhtään! Silmissä siintää vapautus, ja ilomielin katselen näitä pahvilaatikoita pari viikkoa. Kieltämättä mieleen on tulvahtanut myös kiitosmieli siitä, että puolet tavaroista on tosiaan edelleenkin siellä Sotkamossa väliaikaisvarastossa valmiiksi pakattuna. Puolet vähemmän pakkaamista siis!
Odotan niin että saadaan nuo Vean rattaatkin pois eteisestä kuleksimasta! Uudessa kodissa on nimittäin juuri sopivasti lämmin ulkovarasto sisäänkäynnin portin pielessä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Kaikkea muutakin tekisi jo mieli kertoa, mutta pidän teidät jännityksessä vielä jonkin aikaa.
Tämä talvi on ollu niin rankka ja elämän ennalta suunnittelemattomuuteen kouliva, että pieni pelko tahtoo välillä hiipiä persuksiin, entäs jos tämäkin menee vielä pieleen... Yritän olla ajattelematta asiaa ja luottaa, että ihan loppuun asti asiat nyt vihdoin järjestyvät. Suurin mörkö on kuntokartoitus, jota odotan kauhulla. Talo on kuitenkin tosi vanha, ja tähän tarinaanhan sopisi kuin pisteeksi i :n päälle, että talosta löytyisi hometta tai jotain vastaavaa...
Apua! Milloin minä menetin positiivisen uskon elämään ja asioiden järjestymiseen!
Koittakaa kestää näitä muuttojuttuja nyt hetken aikaa...
Energiaa ei nimittäin nyt riitä ihan hirveästi muun ympäristön kartoittamiseen.
Piristätte minua hirmuisesti ja annatte voimaa kun käytte täällä moikkaamassa <3
"Kahvitauolla" nytkin tulin kurkkaamaan...
Ps. Vea on muuten paljon innokkaampi (=innokkain) pakkaamaan kuin viime vuonna tähän aikaan.
Veikkaan, että purkaminen sujuu vielä sukkelampaan...