Nyt lähtee lumisateet ruudulta vaikka itseasiassa ulkona vielä tupruttaakin. Tehdään sitä kevättä vaikka sitten pikkuhiljaa näin blogin kautta. On ihan huippua, että niinä päivinä kun talvi antaa auringolle tilaa, se jo oikeasti lämmittää näilläkin korkeuksilla!
Tulipahan sitten taas aloitettua säällä :) Perinteinen suomalainen aasinsilta, joka ei millään lailla liity viime päivinä miettimääni aiheeseen. Olen p i i i i i i i tkästä aikaa ehtinyt taas lueskelemaan toisten blogeja, ja yllättynyt siitä, miten moni lopettaa tai ainakin ahdistuneena suunnittelee lopettavansa. Olo on ollut kuin Liisalla Ihmemaassa. Onko tämä blogistania oikeasti niin paha paikka elää? Ihan aluksi jo haluan tehdä selväksi, että en kritisoi näitä blogin lopettamista miettiviä blogisteja. Ymmärrän kyllä heidän tunteensa, ja jokaisen pitää toimia juuri niinkuin itse kokee ja parhaaksi näkee. Haluan vain tuoda esiin oman kokemukseni, ja kuulla myös teidän mielipiteitänne asiasta.
Omat kokemukseni blogimaailmasta ovat nimittäin täysin päinvastaiset. Minun onneni on ollut se, että mulla on vain ja ainoastaan ihania lukijoita! Kaikki kommentointi on ollut positiivista (koputtaa puuta). Koko vuoden varrelta muistan vain yhden kommentin, josta ihan vain ikkuvikkupikkusen pahoitin mieleni... Blogit, jotka lopettamisen edessä kamppailevat, ovat minun blogiini verrattuna supersuosittuja. Olenkin miettinyt, mahtaisiko minulle tulla jossain vaiheessa rimakauhua? Olen nimittäin tähän mennessä vain ja ainoastaa iloinnut jokaisesta uudesta lukijasta, ja minusta on ihan huippua tietää, että parhaina päivinä täällä käy jopa yli 500 lukijaa.
Itse ajattelen asiaa ainakin vielä positiivisesti. Kyllähän pohjimmainen syy blogin kirjoittamiselle on se, että sitä toivotaan jonkun lukevan. Muutenhan voisin kirjoitella vaikka vain päiväkirjamaisesti omiin kansioihin ja kirjoihin. Olenko sitten julkisuuden kipeä? No en :) En usko, että blogin kirjoittamisella sitten loppupelissä voi tulla kovinkaan tunnetuksi. Loppujen lopuksi hyvin harva lukee ylipäätään blogeja säännöllisesti. Tämä on tällainen oma pieni suljettu maailmansa, jossa hetkellisesti voi tulla tunne, että lukijapiiri on valtava, mutta suhteutetaanpa sama Suomen asukaslukuun... Pisara meressä, sanon ma!
Itse olen hirvittävän sosiaalinen ihminen. Avoin lörppä ihan joka mielessä muutenkin, joten näen tämän blogaamisen vain yhtenä tapana olla kontaktissa erilaisten ihmisen kanssa. Se on rikkautta se! Perään tuijottelijoita ja seläntakana kuiskuttelijoita riittää aina. Kirjoitin sitten blogia tai en.
Pijetään hännät korkeella! Juukosta!
Niin, ja sitten se virallinen aasinsilta (jos joku tänne asti jakso tätä vuodatusta lukea). Tuo Liisa Ihmemaassa olisi ihan pakko päästä katsomaan! Harmi vaan, että viikko taitaa olla jo niin täynnä ohjelmaa, ettei taida tulla tilaisuutta... Oletteko muut käyneet? Mitä tykkäsitte?
