Arvonta ja eka reissu K-Rautaan suoritettu

Ukkosen melskatessa kaupunkimme yllä pääsin ekaa kertaa remppapäätöksen jälkeen käväisemään pikareissun K-Raudassa. Ylhäisessä yksinäisyydessä (lue: ei kiljuvia lapsia roikkumassa lahkeessa eikä miestä hoputtamassa) suorastaan hukuttauduin tapettikirjojen maailmaan. Hiplasin ja kokeilin ihan innoissani. Mielestäni on tärkeää ottaa uuteen seinään myös ihan sormituntumaa...

Kaupassa olisi vielähtänyt monta tuntia, mutta ne ketaleet laittoivat sen seiskalta kiinni. Täytyy mennä joku päivä uudestaan, ja luulenpa, että muu karavaani on otettava sille reissulle mukaan ja alkaa jo miestä pikkuhiljaa valmistelemaan ihan huippu ihaniin löytöihin, joiden toivon saavan lämpimän vastaanoton. Tarjoushyllystä mukaan tarttui jo viisi rullaa ihan superhalpaa vaaleansinistä tapettia, josta ei vielä ole aavistustakaan mihin se tulee, mutta 3,99 hintaan sitä ei vain voinut jättää ostamatta. Paketoidaan (tai siis tapetoidaan...) siihen vaikka sitten ens joulun joululahjat, jos ei muuta käyttöä keksitä...

Itseasiassa tämä kelpaa (ja riittää) ainakin pienen vessan seinän yläosaan. Alaosa tais olla laatoitettu...? Vai oliko se puuta? Noh, se selviää! Vessan lattia on NIIN ihana, että se ei kaipaa mitään kilpailevaa seinille :)

Ja sitten ne lottonumerot... Kirjoitin kuin kirjoitinkin teidät kaikki käsin paperille, ja kyllä teitä sitten olikin! Aivan ihania kommentteja olitte myös jättäneet, ja niitä olen ihan liikuttuneena täällä tavannut. Kiitos ihan kaikille osallistuneille!!!

Täällä kertaa arvonta suoritettiin Marimekon pussukasta.

Onnettarena toimivat pojat vuorotellen.

(Mulla muuten on tota samaista kangasta myös käsilaukku, koska toi koira on ihan täsmälleen meidän Aura)

Onni suosi tällä kertaa teitä

Ja

Laittakaas yhteystietoja sähköpostiin niin postipoika pääsee hommiin.

Pikku kuulumisia

Nyt tulee päivitettyä ihan hirveää tahtia, mutta kun tätä pikkuasiaa tupsahtelee sieltä ja täältä enkä malta olla kertomatta... koittakaa kestää tai vaihtakaa kanavaa jos ette jaksa...Toivottavasti jaksatte :) Arvonta on päättynyt, mutten kertakaikkiaan ole vielä ehtinyt arpomaan.  Maltattehan odottaa huomiseen? Haluaisin nimittäin tehdä sen perinteisesti nimilapun nostamalla. Niin se on aina jännempää. Koska osallistujia oli huikeat 162, ei arvonta tapahdu ihan käden käänteessä. Mutta maltti on valttia, eikös, ja hyvää kannattaa odottaa (kylläpä nyt kuulostan pätevältä kun on asunto ostettu ja sitärataa...)

Päivä on mennyt vauhdikkaasti. Käytiin aamusta Vean kanssa pari tuntia puistossa, pakattiin pari laatikkoa, kääveltiin kauppaan ostamaan leivontaan tarvikkeita, leivottiin ja käväsinpä vielä pienen pikakierroksen postissa ja kirpparilla. Eikä ollut ollenkaan turha reissu! Postiin oli nimittäin tullut paketti Kattojenyli -blogista, jonka blogiarvonnan voitin (tai taisin tulla toiseksi, sain siis "lohdutuspalkinnon") Ja vai että lohdutuspalkinto sanon minä! Ihan mielettömän ihanan palkinnon sain!!!

Kuvasin paketin saunajakkaran päällä, joka tarttui mukaan kirppikseltä. Uudessa kodissa se saa maalia pintaansa ja pääsee saunakamariin lisäistuimeksi lapsille.

Paketin sisältä löytyi kaunis kori, joka oli täynnä pitsiä, nauhaa, lankarullia ja tarroja. IHANA!!!

Kiitos ihan hirmuisesti! Kaikki nauhat ja tarrat tulevat varmasti käyttöön!

Tietysti keksin myös leipoa juuri silloin, kun kaikki leivontavälineet oli jo pakattu, ja muistin sen tavoilleni uskollisena vasta kun munat oli rikottu ja uuni kuumana. Niinpä vain sitten muuttolaatikoita purkamaan... Isoimmasta laatikosta siirtelin tavarat toiseen laatikkoon ja sieltähän se monitoimikone lopulta löytyi , pohjalta, niinkuin muistelinkin.Illalla meillä siis herkutellaan prinsessaleivoksilla ihan vain siitäilosta, että äipän paino on nyt alimmillaan Vean syntymän jälkeen! (No pari sataa grammaa, mutta anyway...)

Ohjeen nappasin uusimmasta Pirkka-lehdestä.

Eikös se tule joka talouteen, niin en nyt ala ohjetta kopioimaan.

Makeaa loppuiltaa!!!

En saa

Tiedättekö sen tunteen, kun lapsi vaan kiljuu, kiljuu ja kiljuu, ja tuntuu, että pää hajoaa? Meille on pari päivää sitten muuttanut neiti "kukaan ei tee mitään jos minä en lupaa". Neidin pilli on viritetty sille taajuudelle, että se raastaa paitsi korvia, myös hermoja. 

Minä

• en saa nukkua
• en saa pissiä
• en saa istua
• en saa kävellä
• en saa soittaa, enkä vastata puhelimeen.
• En osaa keksiä edes hauskoja juttuja,
• enkä tehdä syötäväksi kelpaavaa ruokaa.

Mikä kurja äiti minä olenkaan, ja kuka lurjus vei meidän vauvan!

Vielä ehtii

 Piti julkasta tämä postaus vasta huomenna, mutta iski hirviä tarve vielä muistuttaa teitä arvonnasta johon on aikaa osallistua huomiseen asti. Kipin kapin linkistä "klik", vielä ehtii mukaan!

Sain eilen tänään Sannamarialta tällaisen söpösen ja naisellisen tunnustuksen. 

KIITOS!

Pari muutakin tunnustusta olen saanut viimeaikoina, mutta minä tohelo ja torvelo en ole muistanut niistä mitään mainita! Ei sillä, että tunnustuksia keräisin, mutta olisihan tuo ollut kohtelias tapa ihan julkisesti kiittää... Kyllä tällainen nimittäin aina lämmittää mieltä :) Kiitos nyt tässä sitten kaikille teille ihanoille, jotka olette minua tunnustuksilla muistaneet!

Itse haluan luovutaa tämän ihanalle ystävälleni Iralle, johon muuten tutustuin tämän blogin kautta.  Tulit jotenkin mieleen noista huulipunista sun muista... Jospa saisit tästä lisäpotkua oman blogisi Ira*s päivittämiseen (vink vink...) ;D

Sannamaria oli napannut itselleen myös hauskan haasteen, johon tietenkin tartuin. välittömästi. Haaste tuntui  haasteelliselta tässä puolityhjässä, täsysin mullin mallin olevassa kämpässä, mutta yllättäen niitä yksityiskohtia sitten kuitenkin vielä löytyi. Teemaksi otin saman kuin Sannamaria. Kauniita tahi ei, mutta vaaleanpunaisia ja vihreitä kuvia kuitenkin!

16 minuuttia 
12 kuvaa
tavaroita ei saa siirtää, ei asetella
kuvia ei saa cropata, ei käsitellä  
ainoastaan pienentää kuvat nettiin siirtoa varten

Yllättävän paljon sitä väriä löytyi vaikka tuntuu, että kaikki on jo laatikossa...

Muuttoflunssa ja yksi tapa käyttää ikkunoita

No nyt se sitten iski... jo perinteeksi muodostunut muuttoflunssa. Vuosi sitten kun muutimme Joensuusta tähän, olin itse lähes 39 asteen kuumeessa ja jouduin välillä hakemaan päivystyksestä keuhkoputkia avaavaa suihketta, että ylipäätään sain hengitettyä. Myöhemmin olin ihan varma, että olin sairastanut tietämättäni  syksyllä mainetta ja palstatilaa niittäneen sikataudin, vaikka hyvin todennäköistä on, että omani oli vain pienen pieni porsas.

Tällä kertaa tilanne ei ole ihan niin huono, mutta olisin kyllä voinut jättää tämänkin vähän väliin. Päivät pakataan, ja yöt valvotaan, koska kurkku ei vain halua nukkua. Ei myöskään viereisessä pinnasängyssä... Koti on sen näköinen, ettei täällä juurikaan viitsi kameran kanssa heilua, joten laitetaas tälle päivälle toinen ihana idea ystäväni kodista, josta kuppikruunun jo aikaisemmin esittelin.

Olohuonetta nimittäin koristaa ihana pieni vanhasta ikkunasta tehty sohvapöytä.

Jalat pöytään on napattu vanhasta pöydästä ja maalattu valkoisiksi.

Ja uskokaa tai älkää, tässäkin perheessä asustaa kolme poikaa, joista yksi sopivasti pöydän korkuinen ;)

Tuosta Topeliuksen Maamme kirjasta olen muuten haaveillut lukioajoista lähtien, mutta sopivaa ei vain ole vielä kävellyt vastaan. Niinpä tyydyn ihastelemaan sitä aina ystäväni luona.

Tässä taas yksi esimerkki siitä, mitä kaikkea me tytöt saadaan aikaan kun lasten kanssa kotiäiteinä pyöritään. Ystäväni sanoin: "Ei tätä neljän seinän sisällä pyörimistä muuten jaksaisikaan."

Luovaa, uusien ideoiden ja kokeilujen viikkoa ihan jokaiselle!!!

...me keskitytään lepäilyyn...

Ai niin, ja vielä hetki aikaa osallistua arvontaan viereisestä linkistä!