Muutama postaus sitten palautin mieliin viimekesäisen puutarhapostauksen. On näköjään myönnettävä, että kun kesä lähestyy alkaa oma piha pyöriä mielessä yhdellä jos toisella vaikken miksikään multasormeksi tai puutarhaihmeeksi tunnustaudukkaan.
Aamulla heräsin miehen päivittelyyn siitä, ettei talossamme ole puutarhaletkua. Niin... Eipäs muuten olekkan! Enpä ollut tuota tullut kaivanneeksi kun ei ole sitä puutarhaakaan. Hänen taas en ole kertaakaan kuullut ainakaan ääneen omaa pihaa kaipailevan. Näin se menee.
Toinen kaipaa puutarhaa, toinen letkua!
Itseasiassa olen ihan luvattoman laiska pihahommissa! Niinpä onkin oikeastaan ihan turha haaveilla varsinaisesta "puutarhasta" kohdallani. Minulle riittäisi ihan vain sellainen pieni piha. Oma vihreä, vehreä paikka maailmassa! Kaikki saisi saisi rehottaa aikalailla oman onnensa nojassa.
Löysin nämä kuvat maaliskuun "Maalla aitoa elämää" -lehdestä, ja nyt muistan taas, miksi meille etsitään nimenomaan vanhaa taloa, eikä rakentaminen tunnu omalta jutulta. Talosta kyllä saisi sellaisen kuin haluaisi, mutta pihasta en koskaan! Näillä taidoilla...
