Runsaudenpula

Tämä blogin kirjoittaminen ei taida sopia minulle sitten ollenkaan!
Koko yön olen vatvonut, vaihdellut ja veivannut värejä, kuvia, taustoja, kirjasimia ja muita muuttuvia osia edestakaisin ja varsinkin takaisin, eikä valmista ole tullut.
On niin paljon ihania vaihtoehtoja, että oman valitseminen tuntuu lähes mahdottomalta.
Juuri kun jokin alkaa näyttää hyvältä,
se toinen alkaakin näyttää paremmalta.




Sama ilmiö kohtasi minut myös kirpputorilla josta olin hakemassa jotain suloista tulevaan uuteen keittiööni, jota ei siis vieläkään ole.
Lopulta mukaani tarttui tämä suloinen keräilyerä.
Jokainen osa on taatusti eri sarjaa
(aivan kuten blogini osaset, suloisessa sekamelskassa keskenään),
mutta jokaiseen ihastuin.

Melko varmasti nämä sopivat täydellisesti uuteen tulevaan keittiööni.
Taidankin ottaa kipposet mukaan seuraavaan asuntoesittelyyn.
Voisin näyttää kuppia välittäjälle ja kertoa,
että jotain tällaista haetaan...

Viivu

Mummolassa

Kuukausi sitten uskoin olevani tänään viisaampi tulevan kodin suhteen mutta täytyy myöntää, että tämän epävarmempi en ole koskaan ollut. Kuukausi on vierähtänyt Kainuun korvessa ja unelmien talo on edelleen vain haave. Yksi vaihtoehto on löytynyt, mutten oikein uskalla vielä siitä haaveilla...ainakaan ääneen. Näkisittepä pääni sisälle :)

Kotia odotellessa on hyvä turvautua mummolan antimiin. Joukolla ryntäsimme viettämään helteistä kesäpäivää aurinkoiseen Hautaniemeen.

Sillä välin kun miehet virittelivät vesisuksia me tytöt ihastelimme kukkaniittyä ja sen kesäisiä tuoksuja.

Tallaisen me sitten lopulta saimme aikaiseksi.

Niityn reunalta löysimme myös pienen kimpun ahomansikan kukkia, joita uhrasimme muutaman. Loput jätimme kasvamaan ja kypsymään, jotta voimme myöhemmin kesällä palata paikalle.

Isoveikkakin halusi kokeilla hetkeä kukkakeijuna. Kuka sanoi, että keijut ovat tyttöjä?

Tämä vanha hirsiseinä lautaovineen sai minut taas kaipaamaan ihka omaa taloa...
Sellaista, jossa saisi taas kokea olevansa kotona.
Ehkäpä jo kuukauden päästä...

Mallalle erityiskiitos ihanasta kommentistasi ja blogini korkkaamisesta!
Katsotaan kuka uskaltaa olla seuraava :D

Viivu

K u u m e t t a
j a
p a h v i l a a t i k o i t a

Kevään ollessa kauneimmillaan meillä on alettu sairastella.
Päivät täyttyvät räkäisten pikkupotilaiden hodolla, mutta kuin ihmeen kaupalla nurkkiin on kaikesta kiireestä huolimatta alkanut kerääntyä pahvilaatikoita jotka kielivät lähestyvästä muutosta.

Kotia ei ole vieläkään löytynyt, joten on tyydyttävä väliaikaisiin ratkaisuihin. Mitä ne ovat, sitä ei kukaan vielä tiedä. Kuukauden päästä ollaan varmasti jo viisaampia.

Kyllä elämä on jännittävää!!!

Viivu

P ä ä s i ä i s p u p u j a - j a -
p e r u n a n k u k k i a

Pääsiäinen on mennyt vauvan tuoksua nuuhkiessa ja torkkuessa. Pupuja ja tipuja on ollut omasta takaa niin, että edellisvuosien pääsiäiskoristeet saivat tänä pääsiäisenä jäädä kaappeihin makaamaan. Valkoinen perunanarsissi oli silti saatava, ja kynttilät ovat tuoneet lämpöä ja valoa harmaan takatalven keskelle. Meillä uinutaan nyt rauhaisaa eloa munan kuoressa.

P i k k u - e n k e l i