2. joulukuuta 2009

Luukun välistä

On täällä vielä muitakin kuin Maria ja Joosef jos joku jo ihmetteli että kummallista porukkaa... Ajattelin vain näin joulun kunniaksi ilahduttaa teitä pienellä joulukalenterilla, jonka teeman nokkelimmat jo ehkä olette arvanneetkin. Kuvat on otettu joulukuussa 2006. Tehtäväni oli tehdä lasten kanssa ohjelmaa seurakunnan joulujuhlaan ja kuin salama kirkkaalta taivaalta iski idea päähäni vasta edellisenä iltana ennen joulujuhlaa. Ei muuta kuin soitto Tainalle ja kohta mentiin helmat heiluen kohti Utran saaria. Lunta ei ollut ollenkaan mikä sopi oikein hyvin suunnitelmaan. Lopputuloksen näette joulukuun mittaan :)

Hauskaa oli, kiire oli, ja KYLMÄ oli!!!

Juhlassa sitten loppujenlopuksi luettiin jouluevankeliumi vapaassa kertomusmuodossa, sillälailla lapsen suuhun sopivasti. Pimeässä salissa soi jouluyö, juhlayö ja kuvat heijastettiin kertomuksen edetessä isolle valkokankaalle. Se oli hieno hetki!!!




Monta hienoa hetkeä on mahtunut näihinkin päiviin. Alkava konsultin "ura" on pitänyt minut kiireisenä, joskin se tässä tapauksessa on ollut ihan positiivista kiirettä. Ihanaa nähdä aikuisia ihmisiä! Tänään pistäydyin kaupungilla jouluostoksillakin. Siskon perheen paketit täytyy saada postiin, koska he ovat lähdössä Keniaan jouluksi.
Ja onpa minulla muuan salainen kirppisystäväkin joka pitää postin ja minut kiireisenä ;)



Ostin samalla reissulla sypressin, joka saa hoitaa meillä joulukuusen virkaa ainakin toistaiseksi. Voihan se olla, että se oikea kuusi on jouluun mennessä hankittava vaikka sitten metrin palasina...



Seinälle ripustelin puolukanvarvuista sidotun kranssin. Se tuoksuukin vielä ihan puolukalle <3

Mukavan touhukasta joulukuun alakua!!!

1. joulukuuta 2009

Matka jouluun, 2. luukku

Kauan, kauan sitten eli eräs nuori mies, jonka nimi oli Josef. Hän asui pienessä Nasaretin kaupungissa ja oli kova tekemään puutöitä. Hänen taitavissa käsissään puu sai uuden muodon ja elämän.

Joosef rakasti kovasti erästä nuorta naista, jonka nimi oli Maria.



...jatkuu huomenna...

(Kuva: Taina Renkola)

Matka jouluun, 1. luukku

Tyttö istui ikkunalla tontun jälkiä tarkkaillen:

- Äiti, milloin on jo joulu!!!

Äiti katsoi rakkaintaan hellästi ja sanoi:

-Kuulehan kultaseni! Ihan pian jo. Tule tänne äidin syliin istumaan, niin kerron sinulle mitä tapahtui kauan, kauan sitten. Hyvin kaukana täältä...




...jatkuu huomenna...

Kuvat: Taina Renkola

29. marraskuuta 2009

Kutsuja pukkaa

No nyt se sitten alkoi, uusi harrastus!

Kohta kaksi vuotta olen Party Liten kynttilöitä poltellut. Aluksi kauhistuin hintaa, mutta päätin kuitenkin kokeilla olisivatko ne sitten oikeasti niin hyviä kuin luvattiin. Täytyy sanoa, että yllätys on ollut aikamoinen, kuinka kovasti olen näihin kynttilöihin tykästynyt. Suuri pilarikynttilä esimerkiksi kesti viime talvena koko pimeän kauden yli, eikä se valuttanut kertaakaan! Minun mielestäni se kyllä haukkui hintansa!

Tämän joulun uutuuksista tuo piparminttukynttilä kyllä sulatti minun sydämeni!



Niinpä päätin aloittaa konsulttina nyt, kun aikaa tuntuisi olevan ja töiden puolesta kotona köllöttelen. Katsotaan kuinka homma pyörähtää käyntiin, mutta aion suhtautua asiaan harrastuksena.Ja mikä parasta, pääsen ulos tästä mökistä tapaamaan ihania ihmisiä kauniiden asioiden äärelle!




Lämpöisin terkuin,
Viivu

28. marraskuuta 2009

Senkki tuli kotiin

Tämän rassukka raasulaisen hyvästelin toukokuun lopussa kun muuttoauto nielaisi sen suureen kitaansa ja ajoi väliaikaisvarastoon kauas pois. Nyt kuitenkin ilmojen viiletessä (okei, suorastaan jäätyessä) päätimme pelastaa tämän pikkuisen säiden armoilta ja tuoda sen kaiken ahtauden uhallakin jouluksi kotiin. Pikkuisen muita huonekaluja vielä enemmän sumppuun ja avot, juuri senkin kokoinen kolo saatiin olohuoneeseen syntymään!

Siinä se nyt saa hoitaa adventtikynttelikön kannattelijan virkaa. Kynttelikkökin löytyi ihan sattumalta laatikoita penkoessa. Itseasiassa se ei varsinaisesti ole adventtia varten, mutta saa nyt paremman puutteessa kelvata. Jonkunlaiset numerot siihen olisi kyllä kiva saada... Hmmm... Ehkä viimeiseen adventtiin mennessä. Minä malttamaton höyrypää tuikkasin jo tulenkin kaikkiin kynttilöihin, että mielessä kyllä kävi tartteisinko minä sitä adventtikynttelikköä sitten kuitenkaan kun kaikki kynttilät ovat tulessa kuitenkin ja oma välillä molemmista päistä.






Joulun tullen ajattelin vielä lisätä kynttilähässäkkään joitain koristeita.



Saman laatikon pääasiallisena sisältönä olikin iso kasa lasten (enimmäkseen poikien, koska melko pian heti prinsessan syntymän jälkeen kaikki tavarat pakattiin) valokuvia. Muuton jälkeen ajattelin, etten edes pura noita laatikoita, vaan vien ne valmiiksi huolella pakattuina siihen OIKEAAN kotiin. Nyt jouduin kuitenkin luovuttamaan...

Enhän minä koskaan voinut kuvitella, että vielä joulunakin täällä asutaan!

(Ja miksi ihmeessä tämä laatikko ei anna minun enää muokata tätä tekstiä??? Rivintasaukset sun muut kommervenkit on vallan hävinneet??? APUA!!!)