Aihetta juhlaan

"On tänään onnenpäivä, ei murheeeeesta häivää..."

-Alfred J. Kwak-

Löysin taas pitkästäaikaa vaakani sohvan alta pölypalleroiden seasta lojumasta ja ihan vain kokeeksi kävin sillä seisomassa. Ja voittekos kuvitella! Se näytti kuin näyttikin enää 60,5 kiloa !!! Ja ainoa asia mitä olen syömisen suhteen tehnyt on se, että olen lopettanut laihduttamisen! Kuka olisi uskonut, että se näin pian alkaa tuottaa tulosta! En ainakaan minä.

Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta syy, miksi ennen pysyin hoikkana laskematta mitä suuhuni laitan. En yksinkertaisesti ehtinyt laittamaan suuhuni yhtään mitään. Säännöllinen työ ja kaksi vilkasta poikaa pitivät minut niin kiireisenä, etteivät kalorit pysyneet kannoillani. Nyt kotona yhden lapsen kanssa ollessani olen lähinnä syönyt työkseni. Muutos ruokailutottumuksissa on tapahtunut pikkuhiljaa ja huomaamatta. En minä mikään mässäilyn kuningatar ole ollut vieläkään, mutta joidenkin väitösten mukaan ne ovatkin juuri ne ensimmäiset yli oman energiatarpeen ylitse menevät kalorit jotka meitä lihottavat... Ei siis tarvita montaakaan ylimääräistä kaloria, vaan jo 7 pikku paholaista yli oman energiatarpeen on liikaa ja saa aikaan lihomista.

Kalorin laskijaa minusta ei kuitenkaan koskaan saa, vaikka pitkän matikan kirjoitinkin. Näyttää siltä, että kevätaurinko sensijaan on saanut minut sopivasti touhukkaaksi ja ruoka sekä hyötyliikunta ovat löytäneet sopivan tasapainon. Mikä parasta, ihan huomaamatta :)

Lisää iloa toi Pienestä sukkapuodista Piialta saamani arpajaisvoitto. Suloinen kirja täynnä keväisiä tildavärejä ja ompeluohjeita!

Ihan hirveästi tekisi mieli käydä prinsessan sängyn kimppuun, mutta ompelukone on edelleen kovasti kipeä, eikä suostu yhteistyöhön. Pitäis viedä se lääkäriin...

Siihen saakkaa jatkan haaveilua ja ihastelen kuvia! 

Sekä tietysti juhlin saavutettua painoa yhdellä rasvattomalla jogurtilla... 

Vastaus

Ihania arvauksia! Tuo fritsu oli kyllä paras! Tai no itseasiassa se uusi avain omaan uuteen taloon houkuttelisi myös, ja kamera olis ihan huippujuttu!!! Tarkkaan olette blogia lukeneet kun noin hyviä arvauksia heititte. Pisimmän korren veti kuitenkin HEINI. Oikea vastaus on kuin onkin käärme.

Se oli kiva kaveri! Eikä meitä kumpaakaan pelottanut yhtään. Tultiin hyvin juttuun. Laita Heini mulle sun osoite sähköpostiin, niin laitan sulle jonkun pienen palkinnon tulemaan loistavasta arvauksesta :) 

Seuraava arvoitus voisikin olla "Arvaa mihin mä lähden ajamaan tänään", mutta sen verran helpoksi veikkaan, että tälläkertaa palkitsen vain itseni pienellä shoppauskierroksella Isossa Myyssä. Nähdään taas! 

Ps. tollaset olis kivat...

Päivä kukkeimmillaan

Niinhän siinä kävi, että viikonloppuleskeksi jäin! Ällän pojat voittivat 6-0 ja miekkonen suuntasi autonsa keulan kohti yläkouluaikaisen luokkanasa luokkakokousta toiselle puolelle Suomea. Sikäli hauska tapaus, että tästä luokkatapaamisesta näyttää muodostuneen jokavuotinen perinne. Luokka nimittäin on ollut  aikanaan poikaluokka, ja kaikki ilmeisesti edelleen ovat miehiä. Näinä aikoina sekään ei aina ole ihan itsestäänselvyys...

Lohdutuslahjaksi ostin itselleni kukkakimpun mallia "Prisma" (alkaiskohan Prisma maksamaan mulle jotain mainosrahaa kun se nimi alkaa vilahdella näissä teksteissä liiankin tiheään... ). Kyllä se vain tekee kodikkaan ja huolitellun vaikutelman ja tunnelman ankeampaankin kotiin. Vielä kun illalla vähän siivoilin ja levittelin kynttilöitä ympäriinsä, oli illuusio "kodista" lähes täydellinen.

Tänään sitten mummo paukkasi paikalle omien kukkapukettiensa kanssa.
(Prismasta, tietysti!)

Ja nyt meillä on näitä tuoreita ihastuksia vähän joka nurkalla.

Mutta ette kyllä ikinä arvaa

minkä sain tänään kaulaani???

Ja ne jotka TIETÄÄ ei saa arvata!

Salainen ystäväni

Osallistuin jo toista kertaa Possumamman järjestämään salaiseen kirppisystäväkierrokseen ja tässäpä tulee esittely saamastani paketista:

Paketin oli minulle kasannut Hanna Peikkotyttö, joka oli selvästi käynyt blogissani kurkkimassa. Lähes jokaisen esineen mukana nimittäin oli pieni perustelu miksi juuri se saapui luokseni. Kiitos sinulle Hanna!

 Paketista löytynyt suloinen ja herkkä pitsiliina sai uuden elämän Riihimäen lasitölkin "kantena".  Olinkin etsinyt sopivan pientä ja kevyttä liinaa jo jonkin aikaa.

Lasikipposet senkin päällä saivat kaverikseen omenan ja päärynän. Hauskat sellaiset!

Paketista kuoriutuneet simpukat kuvasin Party Liten uudesta kesämallistosta löytyvän kalaverkko -lyhdyn juuressa. Sopivat mielestäni ihanasti yhteen!

Vielä pinkki sydänkori sekä sydämellisiä kynttiläjuttuja.

Niin, ja sitten se sininen lautanen, jollaista olin myös jo pitkään suunnitellut, mutten saanut  aikaiseksi :)

Koko paketin kruunasivat itse tehdyt kortit paketin sisällöstä. Esineet aseteltu asetelmiksi ja kuvattu kortiksi. Minä onneton vain jo laitoin ne niin hyvään talteen, etten tähän hätään enää löytänyt, mutta niissä oli ihana ajatus! Vaivannäkösi teki minuun vaikutuksen! KIITOS vielä kerran!

Voi kunpa sitä oppisi itsekin arjessa aina ilahduttamaan toisia ihan vain vaikka pienillä yllätyksillä tai ajatuksilla.

Leväperäinen minä

 ...Eikä tämä sitten ole laihdutuspostaus!

Vaan täällä blogimaailmassa riehuu uusi villitys: nuukuusviikko. Tunsin heti piston sydämessäni, syvän! Yksi lemppariblogaajistani haastoi kaikki mukaan, ja olen nyt yrittänyt kaikin keinoin keksiä tekosyitä ja verukkeita miksi en juuri tällä viikolla vain kertakaikkiaan voi ottaa haastetta vastaan. Lista on loputon, muttei pätevä saatika sitten julkaisukelpoinen.

Olen ihan holtiton, suorastaan leväperäinen rahankäytön suhteen. En vain osaa pihistää menoistani, vaan se mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, myönnetään. Tuloja ei koskaan ole ollut suuren suuresti. Itseasiassa  enemmänkin pienen pienesti. Muistan vielä hyvin nekin viikot, kun koko kolmehenkinen perhe elätettiin viikon ajan sadalla markalla (= n.18 €) ja nälkääkin välillä nähtiin. Ihan oikeasti!

Koen nuukuuden tuolloinkin enemmänkin  asennekysymyksenä. Nuuka tai tuhlaavainen voi olla yhtälailla köyhä kuin rikas. Minä nimittäin tuolloin muinoin menin  ja ostin sillä viimeisellä viisikymppisellä kumipuun, kun "se nyt vain oli niin kiva tuossa olohuoneen nurkassa". Ehkäpä minä siis juuri tuota nuukuusviikkoa tarvitsisin... (KÄÄK) vaikka kodinhoidontuella itseäni elätänkin!(Ymmärrättehän...tuloni ovat niin pienet, että kai minut jo niiden takia pitäisi laskea nuukaksi... silti koen tuhlaavani...ja mieheni voi allekirjoittaa tämän.) 

Lievittääkseni omaatuntoani lainaan tähän loppuun facebookissa leviävää statusta joka herätti myös tänään ajatuksia; humaaneja, hyviä, syviä sellaisia.

Laitetaan vanhukset vankilaan ja rikolliset vanhainkoteihin! Näin vanhukset pääsevät suihkuun, harrastuksiin ja ulkoilemaan. Kukaan ei voi varastaa heiltä ja he saavat rahaa sen sijaan, että joutuvat maksamaan. Rikolliset saavat kylmää ruokaa ja saavat olla tyystin yksin, rahaa ei anneta ja valot sammutetaan klo 20:00. Suihkuun pääsee kerran viikossa (max)? 

Voinko nyt nukkua yöni rauhassa vailla omantunnon tuskia? Vai olisiko sittenkin syytä vastata haasteeseen...