26. kesäkuuta 2010

Ruusun aika

Juhannus on ihan ehdottomasti ruusujen aikaa. Kaunis, valkoinen juhannusruusu ruusuista ihanin! Pihaltamme ei vielä löydy ainoaakaan, joten ruusut hankittiin tänä vuonna ruukkuihin ja maljakoihin pihaa koristamaan. Ensi kesäksi olisi kiva saada se ihan oikeakin.


Sauna kesäisessä illassa on sitä parasta mitä Suomi voi tarjota.
Siellä nautittiin juhannustunnelmasta Olavi Virran
(oikeesti, ihan loistavaa "mökkimusaa" nimenomaan juhannuksena ja kerran vuodessa)
sävelin ruusuissa kylpien.


Veteen annosteltiin kauhallinen kylpykristalleja hyvää tuoksua levittämään.


Oikea prinsessa ruususten kylpy!


Unohdetaan puheet keskikesän juhlasta ja jatketaan kesästä nauttimista. 
Uskokaa tai älkää, tästä se vasta alkaa!


23. kesäkuuta 2010

Pikaiset kuulumiset

Edellisessä postauksessa näkyi lähinnä olohuoneen lattiaa, ja ajattelin laittaa kuvan myös olkkarin yleisilmeestä tällä hetkellä. Huom, TÄLLÄ hetkellä. Tavarat on vain kannettu sisään ja seinätkin on vielä ihan tyhjillään. Turhaan en viitsi alkaa "sisustamaan" ennen remppaa, joten nyt vaan mennään näillä. Itseasiassa nautin aikalailla tästä vaaleudesta ja tilan tunnusta.


Sohva on ainainen murheenkryyni... Meillä kun vanhemman koiran lempiharrastuksiin on pennusta asti kuulunut sohvarunkojen etsiminen verhoilun alta. Kolme sohvaa se ehti tuhota, kunnes sitten myönnyin rautaiseen. Meillä siis vain haaveillaan pehmoisesta, valkoisesta laiskanlinnasta *huokaus*.

Tänään on nautittu kesäsäästä ja rusketettu perinteisesti toinen puoli.  Maattiin molemmat naiset ketarat levällään etupihalla, kun portista asteli sisään suloinen vanha herra ponnari päässä ja läppäri kainalossa. Siinä sitten vastailin tunnin verran EU-aiheisiin kysymyksiin (joista en ymmärtänyt puoliakaan) .  Onneksi huomennakin paistaa aurinko, niin saadaan rusketusrajat toisellekin olkapäälle. 

Joka välissä on tietysti naisten kesken kahviteltu ja syöty kaikenlaista hyvää...


Illan kruunasi hemmotteluhetki pihasaunassa, ah! 
Juhannustaikojakin jo suunniteltiin... Ajateltiin aloittaa näillä...


Ihan uusi tuttavuus ainakin mulle. Tuossa taemmassa purkissa kasvojenpuhdistusaine, joka purkista tullessaan on jauhetta, mutta muuttuu iholla melko pian saippuamaiseksi. Ihanan oloista! Ensimmäistä kertaa testasin, mutta ensivaikutelma oli lupaava. Onko teistä kellään kokemusta?




22. kesäkuuta 2010

Uusi lemmikki

Kiitos kaikille teille ihanoille vielä onnitteluista! Aika onnellinen olen ollutkin ja kesäkin tuntuu nyt ihan erilaiselta kun tietää, että syksyllä on edessä taas jotain uutta ja haastavaa. Kertoilen sitten syksyllä lisää koulutuksesta ja vinkkejä jakelen tietysti! Jotkut sitä jo toivoivatkin.

Nyt sensijaan  nautitaan kesästä ja keskitytään lomailuun. Lomaillessa onkin hyvää aikaa rapsutella irti vanhoja tapetteja. Aloittelin tänään Veetin huoneesta. Turkasen hidasta hommaa! (Poista-tapetti-hetkessä -vinkkejä otetaan vastaan!) Varsinkin kun toisella puolen seinää yrittää prinsessa kaikin tavoin taistella unta vastaan, ja on yhtäkkiä muuttunut sellaiseksi hernepepuksi, ettei pientäkään rapinaa saisi lähteä varsinkaan seinistä.

Mattojen kanssa olen myös tuskaillut. Mikään ei tunnu oikein hyvältä. Räsymatoista tykkäisin, mutta koirien kanssa ne ovat kertakaikkisen mahdottomat! kokoajan rullalla, rytyssä ja epämääräisissä kasoissa pitkin nurkkia. Niinpä otin riskin, ja päätin kokeilla jotain ihan muuta... Tällaisesta olen jo jonkin aikaa haaveillut, ja jotenkin hankinta sopi tämän miesten lapinreissun kohdalle kuin nenä päähän. 


Meillä on aina ollut paljon eläimiä, ja niitä on yhdistänyt yksi yhteinen piirre: ne kaikki on hankittu silloin, kun minä olen ollut yksin kotona. Mulle varmaan iskee joku hellyydenkaipuu, ja sitten tarttuu mukaan pupua ja hamsteria... Tällä kertaa päätin säästää miehen pahemmalta päänsäryltä ja otin tällaisen, hieman heikommassa hapessa olevan... 


Miestä piti tietysti säikäyttää, ja kerran se jo ehti lyödä luurin korvaan ennen kun tajusi mistä on kysymys. Uusia lemmikkejä kun meille ei enää ole lupa hankkia, ainakaan minun toimesta ja hyvä niin!


Talja on kyllä ihanan pehmoinen köllötellä.

Juhannusta odotellessa...



21. kesäkuuta 2010

Elämänmuutos

Arvatkaas mitä! Minä aloitan elokussa opinnot, taas vaihteeksi!!! Viime viikolla kävin haastattelussa ja tänään koulun seinälle oli ilmestynyt lista hyväksytyistä hakijoista. Lähden opiskelemaan Tilasisustajaksi!!! Ihan huippua! Olen ihan täpinöissäni... Voisko sen alottaa jo vaikka heti, juukosta!?! Vea saa jatkossa siis matkata aamuisin turvaistuimessaan hoitoon, jota pitääkin heti alkaa järjestelemään...


Aamulla sain myös tiedon, että viimeinenkin tehtäväni Itä-Suomen Yliopistoon on nyt sitten hyväksytty, joten tässä tulivat nyt valmistuminen ja alan vaihto vähän niinkuin samalle päivälle :D 

Eikä kahta iloista asiaa ilman kolmatta: Serkkuni on hypännyt iltapäivällä junaan ja tulee tänne meidän seuraksi koko viikoksi! Ihan huippua! Ollaan oltu kuin paita ja peppu ihan vauvasta asti. Hän kävi minut hakemassa jo synnytyssairaalasta, kun synnyin (itse on minua 11kk vanhempi...). Lapsuuden hän asui Intiassa, Keniassa ja muualla ulkomailla, ja kirjoitimme usean sadan sivun mittaisia kirjeitä toisillemme. Liekkö se ollut tämän blogaamisen alkukantainen muoto... Ostettiin aina iso vihko, joka kirjoitettiin täyteen vähän päiväkirjatyyppisesti, ja se lähetettiin sitten toiselle maailman ääriin. Kesäisin valloitettiin mummolan aitta ja supateltiin yömyöhät. Ihania muistoja! On onni omistaa sellainen ystävä.

Parasta koko tarinassa on se, että naimisiinkin mentiin sitten veljesten kanssa. Lapsemme ovat siis sekä serkkuja, että pikkuserkkuja keskenään. On ihan huippua kun myös miehillä on läheiset välit keskenään, niin on helppoa viettää yhdessä joulut ja juhannukset! 

Mukavia päiviä sinne myös teille ihan jokaiselle!




20. kesäkuuta 2010

Äntligen!

Pakko se kai on tunnustaa, minusta on kovaa vauhtia tulossa Ruotsi-fani. Tähän saakka sitä on voinut piilotella tyyliin: onhan se naapuri hieno maa, mutta urheilussa kertakaikkiaan sietämätön! Eilen kuitenkin jääkiekko ja kaikki muu, mikä meitä toisistamme erottaa, menetti yhtäkkiä merkityksensä! Jopa minä tunsin olevani kuin yhtä suurta perhettä lahden yli. Minussakin taisi sittenkin asua pieni monarkki.

Vielä vuosi sitten en olisi uskonut istuvani tippa linssissä ruudun ääressä (ylipäänsä on hyvin harvinaista, että istun tippa silmässä, saati sitten ruudun ääressä) kun Ruotsin kruununprinsessaa viedään, mutta eilen yllätin itseni lattialta rähmälläni herkkujen ympäröimänä, ja samaa vauhtia kun ahmin ruokaa sisuksiini, ahmin silmilläni, korvillani ja kaikilla aisteillani häähumua vastaanottimesta. Heijjaa Svärje! Parasta kaikessa oli, että sain tehdä sen kaiken aivan yksin! Siis ihan rauhassa!


Victuurian äidiltään lainaamat huntu ja tiara olivat vain NIIN upeat! Korvakorutkin ihan täydelliset! Puvusta puhumattakaan. 


Ja entäs Daaaniel! Melkein liian hyvää ollakseen totta...
Puoleen vuoteen en ole katsonut telkkaria ja nyt olen katsonut uusinnan uusinnatkin. Sitä hymyä, onnea ja rakkautta voisi vain katsella loputtomiin. Toivotaan, että se kestää!


Hääpäivän dagen efterin kunniaksi keittiössämme Ruotsihenkeen sopiva kukkakimppu omalta pihalta.