Pohdinnan poikanen

Tänään ollaan aikalailla viisaampia kuin eilen. Pikkuhiljaa itsellekin alkaa hahmottua mihin on tullut päänsä työnnettyä. Koulu on siis alkanut ihan toden teolla, ja ainakin tähän saakka se on ollut enemmän kuin mitä uskalsin edes toivoa. 

Arvatkaa mitä! Me päästään jo ens kuussa sisustamaan ihan oikea talo! Oikea uusi vasta valmistuva omakotitalo oikeille asiakkaille!!! Aika jännää tiedossa siis. Eilen aloitettiin sisustussuunnittelun opiskelu teoriassa ja tänään alkoi  huonekalusuunnittelun ja valmistuksen kurssi, jossa saadaan opetella pöydän tai tuolin tekoa. Ensi viikolla sit entisöidään... 

Tän päivän kuvat on kahdesta vanhasta tuolista, jotka nappasin kirpparilta mukaani. Meinasin ensin käyttää entisöintityössä, mutta nää taitaa kyllä kelvata mulle enemmän kuin hyvin ihan näine kolhuineen... Niinpä taidan joutua käymään siellä kirpparilla vielä toisen mutkan.

Huomaan kaiken uuden keskellä käyväni pienessä mielessäni myös blogaamiseen liittyvää keski-iän kriisiä.

Eikös näiden elinkaari ole kolmisen vuotta?

Jatko mietityttää, mikä johtuu varmaan siitä, että elämäntilanne muuttui taas kerta heitolla ja sitä 

joutuu miettimään uudestaan tämän blogaamisenkin paikan ja merkityksen uudessa elämäntilanteessa.

Mukavaa viikkoa jokaiselle <3

Irtiotto

Huhheijaa!

Vieläkö täällä käy joku? 

Takana varmaan mun ensimmäinen, totaalinen, usean päivän mittainen irtiotto blogimaailmasta vuoteen.

Napanuora tietokoneeseen on katkaistu täysin, mutta eipä hätää,

sitä kursitaan kokoon parhaillaan!

Meillä oli ihana naisten blingbling viikonloppu Jyväskylässä

täynnä tunnelmaa, tuoksuja ja hyvää seuraa.

Yllä oleva kuva kuvastaa aika hyvin sitä tiimihenkeä mitä siellä koettiin. 

Mun ranteessa ihka uusi SNÖ josta olin jo pitkään haaveillut!
Lasisia kirkkaita helmiä ja hopealaatta.

Tosi paljon on taas tapahtunut, aloitin muunmuassa opiskelut tänään (JA TYKKÄSIN!!!!)

Niinpä minusta on tullut kiireinen nainen ja taas on mentävä, mutta palaan!

Halusin vain kertoa, että täällä ollaan!

Prinsessaähky

Tämä arki vie multa mehut! Kuppi on ihan tyhjä, vaikken itse ole muuta kuin organisoinut. Heilunut herätyskellon kanssa ja koittanut pitää aikataulut kasassa. Omat opiskelut eivät ole vielä edes alkaneet ja olen jo täys työllistetty! Pienen työkeikan tosin kävin nyt illalla heittämässä myös itse. Onneksi tällä iällä on jo sen verran kokemusta, että tietää arjen helpottavan, kun kaikkeen menemiseen ja tulemiseen tulee taas rutiini. Pelottavan tylsä sana, mutta tällä hetkellä tuntuisi helpotukselta.

Rempparintamalla ei mm. edellä mainituista syistä tapahdu mitään! Masentavaa... Siitäkin huolimatta laitan teille pari kuvaa Vean huoneesta, jota en ole tainnut vielä vilauttaakkaan. Tai no okei, huone ja huone, vois paremminkin puhua seinästä :).

Asutaan nimittäin pienimmän kans samassa huoneessa. Hyvä näin! Makkari on niin iso, että hyvin mahdutaan! Tilaakin jää. Mitään muutoksia ei ole vielä tehty, eli laitetaan nää kuvat nyt sit vaikka tulevaisuutta varten vertailun vuoks. Seinässä on vanha ruskea tapetti, joka on ihan siedettävä, mutta menee ehdottomasti vaihtoon! Raot seinissä halutaan nimittäin peittää, ja suunnitelma sen toteuttamiseen on jo valmiina. Kertoilen siitä sitten myöhemmin kunhan päästään hommiin. 

Vaaleanpunainen lipasto, jonka raskausaikana maalasin lattialla kontaten ja pyörien mahani kanssa, jakaa seinän keskeltä kahtia. Sänky ja nukkumanurkkaus ovat, ja tulevat olemaan oikealla puolella, ja vasemmalle puolelle tulee leikkinurkkaus. Nukkumanurkkaukseen on jo katoskin valmiina, mutta täytyy ensin malttaa odottaa, että saadaan seinät ja katto kuntoon. Voitte olla varmoja, että hempeetä tulee! Sen varran kauan tästä tytöstä olen haaveillut.  Lapsi raukka on varmaan ihan prinsessaäkkyssä parin vuoden päästä!

Sänkyä vartioi Tuki-lammas, joka oli mukana myös leikkaussalissa 10 kk ikäisenä.

Tässä huoneessa saan toteuttaa nyt sitä hempeää lastenhuoneen sisustamisviettiäni ihan urakalla, jonka perään poikien huoneita laittaessani hieman haikailin. Aion ottaa kaiken irti! Kuinka monella teistä on jo prinsessaähky? Mulla ei vielä. Hihkasen sitten kun tulee.

Sängyn päädyssä roikkuu H&M:ltä mukaan tarttunut aikas söpö neuletakki!

Jospa se jo kohta saadaan käyttöön!

Viimeistä viedään...

Tänään huokailen eilisenkin edestä.

Minne lapsuus katoaa?

Käykääs kurkkaamassa hauskoja ja oivaltavia kuvia yhden äidin omasta tärkeästä  

TÄÄLLÄ :)

Nämä saavat hymyn huulille!

Hernepeppu ja kadonneet tokarit

Huomenna se sitten alkaa meilläkin, koulutie. En edes yritä fiilistellä "kuinka pieniä ne on" ja "kuinka nopeasti ne kasvaakaan", koska suurimman roolin meillä on tänään näytelleet viimelukukauden todistukset. Missä kehvatsussa ne taas on! On se kumma, että aina kun niitä edellisenä päivänä ennen koulujen alkua etsii, niin löytää kyllä kaikki omat työelämääntutustumistodistukset vuodelta peruna, mutta sitä lapsen viimesintä luokaltapääsylappua ei mistään!

Tätä teatteria säestää yks hernepeppu, joka ei tykkää yhtään, että huomio keskittyy välillä muihinkin. Ei raasu arvaa, että torstaina pääsee ekaa kertaa hoitoon. Meidän rinsessa !!!( ja nyt alkaa tulla sitä "Voi kun se aika menee niin nopeaan..." jos en lopeta)

Prinsessa sai tänään oman hernepeppuisen näköispatsaansa sängyn viereen. Tykkäsi kovasti :)

Pitkää pinnaa kaikille kouluansa aloittaville!